Alexander Roediger

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Sotaministeri Roediger vuonna 1905.

Alexander Roediger (ven. Александр Федорович Редигер, Aleksandr Fedorovitš Rediger; 12. tammikuuta 1854 (J: 31. joulukuuta 1853) Novgorod8. helmikuuta 1920 Sevastopol)[1][2] oli venäläinen kenraali, joka toimi Venäjän sotaministerinä vuosina 1905–1909.

Elämäkerta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Roedigerin suku oli alkujaan Saksan Hessenistä.[3] Alexander Roedigerin isä oli Valkealassa niin sanotun Vanhan Suomen alueella syntynyt kenraaliluutnantti Filip Fredrik Roediger (1802–1868), jonka isä oli tullut Saksan Saarbrückenistä. Filip Fredik Roediger oli käynyt Haminan kadettikoulun ja toimi 1850-luvulla kadettikoulun johtajana ensin Novgorodissa ja sitten Brest-Litovskissa sekä lopuksi Moskovassa. Hänen sukunsa liitettiin vuonna 1856 Suomen aateliin, ja hän kuoli Viipurissa.[4] Myös Alexander Roediger kirjautui vuonna 1866 Haminan kadettikouluun, mistä hän jatkoi 1870 Pietarin paašikouluun. Valmistuttuaan sieltä hän aloitti upseerinuransa vänrikkinä Henkikaartin Semjonovin rykmentissä vuonna 1872. Hän kävi myös Nikolain yleisesikunta-akatemian vuosina 1874–1877. Roediger osallistui rykmenttinsä mukana Turkin sotaan 1877–1878. Hänet ylennettiin 1879 kapteeniksi ja 1881 everstiluutnantiksi, ja hän toimi tuona aikana rykmenttinsä esikunnassa sekä vuodesta 1880 Nikolain yleisesikunta-akatemian apulaisprofessorina.[1]

Roediger siirtyi lokakuussa 1882 tilapäisesti Bulgarian armeijan palvelukseen ja Bulgarian sotaministerin apulaiseksi. Syyskuussa 1883 hänet nimitettiin itse Bulgarian sotaministeriksi, mutta hän erosi Bulgarian palveluksesta vain kuukautta myöhemmin ja oltuaan vielä muutaman kuukauden sotilasedustajana Venäjän konsulaatissa Sofiassa hän palasi Venäjälle. Keväällä 1884 Roediger nimitettiin Nikolain yleisesikunta-akatemian sotilashallinnon apulaisprofessoriksi sekä Venäjän sotaministeriön osastopäälliköksi ja ylennettiin pian sen jälkeen everstiksi. Saman vuoden syksyllä hänestä tuli sotilashallinnon vt. professori ja vuonna 1889 vakinainen professori. Kenraalimajuriksi hänet ylennettiin 1893 ja kenraaliluutnantiksi 1901. Vuosina 1897–1898 Roediger toimi sotaministeriön kansliapäällikön apulaisena ja 1898–1905 kansliapäällikkönä.[1]

Roediger nimitettiin sotaministeriksi heinäkuussa 1905 ja saman vuoden marraskuussa myös valtakunnanneuvoston jäseneksi.[1] Hän oli mukana uudistamassa Venäjän armeijaa tappiollisen Venäjän–Japanin sodan jälkeen. Valtakunnanneuvostossa Roediger lukeutui oikeistoon eikä hän tukenut Venäjällä käynnissä ollutta vallankumousliikehdintää.[2] Vuonna 1907 hänet ylennettiin jalkaväenkenraaliksi. Hän jätti sotaministerin tehtävän ja sai samalla eron armeijasta maaliskuussa 1909.[1] Roediger erotettiin valtakunnanneuvostosta helmikuun vallankumouksen jälkeen keväällä 1917. Lokakuun vallankumouksen jälkeen hän asettui Tšerevkiin Ukrainaan, ja siirtyi vuoden 1918 lopulla Sevastopoliin Krimille, jossa myöhemmin kuoli aivoverenvuotoon.[2] Suomalainen Roedigerin aatelissuku sammui mieslinjalta Alexander Roedigerin kuollessa.[3]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e Alexander Roediger Suomalaiset kenraalit ja amiraalit Venäjän sotavoimissa 1809–1917. Biografiakeskus, Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.
  2. a b c Редигер Александр Федорович (venäjäksi) Grwar.ru. Viitattu 10.3.2014.
  3. a b Roediger Ätter och vapen. Suomen Ritarihuone. (ruotsiksi) Viitattu 10.3.2014.
  4. Roediger, Filip Fredrik Suomalaiset kenraalit ja amiraalit Venäjän sotavoimissa 1809–1917. Biografiakeskus, Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]