Alexander Mellblom
Alexander Mellblom (24. elokuuta 1894 Helsinki – 5. maaliskuuta 1962) oli suomalainen jääkärieverstiluutnantti. Hänen vanhempansa olivat ravintoloitsija August Mellhlom ja Amanda Erika Bång. Hänet vihittiin avioliittoon vuonna 1931 Elvi Branderin kanssa.[1][2]
Opinnot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Hän kävi viisi luokkaa Viipurin ruotsalaista lyseota ja suoritti yksityisesti kahdeksannen luokan edellä mainitussa koulussa vuonna 1922. Hän suoritti Sotakorkeakoulun komentajakurssin vuosina 1929–1930 ja Taistelukoulun orientoivan kurssin vuonna 1930.[1][2]
Jääkäriaika[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Tämä Viipurilainen liikemies liittyi yhtenä ensimmäisten vapaaehtoisten joukkoon, joiden päämääränä oli Saksassa sotilaskoulutusta antava Pfadfinder-kurssi, joka järjestettiin Pohjois-Saksassa sijaitsevalla Lockstedter Lagerin harjoitusalueella. Leirille hän ilmoittautui 4. maaliskuuta 1915. Hänet sijoitettiin joukon 2. komppaniaan, josta hänet siirrettiin myöhemmin muodostettuun Jääkäripataljoona 27:ään ja hänet sijoitettiin pataljoonan 2. komppaniaan. Hänet siirrettiin 8. marraskuuta 1915 pataljoonan 3. komppaniaan ja edelleen 11. tammikuuta 1916 pataljoonan 4. komppaniaan. Hänet siirrettiin 4. heinäkuuta 1916 pataljoonan täydennysjoukkoon josta hän palasi takaisin 4. komppaniaan 6. lokakuuta 1916. Hän otti osaa taisteluihin ensimmäisessä maailmansodassa Saksan itärintamalla Misse-joella Riianlahdella ja Aa-joella. Hän suoritti vuonna 1917 Libaussa järjestetyn sotakoulun A-kurssin.[1][2]
Suomen sisällissota[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Katso myös: Suomen sisällissota
Hän astui Suomen armeijan palvelukseen 11. helmikuuta 1918 yliluutnantiksi ylennettynä ja saapui Suomeen (Vaasaan) 25. helmikuuta 1918 jääkärien pääjoukon mukana. Hänet sijoitettiin Suomen valkoiseen armeijaan komppanianpäälliköksi 3. jääkärirykmentin 10. jääkäripataljoonan 2. komppaniaan. Hän otti osaa sisällissodan taisteluihin Tampereella, jonka jälkeen hänet 12. huhtikuuta 1918 alkaen 2. Jääkärirykmentin 4. jääkäripataljoonan 2. komppanian päälliköksi ja otti osaa Rajamäen, Tarpilan ja Raivolan taisteluihin.[1][2]
Sisällissodan jälkeinen aika[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Mellblom palveli sisällissodan jälkeen edelleen 2. jääkärirykmentin 1. pataljoonan 2. komppanian päällikkönä, josta muodostettiin myöhemmin Porin jalkaväkirykmentti n:o 2:ksi. Porin jalkaväkirykmentistä hänet siirrettiin 2. huhtikuuta 1919 pataljoonan mukana vasta muodostettuun Keski-Suomen rykmenttiin ja hänet määrättiin päälliköksi 1. pataljoonan l. komppaniaan, josta edelleen 1. pataljoonan komentajaksi 11. joulukuuta 1920 alkaen. Rykmentin komentajan tehtäviä hän hoiti moneen otteeseen viransijaisena vuosina 1924–1927. Seuraavaksi hänet komennettiin Keski-Suomen rykmentin määräaikaiseksi komentajaksi 15. heinäkuuta 1928 ja oli tehtävässä 15. tammikuuta 1929 saakka, jolloin hänet komennettiin Savon prikaatin 3. pataljoonan komentajan tehtäviin. Savon prikaatista hänet siirrettiin 9. tammikuuta 1929 Karjalan kaartin rykmentin 1. pataljoonan komentajaksi ja edelleen 1. heinäkuuta 1933 Jaakkiman sotilaspiirin päälliköksi ja 11. syyskuuta 1935 alkaen Viipurin komendantiksi.[1][2]
Talvi- ja jatkosota[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Mellblom osallistui talvisotaan ensin Viipurin komendanttina, josta hänet siirrettiin pataljoonan komentajaksi Jalkaväenkoulutuskeskus 7:ään. Välirauhan aikana hän toimi aluksi samassa tehtävässä, kunnes hänet siirrettiin Pohjois-Hämeen sotilasläänin esikuntaan, josta hän sai tehtäväkseen perustaa Salon suojeluskuntapiirin esikunnan. Tämän tehtyään hänet siirrettiin Karjaan sotilasläänin komentajan apulaiseksi. Jatkosodan puhjettua hänet nimitettiin Karjaan sotilasläänin komentajaksi ja toimi tehtävässä sodan loppuun saakka. Hän erosi vakinaisesta palveluksesta sotien jälkeen ja muutti Ruovedelle, minne hänet lopulta myös haudattiin.[2]
Opetustoimi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Mellblom opetti taktiikkaa ja aseoppia Viipurin upseerikokelaskursseilla keväällä vuonna 1919.[1][2]
Luottamustoimet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Mellblom toimi 2. Divisioonan kunniatuomioistuimen jäsenenä vuonna 1933.[1][2]
Ylennykset ja kunniamerkit .svg){kind=small}
| Ylennykset | Kunniamerkit | |
|
       |
|
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Puolustusministeriön Sotahistoriallisen toimiston julkaisuja IV, Suomen jääkärien elämäkerrasto, WSOY Porvoo 1938.
- Sotatieteen Laitoksen Julkaisuja XIV, Suomen jääkärien elämäkerrasto 1975, Vaasa 1975 ISBN 951-99046-8-9.