Aleutit (saaristo)

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Tämä artikkeli käsittelee saariryhmää. Muita merkityksiä luetellaan täsmennyssivulla Aleutit.
Aleutit
Näkymä Unalaskan keskustasta.
Näkymä Unalaskan keskustasta.
Aleutian arc physical geography.png
Merialue Tyynimeri
Saaria yht. yli 200
Suurin saari Unimak
Muita saaria Attu, Unalaska, Umnak, Atka, Tanaga, Amchitka
Pinta-ala 17 670 km²
Valtio
Valtio Yhdysvallat
Osavaltio Alaska
Piirikunta Länsi-Aleutit, Itä-Aleutit
Väestö
Väkiluku 8 702[1]
Asutuskeskukset Unalaska

Aleutit on saariketju pohjoisella Tyynellämerellä. Se koostuu yli 200 tuliperäisestä saaresta. Enemmistö saarista kuuluu Yhdysvaltojen Alaskan osavaltioon, mutta läntisimmät saaret kuuluvat Venäjälle. Vitus Bering löysi saaret vuonna 1741.[2]

Aleutit jakautuvat useisiin saariryhmiin, joista suurimmat ovat Fox-, Andreanof-, Rat- ja Nearsaaret.

Suurin osa Aleuttien asukkaista on aleutteja, jotka puhuvat aleutin kieltä.

Vuoden 2010 väestönlaskennan mukaan saarilla oli yhteensä noin 8 702 asukasta. Heistä noin 4 376 elää Unalaskan kaupungissa Unalaskan saarella.[1]

Ilmasto ja luonto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ilmasto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Saarilla vallitsee merellinen ilmasto, jossa lämpötila ei juuri vaihtele ja sademäärä on suuri. Alueella on lähes jatkuvasti sumuista.[3] Köppenin ilmastoluokituksen mukaan alueella Unalaskan saaresta (53.5°N 167.0°W) lounaaseen vallitsee subarktinen meri-ilmasto. Siellä vuoden kylmimmän kuukauden keskilämpötila on yli 0 °C, vuodesta enintään 3 kuukautta keskilämpötilaltaan yli 10 °C eikä vuodenaikojen välillä ole merkittävää vaihtelua. Unalaskan saaresta koilliseen vallitsee puolestaan subarktinen mannerilmasto, jossa sää on keskimäärin kylmempi kuin muualla saarilla. Vuoden kylmimmän kuukauden keskilämpötila on tuolla alueella alle 0 °C.[4] Talvisin saarille muodostuu lähes pysyvä matalapainealue, Aleuttien matalapaine.[5]

Aleuttien väkiluvultaan suurimman saaren, Unalaskan, vuosittainen keskilämpötila on noin 3 °C. Tammikuussa keskilämpötila on noin −1 °C ja elokuussa noin 11 °C. Korkein saarilla mitattu lämpötila on 26 °C ja matalin −15 °C. Vuotuinen keskimääräinen sademäärä on noin 2000 millimetriä. Unalaskan sanotaan olevan yksi Yhdysvaltain sateisimpia paikkoja, koska siellä on noin 250 sateista päivää vuodessa.lähde?

Kasvillisuus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Unimakin saari.

Vaikka Aleuttien kasvukausi onkin noin 135 päivää toukokuun alusta syyskuun loppuun, niin maatalous rajoittuu muutamiin kasviksiin. Joitain kitukasvuisia pajuja lukuun ottamatta suurimmalla osalla saarista ei ole lainkaan alkuperäispuustoa.[3] Joillain saarista, kuten Adakilla ja Amaknakilla, kasvaa joitain havupuita, jotka ovat jäännöksiä 1700-luvulla saarella vierailluista venäläisilsä kauppiaista. Muista kylmässä ilmastossa elävistä havupuista poiketen Aleuteilla havupuut harvoin kasvavat yli kolmimetrisiksi, ja monet niistä ovat yhä alle 1,5 metriä korkeita, vaikka osan niistä on arvioitu olevan yli 200 vuotta vanhoja. Puiden lyhyys johtuu siitä, että Aleuteilla on usein kova tuuli, joka katkoo helposti korkeita puita.lähde?

Saarilla kasvaa puiden sijaan tiheään varpuja ja ruohokasvillisuutta, muun muassa variksenmarjaa, sarakasveja ja koppisiemenisiä kasveja. Rannikkojen lähellä on turvesuota. Aleuteille kotoperäinen kasvi on uhanalainen Polystichum aleuticum.lähde?

Eläimistö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aleuteilla pesii 21 merilintulajia, muun muassa punajalkakajava. Myös Kiskalla, Gareloilla, Semisopochnoilla ja Bogoslofilla elää suuria merilintulaumoja. Saarilla käy myös useita aasialaisia lintulajeja, kuten rubiinisatakieli, punavarpunen, sinirinta ja viirusirkkalintu. Pohjois-Amerikan ensimmäinen pikkujalohaikarahavainto tehtiin Aleuteilla vuonna 2006.[6]

Aleuttien ympäristö on suurelta osin turmeltumatonta, mutta saarten alkuperäinen eläimistö joutuu kilpailemaan vieraslajien, kuten ketun, poron ja karjaeläinten kanssa. Lähes koko Aleutit on AMNWR:n (Alaska Maritime National Wildlife Refuge) Aleuttien yksikön suojeluksessa.[7]

Merisaukkoa pidetään monien Aleuttien saarten avainlajina, sillä ne tehostavat levämetsien kasvua hillitsemällä merisiilien lisääntymistä. Suuret merisiilipopulaatiot voivat syödä levämetsiä jopa paljaiksi.[8]

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Alaska: 2010 (.pdf) (Table 8 sivulla 10) 6.2012. United States Census Bureau. Viitattu 10.12.2018. (englanniksi)
  2. Perustietosanakirja, s. 37. Gummerus, 1996. ISBN 951-20-4802-7.
  3. a b Aleutian Islands | archipelago, Pacific Ocean Encyclopedia Britannica. Viitattu 14.12.2018. (englanniksi)
  4. Interactive United States Koppen-Geiger Climate Classification Map plantmaps.com. Viitattu 14.12.2018. (englanniksi)
  5. The Aleutian Low, storm tracks, and winter climate variability in the Bering Sea. Deep Sea Research Part II: Topical Studies in Oceanography, 1.11.2007, nro 23–26, s. 2560–2577. doi:10.1016/j.dsr2.2007.08.002. ISSN 0967-0645. Artikkelin verkkoversio. (englanniksi)
  6. Buldir bird notes 1990-2012 (Arkistoitu Wayback Machineen) mun.ca. Viitattu 14.12.2018. (englanniksi)
  7. Aleutian Islands World Wildlife Fund. Viitattu 12.12.2018. (englanniksi)
  8. Estes, J. A. (James A.), 1945-: Serendipity : an ecologist's quest to understand nature. Oakland, California: University of California Press. 944248935. ISBN 9780520960633, 0520960637. Teoksen verkkoversio (viitattu 12.12.2018).
Käännös suomeksi
Tämä artikkeli tai sen osa on käännetty tai siihen on haettu tietoja muunkielisen Wikipedian artikkelista.
Alkuperäinen artikkeli: en:Aleutian Islands  –  12.12.2018 versio

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]