Tämä on lupaava artikkeli.

Aletta Jacobs

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Aletta Henriëtte Jacobs
Max Büttinghausenin ottama muotokuva vuosisadan vaihteesta.
Max Büttinghausenin ottama muotokuva vuosisadan vaihteesta.
Henkilötiedot
Syntynyt9. helmikuuta 1854
Sappemeer, Alankomaat
Kuollut10. elokuuta 1929 (75 vuotta)
Baarn, Alankomaat
Kansalaisuus alankomaalainen
Ammatti lääkäri
Puoliso Carel Victor Gerritsen (1892–1905)
Lapset 1 (kuoli imeväisenä)
Muut tiedot
KoulutusGroningenin yliopisto

Aletta Henriëtte Jacobs (9. helmikuuta 185410. elokuuta 1929) oli alankomaalainen lääkäri ja naisasianainen. Hänestä tuli vuonna 1879 maansa ensimmäinen naislääkäri, ja vuonna 1882 hän perusti maailman ensimmäisen ehkäisyneuvolan. Vuosisadan vaihteessa hän kiinnostui politiikasta ja lopetti praktiikkansa voidakseen keskittyä naisten äänioikeuden ajamiseen. Työ kantoi hedelmää, ja Alankomaiden naiset saivat äänioikeuden 1919. Ensimmäisen maailmansodan aikana Jacobs vastusti sotaa ja yritti tuloksetta suostutella suurvaltojen johtajia neuvotteluratkaisuun.

Elämäkerta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lapsuus ja nuoruus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Jacobs syntyi Sappemeerin kylässä helmikuussa 1854. Hän oli kahdeksas vanhempiensa yhdestätoista lapsesta. Jacobsit olivat Alankomaihin hyvin sopeutuneita juutalaisia ja pitivät yhteyttä muihin tienoon juutalaisperheisiin.[1]

Perheen isä Abraham oli maalaislääkäri, jonka potilaiden luona Aletta usein vieraili. Hän alkoi haaveilla lääkärinurasta jo lapsena, mutta naisten huonot koulutusmahdollisuudet tekivät haaveen toteuttamisesta vaikeaa. Perheen tuttavapiiriin kuului kaksi vaikutusvaltaista juutalaislääkäriä, jotka tukivat Jacobsia pyrkimyksissään. Heidän neuvostaan hän alkoi ensin opiskella farmasiaa. Johan Rudolph Thorbecken suosituskirjeen avulla Jacobs pääsi 1871 opiskelemaan lääketiedettä Groningenin yliopistoon, jonka rehtorina Samuel Siegmund Rosenstein toimi. Aletta Jacobs ja hänen siskonsa Charlotte olivat yliopiston ensimmäiset naisopiskelijat.[1]

Lääkärinura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Jacobs vuoden 1880 tienoilla.

Jacobs valmistui 8. maaliskuuta 1879. Hän oli Alankomaiden ensimmäinen naispuolinen lääkäri. Valmistuttuaan hän matkusti Lontooseen, missä erikoistui edelleen ja tutustui paikallisiin vapaa-ajattelijoihin ja poliittisiin radikaaleihin ja suffragetteihin.[1]

Lontoossa kohtaamiensa ajatusten innoittamana Jacobs erikoistui naisten seksuaaliterveyteen. Köyhät naiset pääsivät hänen vastaanotolleen ilmaiseksi kahtena aamuna viikossa, ja virkaveljiensä vastustuksesta huolimatta hän opasti potilaitaan pessaarin käytössä. Jacobs myös ajoi naisille parempia työoloja.[1] Vuonna 1882 hän perusti maailman ensimmäisen ehkäisyneuvolan.[2][3]

Poliittinen aktivoituminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 1899 Jacobs osallistui International Council of Womenin kokoukseen Lontoossa, missä hän tapasi kirjeystävänsä Susan B. Anthonyn. Kokemus teki Jacobsista uutteran naisasianaisen. Vuonna 1903 hän lopetti lääkärintyöt ja omistautui politiikalle: hänestä tuli Alankomaiden suffragettijärjestön puheenjohtaja ja hän osallistui aktiivisesti myös vuonna 1904 perustetun International Woman Suffrage Alliancen toimintaan. Vuonna 1908 hän emännöi IWSA:n Alankomaissa pidettyä kokousta.[1]

Jacobs käänsi hollanniksi Charlotte Perkins Gilmanin Women and Economicsin ja Olive Schreinerin Woman and Labourin. Niiden vaikutuksesta feministinen yhteiskunta- ja talousteoria alkoivat saada jalansijaa Alankomaissa.[1]

Vuonna 1906 Jacobs ja Carrie Chapman Catt matkustelivat Itävalta-Unkarissa. Vuosina 1911–1912 he tekivät puolivuotisen matkan, jonka aikana he kävivät muun muassa Etelä-Afrikassa, Lähi-idässä, Intiassa, Ceylonissa, Indonesiassa, Burmassa, Filippiineillä, Kiinassa ja Japanissa. Matkoillaan Jacobs ja Catt tutustuivat naisten asemaan eri maissa ja kannustivat paikallisia naisia taistelemaan oikeuksiensa puolesta. Palattuaan Jacobs kirjoitti aiheesta artikkelisarjan hollantilaiselle De Telegraaf -lehdelle.[1]

Jacobs vastusti ensimmäistä maailmansotaa ja kehotti eri maissa asuvia tovereitaan tekemään kaikkensa, jotta tappaminen saataisiin loppumaan. Keväällä 1915 joukko naisasianaisia kokoontui Haagissa keskustelemaan asiasta. Mukana oli sekä puolueettomien että sotaa käyvien maiden edustajia. Kokouksen päätyttyä Jacobs matkusti muutaman toverinsa kanssa eri puolilla Eurooppaa kehottaen paikallisia päättäjiä neuvotteluratkaisuun. Syyskuussa Jacobs matkusti Yhdysvaltoihin, missä hän tuloksetta yritti suostutella Woodrow Wilsonia rauhanvälittäjäksi.[1]

Viimeiset vuodet ja kuolema[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sodan päätyttyä Jacobsin pitkäaikainen haave toteutui vihdoin: naiset saivat Alankomaissa äänioikeuden vuonna 1919. Samana vuonna Jacobs oli perustamassa naisten kansainvälistä rauhanjärjestöä.[1]

1920-luvulla Jacobsin terveys heikkeni ja taloustilanne huononi, mutta hän pysyi edelleen aktiivisena naisliikkeen vaikuttajana. Jacobs kuoli Baarnissa elokuussa 1929.[1]

Yksityiselämä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Muotokuva vuodelta 1920.

Jacobs avioitui vuonna 1892 Carel Victor Gerritsenin kanssa, jonka kanssa oli seurustellut jo vuosien ajan. Gerritsen oli viljakauppias ja poliittinen uudistaja, ja aikakaudelle epätyypillisesti parisuhde oli tasa-arvoinen. Pariskunta haaveili perheenlisäyksestä, mutta heidän ainoa lapsensa kuoli päivän ikäisenä. Miehensä kuoltua Jacobs kärsi masennuksesta ja jättäytyi joksikin aikaa pois naisliikkeen toiminnasta.[1]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e f g h i j k Aletta Henriette Jacobs. The Shalvi/Hyman Encyclopedia of Jewish Women, 31.12.1999. Viitattu 26.6.2021. (englanniksi)
  2. Contraception. Encyclopædia Britannica, ei päivämäärää. Viitattu 11.5.2021. (englanniksi)
  3. Aletta Jacobs. Spartacus Educational, 1997 (päivitetty tammikuussa 2020). Viitattu 26.6.2021. (englanniksi)

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]