Aleksei Lobanov-Rostovski

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Aleksei Lobanov-Rostovski.

Aleksei Borisovitš Lobanov-Rostovski (30. joulukuuta (J: 18. joulukuuta) 1824 Voronežin alue30. elokuuta (J: 18. elokuuta) 1896 Šepetovka)[1] oli venäläinen ruhtinas ja diplomaatti, joka toimi Venäjän ulkoministerinä vuosina 1895–1896.

Lobanov-Rostovski aloitti diplomaattiuransa vuonna 1844 ja hänet nimitettiin 1859 Venäjän edustajaksi Konstantinopoliin. Hän vetäytyi työelämästä vuonna 1863, mutta palasi myöhemmin takaisin virkauralleen ja toimi suurlähettiläänä Konstantinopolissa 1878–1879, Lontoossa 1879–1882, Wienissä 1882–1894 ja Berliinissä 1894–1895. Hänet nimitettiin ulkoministeriksi 10. maaliskuuta 1895. Lobanov tuki edellisenä vuonna solmittua liittoa Ranskan kanssa ja pyrki parantamaan suhteita Saksaan ja Itävalta-Unkariin. Lisäksi hän sai sovittua Venäjän ja Bulgarian välillä vuodesta 1886 vallinneet erimielisyydet.[1]

Päähuomionsa Lobanov suuntasi kuitenkin Itä-Aasian suunnalle. Vuosina 1894–1895 käydyn Kiinan ja Japanin välisen sodan päätteeksi huhtikuussa 1895 solmitun Shimonosekin rauhan mukaan Kiina olisi luovuttanut Japanille Formosan, Peskadorit sekä Liaotungin niemimaan. Lobanov oli valmis hyväksymään tämän, mutta valtiovarainministeri Sergei Witte ja tsaari Nikolai II olivat toista mieltä. Niinpä Lobanov painosti Ranskan ja Saksan tuella huhtikuussa 1895 Japanin luopumaan vaateistaan Liaotungin niemimaahan. Lisäksi hän solmi 3. heinäkuuta 1896 Kiinan kanssa salaisen sopimuksen, jossa Venäjä lupautui suojelemaan Kiinaa hyökkäyksiltä ja vastineeksi Kiina salli Venäjän rakentaa Kiinan itäisen rautatien Vladivostokiin ja ottaa sitä ympäröivän Pohjois-Mantšurian alueen vaikutuspiiriinsä. Lobanov kuoli muutamaa kuukautta tämän jälkeen.[1]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c Aleksey Borisovich, Prince Lobanov-Rostovsky (englanniksi) Encyclopædia Britannica Online Academic Edition. Viitattu 30.6.2013.