Aleksei Krutšonyh
Aleksei Krutšonyh | |
---|---|
![]() Aleksei Krutšonyh 1920-luvulla. |
|
Henkilötiedot | |
Syntynyt | 1886 Olevka, Hersonin kuvernementti, Venäjä |
Kuollut | 1968 (81–82 vuotta) Moskova, Neuvostoliitto |
Kansalaisuus | Venäjä |
Ammatti | kirjailija |
Kirjailija | |
Äidinkieli | venäjä |
Tuotannon kieli | venäjä |
Aiheesta muualla | |
Löydä lisää kirjailijoitaKirjallisuuden teemasivulta |
|
Aleksei Krutšonyh (1886 Olevka, Hersonin kuvernementti, Venäjä – 1968 Moskova, Neuvostoliitto) oli venäläis-neuvostoliittolainen runoilija.[1]
Krutšonyh valmistui 1906 Odessan taideopistosta. Hän oli venäläisen futurismin teoreetikkojen kärkinimiä, kehitti asemanttisen runokielen ja antoi sille nimen "zaumnyi jazyk" ('järjentakainen kieli'). Nimityksen ottivat käyttöön formalistit. Vallankumouksen jälkeen Krutšonyh osallistui futurustien toimintaan ja vei kubofuturismia kohti absurdia. Krutšonyhin tuotantoa ei julkaistu Neuvostoliitossa vuoden 1930 jälkeen.[1]
Krutšonyh teki yhdessä säveltäjä Mihail Matjušinin ja taidemaalari Kasimir Malevitšin kanssa oopperan Победа над Cолнцем (Pobeda nad Solntsem, 'Voitto auringosta'). Sen ajatuksena on, että aurinkoa katsovat ihmiset kääntävät sen nurin, jolloin siitä tulee musta aurinko. Malevitšin lavastus oli lähtökohtana hänen maalaukselleen Musta neliö.[2]
Teokset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Победа над Cолнцем (Pobeda nad Solntsem, 'Voitto auringosta'), ooppera
Suomennettu tuotanto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Antologiassa
- Oi runous: romantiikan ja modernismin runouskäsityksiä, toimittanut Tuula Hökkä, Helsinki: ntamo 2016 ISBN 978-952-215-651-8
- Korvapuusti yleiselle maulle, kirjoittajat: David Burljuk, Aleksei Krutšonyh, Vladimir Majakovski, Velimir Hlebnikov
- Manifesti kokoelmasta "Tuomareiden sumppu II", kirjoittajat: David Burljuk, Jelena Guro, Nikolai Burljuk, Vladimir Majakovski, Jekaterina Nizen, Velimir Hlebnikov, Benedikt Livšits, Aleksei Krutšonyh
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b Risto Rantala ja Kaarina Turtia (toim.): ”Krutšenyh, Aleksei”, Otavan kirjallisuustieto, s. 410. Helsinki: Otava, 1990. ISBN 951-1-09209-X.
- ↑ Sirpa Pääkkönen, Voitto auringosta muuttui muotihappeningiksi (digilehden tilaajille) Helsingin Sanomat 2.6.2007, viitattu 4.6.2021
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Aleksei Krutšonyh Wikimedia Commonsissa
|