Aleksei Evert

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Aleksei Jermolajevitš Evert (ven. Алексей Ермолаевич Эверт; 4. maaliskuuta 18571918?) oli venäläinen sotilas ja kenraali, joka osallistui sotilasuransa aikana Turkin sotaan, Venäjän–Japanin sotaan sekä ensimmäiseen maailmansotaan.

Uran alkuvaiheet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Evert valmistui Aleksandrovskin sotilaskoulusta 1876, jonka jälkeen hän palveli Turkin sodassa. Sodan jälkeen Evert jatkoi opintojaan sotilasakatemiassa, josta hän valmistui vuonna 1882. [1]

Evert palveli Venäjän–Japanin sodassa menestyksekkäästi,[1] ja hän eteni hyvin urallaan. Hänestä tehtiin Irkutskin alueen komentaja vuonna 1912 ja hänelle myönnettiin jalkaväen kenraalin arvonimi.[1]

Ensimmäinen maailmansota[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Venäläisten joukkojen kohdattua tappioita Galitsian alueella Evert määrättiin Venäjän 4. armeijan johtoon, ja hän onnistuikin palauttamaan järjestyksen yksikköön. Evertin johtamana 4. armeija otti osaa vastahyökkäykseen, jossa venäläiset joukot pakottivat Itävalta-Unkarin perääntymään. Evert joukkoineen joutui kuitenkin vetäytymään keskusvaltojen aloittaessa oman vastahyökkäyksensä keväällä 1915. He perääntyivät lähes 500 kilometriä aina Baranavitšyyn (nykyisen Valko-Venäjän alueella) asti.[1]

Keisari Nikolai II:sta tuli Venäjän armeijan ylipäällikkö syyskuussa 1915 (sitä ennen ylipäällikkönä toimi Nikolai Nikolajevitš Romanov) ja Evertistä tehtiin Venäjän länsirintaman komentaja. [2] Vaikka Evert osasi puolustaa taitavasti, hän ei ollut pätevä hyökkäyskomentaja. Evert oli usein hyökkäyksissään liian varovainen ja hänen taktiikkansa eivät olleet tarpeeksi aggressiivisia.[3] Esimerkkejä tästä olivat Evertin epäonnistunut hyökkäys Naratšjärven taistelussa [3] sekä kaksi huonosti toteutettua rynnäkköä Brusilovin hyökkäyksen aikana. [2]

Vallankumouksen alkaessa Evert (monien muiden upseerien tapaan) oli menettänyt uskonsa Nikolai II:n johtajuuteen ja oli haluton puolustamaan keisaria. [2]

Kuolema[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Uusi hallinto erotti Evertin virastaan keväällä 1917. Evertin viimeiset vaiheet ovat hämärän peitossa, mutta hänen uskotaan kuolleen vuoden 1918 aikana. Tarkkaa paikkaa tai ajankohtaa ei tiedetä.[2]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d Tucker, Spencer C.: World War I: Student Encyclopedia, s. 654. Santa Barbara, Kalifornia: ABC-CLIO, 2006. ISBN 1-85109-879-8. (englanniksi)
  2. a b c d Tucker, Spencer C.: World War I: Student Encyclopedia, s. 655. Santa Barbara, Kalifornia: ABC-CLIO, 2006. ISBN 1-85109-879-8. (englanniksi)
  3. a b Duffy, Michael: worldwarone.com 22.8.2009. Viitattu 23.11.2018. (englanniksi)