Aleksei Evert

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Alexey Evert.jpeg

Aleksei Jermolajevitš Evert (ven. Алексей Ермолаевич Эверт; 4. maaliskuuta 1857 – 1918?) oli venäläinen sotilas ja kenraali, joka osallistui sotilasuransa aikana Turkin sotaan, Venäjän–Japanin sotaan sekä ensimmäiseen maailmansotaan.

Uran alkuvaiheet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Evert syntyi saksalaistaustaiseen perheeseen, tosin joissakin lähteissä perheen mainitaan olleen ruotsalaista syntyperää.[1] Evert valmistui Aleksandrovskin sotilaskoulusta 1876, jonka jälkeen hän palveli Turkin sodassa. Sodan jälkeen Evert jatkoi opintojaan sotilasakatemiassa, josta hän valmistui vuonna 1882. [2]

Evert palveli Venäjän–Japanin sodassa menestyksekkäästi,[2] ja hän eteni hyvin urallaan. Hänestä tehtiin Irkutskin alueen komentaja vuonna 1912 ja hänelle myönnettiin jalkaväen kenraalin arvonimi.[2]

Ensimmäinen maailmansota[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Venäläisten joukkojen kohdattua tappioita Galitsian alueella Evert määrättiin Venäjän 4. armeijan johtoon, ja hän onnistuikin palauttamaan järjestyksen yksikköön. Evertin johtamana 4. armeija otti osaa vastahyökkäykseen, jossa venäläiset joukot pakottivat Itävalta-Unkarin perääntymään. Evert joukkoineen joutui kuitenkin vetäytymään keskusvaltojen aloittaessa oman vastahyökkäyksensä keväällä 1915. He perääntyivät lähes 500 kilometriä aina Baranavitšyyn (nykyisen Valko-Venäjän alueella) asti.[2]

Keisari Nikolai II:sta tuli Venäjän armeijan ylipäällikkö syyskuussa 1915 (sitä ennen ylipäällikkönä toimi Nikolai Nikolajevitš Romanov) ja Evertistä tehtiin Venäjän länsirintaman komentaja. [3] Vaikka Evert osasi puolustaa taitavasti, hän ei ollut pätevä hyökkäyskomentaja. Evert oli usein hyökkäyksissään liian varovainen ja hänen taktiikkansa eivät olleet tarpeeksi aggressiivisia.[4] Esimerkkejä tästä olivat Evertin epäonnistunut hyökkäys Naratšjärven taistelussa [4] sekä kaksi huonosti toteutettua rynnäkköä Brusilovin hyökkäyksen aikana. [3]

Näistä epäonnistumisista huolimatta Evert säilytti asemansa aina Venäjän vallankumoukseen asti. Syyksi tälle on epäilty Evertin läheisiä välejä Mihail Aleksejeviin, joka toimi Venäjän pääesikunnan esikuntapäällikkönä. Aleksejev oli palvellut Evertin alaisuudessa sodassa Japania vastaan.[1] Vallankumouksen alkaessa Evert (monien muiden upseerien tapaan) oli menettänyt uskonsa Nikolai II:n johtajuuteen ja oli haluton puolustamaan keisaria. [3]

Kuolema[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Uusi hallinto erotti Evertin virastaan keväällä 1917. Evertin viimeiset vaiheet ovat hämärän peitossa, mutta hänen uskotaan kuolleen vuoden 1918 aikana. Tarkkaa paikkaa tai ajankohtaa ei tiedetä.[3]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Aleksei Ermolaevich Evert Prabook. Viitattu 23.11.2018. (englanniksi)
  2. a b c d Tucker, Spencer C.: World War I: Student Encyclopedia, s. 654. Santa Barbara, Kalifornia: ABC-CLIO, 2006. ISBN 1-85109-879-8. (englanniksi)
  3. a b c d Tucker, Spencer C.: World War I: Student Encyclopedia, s. 655. Santa Barbara, Kalifornia: ABC-CLIO, 2006. ISBN 1-85109-879-8. (englanniksi)
  4. a b Duffy, Michael: worldwarone.com 22.8.2009. Viitattu 23.11.2018. (englanniksi)