Aleksanteri I:n rintakuva

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Aleksanteri I:n rintakuva Kansalliskirjaston pihalla, jossa se oli vuosina 1957–2013. Jalustan teksti on suomeksi Isänmaan ja Yliopiston isä.

Aleksanteri I:n rintakuva on Helsingin yliopiston omistama ja venäläisen kuvanveistäjän Ivan Martosin tekemä rintakuva, joka esittää Venäjän keisaria ja Suomen suuriruhtinasta Aleksanteri I:tä. Patsas valmistui vuonna 1814, ja se on vuosien varrella ollut sijoitettuna useisiin paikkoihin Turussa ja Helsingissä. Tällä hetkellä sen tuleva sijoituspaikka on avoin. Rintakuvasta tehtiin vuonna 2014 toinen kappale Turun yliopistolle.

Pronssiveistos on luonnollista kokoa suurempi ja 130 senttimetrin korkuinen.[1]

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Patsas Turun Akatemiatalossa 1814–1832[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Turun akatemia tilasi rintakuvan tunnetulta venäläiseltä kuvanveistäjältä Ivan Martosilta 6 800:n ruplan hinnalla vuonna 1814. Keisari Aleksanteri I oli myötävaikuttanut Akatemiatalon rakentamiseen, ja akatemia halusi näin kunnioittaa keisaria. Sopimus hankinnasta allekirjoitettiin huhtikuussa 1814, valmis patsas saapui laivalla Turkuun saman vuoden syksyllä ja se sijoitettiin kesällä 1815 uuden Akatemiatalon juhlasaliin kunniapaikalle mahonkisen kateederin taakse. Se täydensi aiheellaan juhlasalin seinille sijoitettuja Erik Cainbergin reliefejä, jotka esittivät Suomen ja Turun akatemian historian eri vaiheita.[2]

Aikansa uusklassisia muotivirtauksia seuraten Martos veisti Aleksanterin roomalaisen keisarin asussa laakeriseppele päässään. Professori Johan Fredrik Wallenius muotoili patsaan jalustaan latinankielisen tekstin: Alexander I. Patriae et Academiae Pater MDCCCXV – Effigiem musae servant It fama per orbem (”Aleksanteri I. Isänmaan ja akatemian isä 1815 – Muusat säilyttävät muotokuvan, maine kulkee läpi maailman”).[2]

Patsas Helsingin yliopiston päärakennuksen juhlasalissa 1832–1932[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kun Yliopisto siirtyi Helsinkiin, päätettiin Akatemiatalon juhlasalin kateederi ja rintakuva siirtää sen mukana. Ne sijoitettiin vuonna 1832 vastavalmistuneen yliopiston päärakennuksen puolipyöreään juhlasaliin, samanlaiselle kunniapaikalle kuin Turussakin.[3] Arkkitehti Carl Ludvig Engel huomioi juhlasalia suunnitellessaan patsaan sijoituksen.[1] Koska Aleksanteri I on esitetty roomalaisasussa, Engel teki juhlasalista roomalaistyylisen, vaikka päärakennus on muuten tyyliltään kreikkalainen.lähde? Engel myös sijoitti patsaan niin, että se näkyi ulos asti, kun juhlasalin ovet ja päärakennuksen pääovet olivat auki. Lisäksi juhlasali ja rintakuva olivat samalla symmetria-akselilla kuin Senaatintorin vastakkaisella puolella olevan Senaatintalon (nyk. Valtioneuvoston linna) valtaistuinsali, jossa oli Aleksanteri I:n käyttämä valtaistuin.[4] 1800-luvulla Aleksenteri I:n rintakuva oli paitsi läsnä kaikissa yliopiston toimintaan liittyneissä seremonioissa, myös monenlaisten keisariin liittyneiden juhlallisuuksien keskipisteenä. Sen sijaan sortovuosina ja Suomen itsenäistymisen jälkeen alkoi muodostua tavaksi, että juhlasalissa pidettävien tilaisuuksien yhteydessä patsas peitettiin näkyvistä jollain koristeella.[5]

Suomen itsenäistymisen jälkeen kiihkoisänmaalliset ylioppilaat ja varsinkin AKS:n kannattajat alkoivat vaatia Venäjän vallan ajasta muistuttavien symbolien poistamista yliopistolta. Vuonna 1925 he saivat aikaiseksi sen, että Aleksanteri I:een viitannut piirtokirjoitus poistettiin päärakennuksen julkisivusta. Seuraavaksi Ylioppilaslehti aloitti kampanjan juhlasalin patsasta vastaan. Siinä koettiin ärsyttäväksi varsinkin jalustan teksti, jossa Venäjän tsaaria kutsuttiin kansakunnan isäksi. Tilalle ehdotettiin esimerkiksi Snellmanin tai Lönnrotin patsasta. Pohjalaiset ylioppilaat tärvelivät Aleksanterin patsasta lokakuussa 1929 tervaamalla jalustan tekstin ja huhtikuussa 1931 sen päälle heitettiin happoa. Joulukuussa 1931 yliopiston konsistori päätti lopulta siirtää patsaan pois juhlasalista. Toukokuussa 1932 se siirrettiin konsistorin saliin.[6] Siirto saattoi pelastaa patsaan, sillä yliopiston juhlasalin alkuperäinen sisustus tuhoutui jatkosodan aikana ilmapommituksessa vuonna 1944.

Aleksanterin rintakuvan tilalle yliopiston juhlasaliin hankittiin lopulta Wäinö Aaltosen marmorireliefi Kauneuden jumalatar seppelöi nuoruuden, joka sijoitettiin paikalleen yliopiston 300-vuotisjuhlissa syyskuussa 1940. Se vaurioitui pahoin helmikuun 1944 pommituksissa ja siirrettiin päärakennuksen lämpiöön. Reliefistä tilattiin 1950-luvun lopulla uusi versio, mutta se sijoitettiin juhlasalin nurkkaan.[7] Pääpaikalla kateederin takana ei vuoden 1944 jälkeen ole ollut mitään taideteosta.

Patsas eri sijoituspaikoissa Helsingissä 1932–[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tarkemmin tuntemattomana ajankohtana vuoden 1944 pommitusten jälkeen rintakuva siirrettiin kokonaan pois yliopiston tiloista, ja se sijoitettiin Suomen kansallismuseon pihalle Töölöön. Samassa yhteydessä joku poisti jalustan tekstit tuntemattomasta syystä. Vuonna 1957 muotokuva siirrettiin yliopiston kirjaston (nyk. Kansalliskirjasto) pihanurmikolle.[8] Samaa sijoituspaikkaa oli harkittu jo vuonna 1931, mutta silloin pelättiin, että missä tahansa julkisella paikalla patsas joutuisi kansallismielisten ylioppilaiden hyökkäysten kohteeksi. Nyt tämä ei enää ollut ongelmana, ja patsas sai olla rauhassa.[9] Eero Petterson teki jalustan teksteistä ja koristelistoista uudet versiot vuonna 1967.[1][10] Rintakuva oli yli 50 vuotta tällä paikalla kirjaston etelänpuoleisessa puistikossa, jonne pääsee vain kirjaston sisäpihan kautta ja jossa korkea graniittipenger ja rauta-aita erottivat sen viereisistä kaduista. Se oli siksi vaikeasti havaittavissa.

Alkujaan sisätiloihin tarkoitettu patsas kärsi pysyvästä ulkona säilyttämisestä, ja sitä vaadittiin siirrettäväksi parempaan paikkaan Helsingissä tai palautettavaksi Turkuun. Helsingin Sanomien Kuukausiliitteessä vuoden 2013 alussa ilmestynyt artikkeli nostatti keskustelun uudestaan, ja lähestyvän Kansalliskirjaston remontin vuoksi yliopisto päätti ryhtyä toimiin. Rintakuva vietiin keväällä 2013 konservoitavaksi. Kunnostuksen jälkeen se aiotaan sijoittaa sisätiloihin, mahdollisesti päärakennuksen kolmanteen kerrokseen tulevaan Helsingin yliopistomuseon näyttelyyn.[11] Lisäksi siitä otettiin uusi pronssivalos Turun yliopistolle, joka paljasti patsaan Akatemiatalon aulassa 30. toukokuuta 2014. Alkuperäiselle paikalle Akatemiatalon juhlasaliin, Solennitetssaleniin, patsas siirretään remontin jälkeen arviolta vuonna 2016.[12][13]

Vuoden 2013 lopusta alkaen alkuperäinen patsas oli tilapäisesti näytteillä Helsingin yliopistomuseon tiloissa Arppeanumissa, josta se kuitenkin jouduttiin siirtämään pois vuoden 2014 aikana, koska museo muutti pois rakennuksesta.[14]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Sofia Aittomaa: Alexander I:s kolossalbyst: Från lojalism via avrussifering till rehabilitering, Historisk Tidskrift för Finland 4/2013, s. 429–469.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c Aleksanteri I. Julkiset veistokset -tietokanta. Helsingin kaupungin taidemuseo.
  2. a b Aittomaa 2013, s. 434–436.
  3. Aittomaa 2013, s. 438, 440–441.
  4. Aittomaa 2013, s. 441–443.
  5. Aittomaa 2013, s. 442, 448.
  6. Aittomaa 2013, s. 444–448.
  7. Aittomaa 2013, s. 459–462.
  8. Aittomaa 2013, s. 462–464.
  9. Aittomaa 2013, s. 453, 465.
  10. Aittomaa 2013, s. 464.
  11. Pajuriutta, Satu: Kiistelty Aleksanteri I.n patsas siirretään sisätiloihin. Helsingin Sanomat 8.2.2013.
    Aleksanteri I:n rintakuva vietiin remontin tieltä. Helsingin Sanomat 26.4.2013. Viitattu 5.5.2013.
    Jussila, Risto: Minne Aleksanteri kuuluu? Historian Ystävä 1/2013. Viitattu 5.5.2013.
  12. Patsaan paljastustilaisuus 30.5.: Aleksanteri I palaa Akatemiataloon utu.fi. 23.5.2014. Turun yliopisto. Viitattu 31.5.2014.
  13. Hämäläinen, Unto: Aleksanteri I:n patsas palaa Turkuun. Helsingin Sanomat 12.3.2013. Viitattu 5.5.2013.
  14. Aittomaa 2013, s. 466–467.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]