Aleksandr Beljajev

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Aleksandr Beljajev
Aleksandr Beljajev
Aleksandr Beljajev
Syntynyt 4. (16.) maaliskuuta 1884
Smolensk, Venäjä
Kuollut 6. tammikuuta 1942 (57 vuotta)
Puškin, Neuvostoliitto
Ammatit kirjailija
Kansallisuus neuvostoliittolainen
Tyylilajit tieteiskirjallisuus
Nuvola apps bookcase.svg
Löydä lisää kirjailijoitaKirjallisuuden teemasivulta

Aleksandr Romanovitš Beljajev (ven. Алекса́ндр Рома́нович Беля́ев, 1884–1942) oli venäläinen ja neuvostoliittolainen tieteiskirjailija. 1920- ja 1930-lukujen tuotantonsa ansiosta hän lukeutui Neuvostoliiton arvostetuimpiin tieteiskirjailijoihin.

Tausta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aleksandr Beljajev syntyi 1884 Smolenskissa ortodoksipapin poikana. Aleksandrin sisar Nina kuoli lapsena sarkoomaan ja veli Vasili, eläinlääketieteen opiskelija, hukkui veneonnettomuudessa.

Isä lähetti Aleksandrin vuonna 1895 pappisseminaariin. Aleksandr valmistui seminaarista 1901, mutta oli tuolloin jo vakaumuksellinen ateisti. Vastoin isänsä toiveita hän kirjoittautui oikeustieteelliseen lyseoon Jaroslavlissa. Isän kuoltua Aleksandr alkoi elättää itseään antamalla kotiopetusta, toimimalla teatterin lavastajana ja soittamalla viulua sirkusorkesterissa.

Valmistuttuaan lyseosta 1906 Beljejev työskenteli juristina Smolenskissa. Hän menestyi hyvin ja keräsi tulojensa turvin taidetta sekä mittavan kotikirjaston. Hän myös matkusteli ulkomaille mm. Ranskaan ja Italiaan. 1914 Beljajev luopui juristinammattistaan ja omistautui kirjallisuudelle ja teatterille.

Neuvostotiedekirjailija[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 1919, 35-vuoden iässä, Beljajev sairastui tuberkuloosiin, jonka edetessä hänen jalkansa halvautuivat. Beljajev vietti kuusi vuotta vuoteenomana. Beljajevin vaimon jätettyä hänet Beljajev muutti äitinsä ja vanhan lastenhoitajansa kanssa Jaltalle, jossa hänen kuntonsa alkoi kohentua. Toipilasaikanaan Beljajev luki paljon ja opiskeli kieliä, lääketiedettä, biologiaa, historiaa ja insinööritieteitä. Vuoteen 1923 mennessä hän tervehtyi lähes täysin ja muutti Moskovaan.

Moskovassa alkoi Beljajevin varsinainen luomiskausi. Julkaistuaan lukuisia tieteiskertomuksia kirjallisissa lehdissä häntä alettiin luonnehtia "Neuvostoliiton Jules Verneksi". Ensimmäinen romaani Professori Dowellin pää (Голова профессора Доуэля) ilmestyi 1925. Tätä seurasivat Atlantiksen viimeinen ihminen (Последний человек из Атлантиды), Amfibi (Человек-амфибия) ja Taistelu avaruudessa (Борьба в эфире).

Vuonna 1928 Beljajev perheineen muutti Leningradiin. Hän jatkoi aktiivista kirjoittamista. Ilmestyivät mm. Maailman herra (Властелин мира) ja Ihmeellinen silmä (Чудесное око). 1930 Beljajevin kuusivuotias tytär kuoli aivokalvontulehdukseen ja toinen tytär sairastui riisitautiin. Myös Beljajevin oma tuberkuloottinen spondyliitti oireili.

Vuonna 1931 ilmestyi Beljajevin romaani Maailma palaa (Земля горит) populaaritieteellisiä artikkeleja ja tieteiskirjallisuutta julkaisevassa aikakauslehdessä Vokrug sveta ("Maailman ympäri"). Beljajev kuului lehden vakituisiin avustajiin vuoteen 1938 asti. Vuonna 1934 englantilainen sosialistinen tieteiskirjailija H.G. Wells vieraili hänen luonaan Leningradissa.

Kuolema sodassa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viimeiset vuotensa Beljajev eli Puškinissa Leningradin eteläpuolella. Juuri ennen toisen maailmansodan alkamista Beljajev joutui leikkaukseen, minkä vuoksi hän ei noudattanut käskyä evakuoitua. Saksalaiset miehittävät Puškinin ja Beljajev kuoli siellä nälkään tammikuussa 1942. Saksalaiset vangitsivat hänen vaimonsa ja siskonsa ja toimittivat nämä keskitysleirille Puolaan.

Suomennettuja teoksia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Amfibi. (Человек-амфибия, 1928). Suom. Roy Širokov. Vieraskielisen kirjallisuuden kustannusliike 1971.