Tämä on lupaava artikkeli.

Viiripyrstötyranni

Wikipediasta
(Ohjattu sivulta Alectrurus risora)
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Viiripyrstötyranni
Koiras
Koiras
Uhanalaisuusluokitus

Vaarantunut [1]

Vaarantunut

Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Eukaryootit Eucarya
Kunta: Eläinkunta Animalia
Pääjakso: Selkäjänteiset Chordata
Alajakso: Selkärankaiset Vertebrata
Luokka: Linnut Aves
Lahko: Varpuslinnut Passeriformes
Heimo: Tyrannit Tyrannidae
Suku: Viuhkapyrstötyrannit Alecturus
Laji: risora
Kaksiosainen nimi

Alectrurus risora
(Vieillot, 1824)

Synonyymit
  • Alectrurus risorus[2]
  • Yetapa risoria[2]
  • Muscicapa risora (Vieillot, 1824)[3]
Katso myös

  Viiripyrstötyranni Wikispeciesissä
  Viiripyrstötyranni Commonsissa

Viiripyrstötyranni (Alectrurus risora) on Etelä-Amerikassa elävä uhanalainen varpuslintulaji. Se on toinen kahdesta viiripyrstötyrannilajista. Lajilla on pyrstössä kaksi viirimäistä, pitkää sulkaa. Lajin elinympäristönä olevat ruohostomaat ovat suuresti kutistuneet. Se elää enää tiettävästi vain Argentiinassa ja Paraguayssa.

Kokoja ulkonäkö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Naaras

Viiripyrstötyrannikoiraan pituus on pyrstöineen jopa 31 senttimetriä, naaraan 20 senttimetriä.[2][4] Naaraan nokka on keltainen, koiraan vaaleanpunainen. Koiraat ovat selkäpuolelta mustia ja lisäksi rinnassa on musta juova. Takapuolessa on myös harmaata. Lapaluiden ja siivenkärkien kohdalla on vaaleaa. Rinnan ja vatsan höyhenet ovat valkoiset, mutta pesintäaikaan höyhenet putoavat rinnasta ja paljastavat linnun lohenpunaisen ihon. Koiraan pyrstön kaksi pitkää pyrstösulkaa ovat tyvestä ruotomaisen ohuet, mutta loppuosasta hyvin leveät. Sulkasadon aikaan höyhenys on täplikkäämpi ja pyrstösulat lyhyemmät.[4] Kurkku muuttuu pesintäaikaan koiraalla kirkkaan vaaleanpunaiseksi.[2]

Naaraiden selkäpuoli on kirjavan ruskea, silmien yläpuoli, lapaluiden kohta ja takapuoli kellanruskeat. Vatsapuoli on vaalea. Rinnassa on ohut kellanruskea juova. Pyrstön kaksi pitkää sulkaa ovat mailamaisia ja ruskeita kärkiä lukuun ottamatta ruotomaiset.[4]

Ilman viirimäisiä pyrstösulkiaan viiripyrstötyranni muistuttaa samaan sukuun kuuluvaa viuhkapyrstötyrannia, mutta vain viiripyrstötyrannilla on kokonainen rintajuova.[2] Viiripyrstötyranni on myös suurempi.[4] Pyrstön ja pitkien varpaiden takia viiripyrstötyranni luokiteltiin aikaisemmin omaan Yetapa-sukuunsa.[3]

Levinneisyys ja elinympäristö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viiripyrstötyrannin levinneisyys painottuu nykyään Paraguayn eteläosiin ja Pohjois-Argentiinaan, jossa sitä tavataan Corrientesin, Formosan, Chacon ja Misionesen maakunnissa. Suurin ja merkittävin kanta elää Argentiinan Corientesin maakunnassa Iberán luonnonsuojeluelueella. Brasiliasta ja Uruguaysta viirypyrstötyranni on mahdollisesti hävinnyt. Brasiliassa viimeisin havainto on vuodelta 1974 Rio de Janeiron osavaltiosta, mutta aikaisemmin sitä on nähty myös Mato Grosson, São Paulon ja Rio Grande do Sulin osavaltioissa. Uruguayssa viiripyrstötyranni pesi aikaisemmin harvinaisena, mutta vuoden 1986 jälkeen siitä on vain yksi varmistamaton havainto. Levinneisyysalueen kooksi arvioidaan noin 98 900 neliökilometriä. Lajin kokonaiskanta on arviolta 6 000–15 000 aikuista yksilöä.[2]

Viuhkapyrstötyrannin elinympäristöä ovat marskimailla ja niiden läheisyydessä sijaitsevat ruohotasangot. Se tarvitsee pesintää varten 1–1,5 metrin pituista ruohoa.[2]

Elintavat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viiripyrstötyranni on yleensä hiljainen, mutta päästää toisinaan joitain huomaamattomia huutoja.[2] Lento on hidasta. Se herättää huomiota istuessaan ruohonkorrella ja aidalla, sekä tehdessään lyhyitä pyrähdyksiä pitkästä ruohikosta ilmaan ja takaisin ruohikkoon.[4] Viiripyrstötyranni on parvilintu. Sitä näkee tavallisesti noin 20 linnun parvina, mutta satunnaisesti siihen voi kuulua jopa 50 yksilöä. Aikaisemmin laji oli muuttolintu. Koillis-Argentiinalaisen Buenos Airesin maakunnan viiripyrstötyrannit talvehtivat aikaisemmin Brasiliassa ja palasivat Argentiinaan keväällä pesimään. Jäljellä olevat populaatiot pysyvät kuitenkin paikoillaan.[2]

Ravinto koostuu selkärangattomista. Ravintoa etsiessään se saattaa seurata kuusivyövyötiäisiä tai vaeltajamuurahaisia. Pesintäaika on keväällä.[2]

Uhat ja suojelu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viiripyrstötyranni luokitellaan vaarantuneeksi lajiksi, koska sen elinympäristö ja todennäköisesti myös kanta on suuresti supistunut. Lajin suurin uhka on luonnontilaisten ruohostomaiden kutistuminen. Jäljellä olevia elinympäristöjä uhkaavat maanviljelyn leviäminen ja ylilaidunnus, kuusi- ja eukalyptusplantaasien laajeneminen ja vierasperäisten heinälajien viljely. Keväällä ja kesällä tarkoituksella sytytetyt ruohikkopalot myös heikentävät sen lisääntymismahdollisuuksia. Lisäksi tuholaismyrkkyjen, lannoitteiden ja muiden kemikaalien käyttö vaikuttaa viiripyrstötyrannin elinympäristöön.[2]

Laji kuuluu CITES-sopimuksen liitteeseen I. Se on rauhoitettu Brasiliassa, Uruguayssa ja Paraguayssa. Argentiinassa sitä tavataan Iberán luonnonsuojelualueella, Mburucuyán ja Pilcomayon kansallispuistoissa ja usealla muulla suojelualueella.[2]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. BirdLife International: Alectrurus risora IUCN Red List of Threatened Species. Version 2012.1. 2012. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 4.10.2015. (englanniksi)
  2. a b c d e f g h i j k l Strange-tailed Tyrant (Alectrurus risora) - BirdLife species factsheet 2008. BirdLife International. Viitattu 4.10.2015.
  3. a b Strange-tailed Tyrant (Alectrurus risora) The Internet Bird Collection. Viitattu 4.10.2015. (englanniksi)
  4. a b c d e Robert S. Ridgely, Guy Tudor: Field Guide to the Songbirds of South America: The Passerines, s. 468. University of Texas Press, 2009. ISBN 978-0-292-71748-0. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 4.10.2015). (englanniksi)