Aleatorinen musiikki

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Aleatorinen musiikki on musiikkia, jonka säveltäjä on antanut esittäjälle enemmän tilaa improvisointiin ja omiin valintoihin kuin perinteisessä klassisessa musiikissa.

Tyylisuunnan ensimmäinen edustaja on yhdysvaltalainen John Cage.[1]

Esimerkiksi Karlheinz Stockhausen kirjoitti 11. pianokappaleen partituuriin 19 pientä fragmenttia. Säveltäjän ohjeen mukaan pianisti valitsee, missä järjestyksessä fragmentit soitetaan. Teos päättyy, kun jokin fragmentti on tullut soitetuksi kolmesti. [2] Myös Pierre Boulez otti vaikutteita aleatorisesta musiikista.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Facta 2001 s. 303
  2. Tapani Länsiön artikkeli
Tämä musiikkiin liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.