Albert Einsteinin aivot

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Albert Einstein 1947

Albert Einsteinin aivot ovat olleet huomattavan tieteellisen tutkimuksen ja spekulaation kohteena. Ne poistettiin heti Einsteinin kuolemaa seuranneiden tuntien aikana, ja aivot ovat saaneet osakseen huomiota Einsteinin suuren neron maineen ansiosta.

Einsteinin aivot on säilytetty tähän päivään saakka. Ei ole täysin selvää, onko näin tehty Einsteinin luvalla vai vastoin hänen tahtoaan. Ronald Clarkin elämäkertateoksessa vuodelta 1971lähde tarkemmin? ilmoitetaan Einsteinin toivoneen hänen aivojensa päätymistä tieteellisen tutkimuksen kohteeksi ja ruumiin tuhkausta. Väitteen todenperäisyys on kuitenkin myöhemmissä tutkimuksissa asetettu kyseenalaiseksi.

Einsteinin ruuminavaus ja aivojen säilöminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Einsteinin ruumiinavauksen suoritti patologi Thomas Harvey poisti Einsteinin aivot, ennen kuin tämän kuolemasta oli kulunut seitsemän tuntia.lähde? Hän tutki aivot, mutta vastoin odotuksia hän ei löytänyt mitään normaalista poikkeavaa. Einsteinin aivot nousivat julkisuuteen vuonna 1978, jolloin ne löydettiin uudelleen niiden oltua yli kaksi vuosikymmentä säilössälähde?.

McMasterin yliopiston tutkimusryhmälähde? Ontariossa, Kanadassa tutki Einsteinin aivoja syvällisemmin vuonna 1999. Tuolloin Sandra Witelson kollegoidensa kanssa teki Harveyn säilyttämistä näytteistä syvällisemmän analyysin. Ryhmä huomasi aivoissa kolme poikkeusta: Aivoissa ei ollut otsalohkoon kuuluvaa parietaalista operculumia, päälakilohko oli 15 prosenttia normaalia suurempi, ja molemmat lohkot olivat symmetriset. Normaalisti aivopuoliskojen päälakilohkot ovat epäsymmetriset. Päälakilohkot liittyvät matemaattiseen ajatteluun ja kolmiulotteiseen hahmottamiskykyyn. Reunanpäällyspoimutuksen puuttumisen takia lohkojen välillä oli paremmat yhteydet, ja siksi Einsteinilla oli hyvät kolmiulotteisen hahmottamisen taidot; Einstein sanoikin hahmottavansa ongelmia ennen kaikkea visuaalisesti.[1]

Einstein osoitti poikkeuksellista lahjakkuutta jo 12 vuoden iässä hallitsemalla huomattavasti enemmän algebraa kuin koulussa oli opetettu. Einstein onnistui muun muassa omatoimisesti todistamaan Pythagoraan lauseen.[2]

Muita merkkihenkilöitä, joiden aivoja on postuumisti tutkittu tieteellisesti, olivat muun muassa Carl Friedrich Gauss ja Vladimir Iljitš Lenin.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Fölsing, Albrecht: Albert Einstein: Elämäkerta. (Alkuteos: Albert Einstein: Eine Biographie, 1995). Suomentanut Seppo Hyrkäs. Helsinki: Terra Cognita, 1999. ISBN 952-5202-27-5.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Fölsing, Albrecht: Albert Einstein: Elämäkerta. (Alkuteos: Albert Einstein: Eine Biographie, 1995). Suomentanut Seppo Hyrkäs. Helsinki: Terra Cognita, 1999. ISBN 952-5202-27-5.
  2. Fölsing: Albert Einstein: Elämäkerta, 1999