Ala-Rääveli
| Ala-Rääveli Ala-Rieveli |
|
|---|---|
| Valtiot | Suomi |
| Maakunnat | Päijät-Häme |
| Kunnat | Heinola |
| Koordinaatit | |
| Vesistöalue ja valuma-alueen tietoja | |
| Päävesistöalue | Kymijoen vesistö (14) |
| Valuma-alue | Rievelin valuma-alue (14.17) |
| Laskujoki | Sulkavankoski Konniveteen [1] |
| Järvinumero | 14.171.1.001 |
| Mittaustietoja | |
| Pinnankorkeus | 77,8 m [1] |
| Pituus | 14,2 km [1] |
| Leveys | 2,9 km [1] |
| Rantaviiva | 71,6156 km [2] |
| Pinta-ala | 12,9774 km² [2] |
| Tilavuus | 0,146214 km³ [2] |
| Keskisyvyys | 11,27 m [2] |
| Suurin syvyys | 46,89 m [2] |
| Valuma-alue | 465,83 km² [3] |
| Saaria | 56 [2] |
 Ala-Rääveli |
|
|
[ Muokkaa Wikidatassa ] [ ohje ]
|
|
Ala-Rääveli tai myös Ala-Rieveli [2][4][5] (toisinaan myös vain Rieveli [4] tai Rääveli lähde?) on Päijät-Hämeessä Heinolassa kaupunkitaajaman koillispuolella sijaitseva järvi.[1][4][6]
Maantietoa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Järven pinta-ala on 1 298 hehtaaria eli 13,0 neliökilometriä, se on 14,2 kilometriä pitkä ja 2,9 kilometriä leveä. Leveysmitasta saa käsityksen, että järvenselkä on leveä, mutta ilmoitettu leveys johtuu Pitkänapajanlahdesta, joka työntyy etelään kapeana lahtena. Lahdensuun kohdalla järvi on kuitenkin 2,3 kilometriä leveä. Järvi on kapeimmillaan 400 metriä Haukkasaaren kohdalla. Järveä ympäröivää maisema-aluetta luonnehtii rikkonainen kalliomaasto, jonka jylhyys on karkottanut ihmiset suotuisimmille seuduille. Se on siksi asukastiheydeltään alhainen.[1][2][7][8][9]
Järvessä on 56 saarta, joiden pinta-ala on 48,1 hehtaaria eli noin 3,6 prosenttia järven kokonaispinta-alasta. Saarista on 11 on yli hehtaarin suuruisia ja 45 yli aarin kokoisia. Suurin saari on Kangassaari, joka on 580 metriä pitkä, 510 metriä leveä ja sen pinta-ala on alle 16 hehtaaria. Se sijaitsee järvessä Koskenmyllyn korkeudella. Muita järvenselän saaria ovat esimerkiksi lounaispään Pirisaaret, Tuusjärven kohdalla Haukkasaari, Kaunissaari ja Tervasaari, sekä Pitkänapajanlahdessa Huhtasaari, Maijalansaari, Myllysaari ja Naulasaari.[1][2]
Järvi on luodattu ja siitä on julkaistu syvyyskartat. Järven tilavuus on 146,21 miljoonaa kuutiometriä eli 0,14621 kuutiokilometriä. Sen keskisyvyys on 11,3 metriä ja suurin syvyys on 46,9 metriä. Syvin kohta sijaitsee Tervasaaren itäpuolella. Muita syvänteitä sijaitsee Pirisaarten pohjoispuolella, missä on 40 metriä syvää, Kariniemeä vastapäätä, jossa on 32 metriä syvää, Haukkasaaren ympäristössä, jossa on syvyyttä 36 metriä, Kaunissaaresta Tiutanniemeen, jossa sijaitsee pitkä yli 30 metriä syvä syvänne, Kangassaaren pohjoispuolella, missä on 28 metriä syvää, ja vielä Honkalanniemen edustalla, missä sijaitsee pitkä yli 25 metriä syvä syvänne, jossa on 33 metriä syvä kohta.[1][2]
Järven rantaviivan pituus on 71,6 kilometriä, josta saarten rantaviivan yhteispituus on 14,7 kilometriä. Järven rannat ovat pääasiassa metsämaata, mutta sen yhtenäisyyden rikkovat muutamat pienialaiset peltosaarekkeet. Järvellä on paikoin erämaajärven ilme. Järven lounaispäässä sijaitseva Heinolan kirkonkylä ei vielä yllä järven rannoille. Asutus on pääasiassa haja-asutusta ja loma-asutusta. Rannalla on myös Kuurojen liitto ry:n kurssikeskus ja kesänviettopaikka Malminharju. Järven rannalla tai sen läheisyydessä sijaitsee Tuusjärvi, Paaso, Imjärvi ja Muikkusalmi. Valtatie 4, joka haarautuu Lusissa valtatieksi 5, seuraa järven oikeaa rantaa välimatkan päässä ja on vetänyt asutusta sinnepäin. Vastarannoille pääsee kantatieltä 46 ja siitä pohjoiseen haarautuvalta yhdystieltä 15017.[1][2][7][10]
Luontoarvoja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Järvellä on kolme Natura 2000- ohjelmaan otettua luontokohdetta. Ne ovat Rautvuoren kalliot, Pitkänapajanlahdella Hevosniemen ja Naulasaaren metsät Paason niityt. Näistä on Rautvuori jo rauhoitettu vuonna 2012.[9][11]
Räävelin vesi on luokiteltu keskihumuksiseksi, niukkaravinteiseksi ja melko kirkasvetiseksi. Veden virkistyskäyttöluokka on erinomainen.lähde?
Vesistösuhteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Järvi sijaitsee Kymijoen vesistössä (vesistöaluetunnus 14) Kymijoen alueen (14.1) Rievelin valuma-alueella (14.17), jonka Ala-Rievelin alueeseen (14.171) järvi kuuluu. Järven valuma-alueen pinta-ala on 765 neliökilometriä.[3] Järven vedenpinnan korkeus on 77,8 metriä mpy.[1][4]
Järvi on Rievelin valuma-alueen pääjärvi, joka kokoaa eri suunnilta valuma-alueensa vedet ja päästää ne Sulkavankoskesta Konniveteen. Järven vastapäähän laskee Ylä-Rievelin–Enonveden alueen (14.172) lasku-uoma Kuorekoski, joka laskee Keskisestä. Edemmäksi lounaaseen laskee pohjoisesta Pajujärvien valuma-alueen (14.174) Ala-Pajujärven lasku-uoma Palopuro Koskenmyllyn kulmakunnassa. Aivan tämän viereen laskee Tuusjärven valuma-alue (14.173) Tuusjärven lasku-uomaa myöten. Näiden laskupaikkojen kanssa järven vastarannalle Pitkänapajanlahden suulle tulee Imjärven Imjoessa Imjärven valuma-alueen (14.179) vedet. Muut valuma-alueen osa sisältyvät Ala-Rievelin alueeseen. Se on vastapainoksi vähäjärvinen alue ja siihen kuuluvat Viljonlampi (2 ha), Hattulampi ja Merjeslampi (14 ha), joka laskee Pitkänapajanlahden Merjesselkään, Kuorelampi (1 ha), joka laskee järven sen pohjoispuolelta, ja Mäyrälampi (1 ha), Hirsikankaanlampi (1 ha) ja Huhdaslampi, jotka laskevat sen eteläpäähän.[1][4]
Järve lasku-uoma on Sulkavankoski, joka on 150 metriä pitkä ja siinä on pudotusta 0,4 metriä. Sulkavankosken kulttuurihistoriallistakin arvoa omaava maisema myllyrakennuksineen on vastikään restauroitu veden virtausta paremmin kestäväksi lähde?. Koski laskee Konniveden Sulkavanlahteen, joka on osa Kymijoen järviketjua.
Historiaa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Ala-Räävelin luonnonhistoriasta on kirjallisuudessa lyhyitä mainintoja. Jääkauden jälkeen mannerjään sulaessa alue peittyi Itämeren Yoldia-vaiheen alle, jonka vedenpinta ylettyi 110 metrin korkeudelle. Korkeammalla sijaitsevat maastonkohdat ovat niin sanottua vedenkoskematonta aluetta. Maankohoaminen oli silloin nopeaa ja seutu nousi suhteellisen nopeasti merestä. Meren aallokko huuhtoi kuitenkin rannat joissakin paikoin paljaiksi ja savi tai hiesualueita syntyi muutamiin paikkoihin. Rantakalliot ovat pääasiassa kiillegneissiä tai granodioriittiä. Aluksi Ala-Räävelin järviallas oli Itämeren Ancylus-vaiheen aikana pitkä vuonomainen lahti sisämaassa. Vedenpinta on tuolloin ollut jopa 87,5 metriä mpy. ja seudulta on löytynyt tältä korkeudelta selviä muinaisia rantavalleja. Myöhemmin varhaisella mesoliittisella kivikaudella järvi oli pitkän muotoinen järvi, jonka vedenpinnan korkeus on ollut lähellä nykyistä tasoa. Järven muiniasten ihmisten asumisen jälkiä on löytynyt kaikilta rannankorkeuksilta. Kuuluisa Heinolan reenjalas on eräs näitä löytöjä. Luoteisrannalla Lusin lähellä sijaitsee Ala-Rievelin kalliomaalaus. Maalauksessa on venekuvioita ja ihmishahmo. Korkean veden aikoina on myös Imjärvi kuulunut Ala-Rääveliin yhtenä sen lahdista. Viimeisin tällainen vaihe oli, kun aluksi itään laskenut järvi puhkaisi myöhemmin uuden lasku-uoman Sulkavankoskessa vedenpinnan tulvittua Imjärveen asti. Uusi koski kului satojen vuosien aikana niskastaan ja järvien vesi laski sinä aikana noin kuusi metriä.[8][9]
Kalmbergin kartastossa vuodelta 1855–1856 järven karttanimi oli ”Heinä Reveli”. Kartan mukaan järven vedenpinta on korkeammalla kuin nykyään. Siinä on piirretty Merjaslammen ja Merjasselän väliin salmi ja samoin on Imjoki ja Ala-Pajujärven lasku-uoma piirretty salmena. Perimätieto kertookin, että järvellä olisi tehty järvenlasku perkaamalla Sulkavankoskea.[8][12]
Vuoden 1965 ja 1969 peruskartassa oli peltomaita lähinnä järven pohjoisrannoilla, sekä Imjärven ja Tuusjärven kylissä.[5][6][13][14][15][16]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c d e f g h i j k Ala-Rääveli, Heinola (sijainti maastokartalla) Karttapaikka. Helsinki: Maanmittauslaitos. Viitattu 6.5.2019.
- ↑ a b c d e f g h i j k Ympäristö- ja paikkatietopalvelu Syke (edellyttää rekisteröitymisen) Helsinki: Suomen Ympäristökeskus. Viitattu 6.5.2019.
- ↑ a b Ekholm, Matti: Suomen vesistöalueet. Vesi- ja ympäristöhallinnon julkaisuja – Sarja A 126. Helsinki: Vesi ja Ympäristöhallitus, 1993. ISBN 951-47-6860-4.
- ↑ a b c d e Ala-Rieveli (14.171.1.001) Järvi-meriwiki. Suomen ympäristökeskus. Viitattu 6.5.2019.
- ↑ a b Peruskartta 1:20 000. 3121 10 Koskenmylly. Helsinki: Maanmittauslaitos, 1969. Kartta Vanhat painetut kartat -palvelussa (JPG) (viitattu 11.4.2019)
- ↑ a b Peruskartta 1:20 000. 3112 12 Heinolan mlk. Helsinki: Maanmittauslaitos, 1965. Kartta Vanhat painetut kartat -palvelussa (JPG) (viitattu 11.4.2019)
- ↑ a b Ala-Rääveli, Heinola (sijainti varjokartalla) Karttapaikka. Helsinki: Maanmittauslaitos. Viitattu 6.5.2019.
- ↑ a b c Jussila, Timo & al.: Ala-Räävelin rantaosayleiskaava-alueen muinaisjäännösinventointi 2018[vanhentunut linkki], Mikroliitti Oy, 2018, viitattu 7.5.2019
- ↑ a b c Heinolan kaupunki: Ala-Rääväelin luonto- ja maisemaselvitys (Arkistoitu – Internet Archive), 2014, viitattu 7.5.2019
- ↑ Ala-Rääveli, Heinola (sijainti ilmavalokuvassa) Karttapaikka. Helsinki: Maanmittauslaitos. Viitattu 6.5.2019.
- ↑ ymparisto.fi: Rautvuori (FI0500138), 11.3.2014, viitattu 7.5.2019
- ↑ Kalmbergin kartasto: Sotilaskartta 1:100 000. Keisarillisen Venäjä, 1855–1856. Kartta (fc20050742.jpg) Heikki Rantatuvan karttapalvelussa (JPG) (viitattu 1.5.2019) suomi
- ↑ Peruskartta 1:20 000. 3112 12 Heinolan mlk. Helsinki: Maanmittauslaitos, 1980. Kartta Vanhat painetut kartat -palvelussa (JPG) (viitattu 11.4.2019)
- ↑ Peruskartta 1:20 000. 3112 12 Heinolan mlk. Helsinki: Maanmittauslaitos, 1989. Kartta Vanhat painetut kartat -palvelussa (JPG) (viitattu 11.4.2019)
- ↑ Peruskartta 1:20 000. 3121 10 Koskenmylly. Helsinki: Maanmittauslaitos, 1985. Kartta Vanhat painetut kartat -palvelussa (JPG) (viitattu 11.4.2019)
- ↑ Peruskartta 1:20 000. 3121 10 Koskenmylly. Helsinki: Maanmittauslaitos, 1993. Kartta Vanhat painetut kartat -palvelussa (JPG) (viitattu 11.4.2019)
