Tämä on lupaava artikkeli.

Al Stewart

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Tämä artikkeli kertoo muusikosta. Jääkiekkoilijasta kertoo artikkeli Al Stewart (jääkiekkoilija).
Al Stewart
Stewart vuonna 2010.
Stewart vuonna 2010.
Henkilötiedot
Syntynyt5. syyskuuta 1945 (ikä 75)[1]
Glasgow, Skotlanti[1]
Ammatti muusikko
Muusikko
Laulukielet englanti
Aktiivisena 1965–[1]
Tyylilajit folk rock, soft rock
Soittimet laulu, kitara
Aiheesta muualla
Kotisivut

Alastair Ian ”Al” Stewart (s. 5. syyskuuta 1945 Glasgow, Skotlanti) on brittiläinen laulaja-lauluntekijä. Stewartin ensimmäinen single ilmestyi vuonna 1966. Sen jälkeen hän on julkaissut yhteensä 16 studioalbumia ja 3 livealbumia.[1]

Stewart tunnetaan parhaiten 1970-luvun lopun soft rock -albumeistaan. Hänen tunnetuimpia hittejään ovat ”Year of the Cat” (1976) ja ”Time Passages” (1978), molemmat Alan Parsonsin tuottamia. Toinen pitkäaikainen yhteistyökumppani oli kitaristi Peter White. Suurin osa Stewartin levytyksistä on kuitenkin folk rockia edustavia konseptialbumeja. Hänen sanoituksensa käsittelevät usein historiaa ja viinejä. Stewartin historiallisista kappaleista tunnetuin lienee ”Nostradamus” (1973).[1]

Stewart konsertoi edelleen säännöllisesti.[2] Hänen tuorein albuminsa on vuodelta 2008.[1]

Elämäkerta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lapsuus ja nuoruus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Alastair Ian Stewart syntyi Glasgow’ssa Skotlannissa syyskuussa 1945. Stewartin isä kuoli pian hänen syntymänsä jälkeen lento-onnettomuudessa, minkä jälkeen äiti ja poika muuttivat Wimborneen Englantiin.[1]

Skifflen 1950-luvulla saavuttaman suosion innoittama Stewart alkoi harrastaa musiikkia jo lapsena.[1] Stewart on muistellut pitäneensä erityisesti Eddie CochraninSummertime Bluesin” (1958) laulamisesta.[2] 1960-luvun alussa hän muutti Bournemouthiin, missä hän soitti The Trappers nimisessä yhtyeessä ja alkoi kirjoittaa omia kappaleita. Ensimmäisen sähkökitaransa Stewart osti Andy Summersilta opiskellessaan collegessa Gloucestershiressa. Hän vaihtoi kuitenkin pian akustiseen kitaraan.[1]

Folk-juuret ja uran alku[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuodesta 1965 alkaen Stewart konsertoi säännöllisesti Lontoon Bunjies Coffee Housessa ja vakiinnutti asemansa englantilaisen folkin ("English folk revival") muusikkopiireissä. Hän asui jonkin aikaa yhdessä Paul Simonin kanssa ja soitti sessiomuusikkona Jackson C. Frankin ensimmäisellä albumilla.[1] Hän työskenteli myös Yoko Onon kanssa ennen kuin tämä tuli tunnetuksi John Lennonin puolisona.[2] Vuonna 1966 Stewart julkaisi ensimmäisen singlensä ”The Elfin” Decca Recordsin kautta. Stewartin ohella singlellä soitti kitaraa Jimmy Page. Kappale ei kuitenkaan menestynyt, joten Stewart siirtyi CBS Recordsille, joka julkaisi hänen ensimmäisen albuminsa Bedsitter Imagesin vuonna 1967.[1]

Vuonna 1969 ilmestyneellä Love Chroniclesilla soitti kitaraa jälleen Page sekä myös Richard Thompson. Albumin nimikappale sai kyseenalaista julkisuutta, sillä se oli ensimmäisiä kaupallisesti julkaistuja äänitteitä, joissa esiintyi kirosana ”fuck”[1] – poikuuden menettämisestä kertova sanoitus mainitsee, että kokemuksen karttuessa seksi alkoi muistuttaa vähemmän ”linnun kynimistä” (plucking) ja ”paneskelu” (fucking) vaihtui rakkauteen.[3] Melody Maker -lehti nimesi Love Chroniclesin vuoden folkalbumiksi, mikä toi Stewartille näkyvyyttä.[1]

Vuoden 1972 Zero She Flies kohosi ensimmäisenä Stewartin levynä Britannian albumilistalle. Stewart pääsi myös esiintymään Glastonburyn festivaalille. Vuoden 1972 Orange vei Stewartin tyyliä popin ja progressiivisen rockin suuntaan. Albumilla soitti mm. Yesin Rick Wakeman. Seuraavana vuonna ilmestyneellä Past, Present & Futurella Stewart käsitteli yhä enemmän historiallisia aiheita kuten Nostradamusta. Albumi käväisi albumilistalla myös Yhdysvalloissa.[1]

Soft rock ja suosion huippu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Modern Times vuodelta 1975 oli ensimmäinen kolmesta Alan Parsonsin Stewartille tuottamasta albumista.[1][4] Stewart alkoi viedä tyyliään valtavirran popin suuntaan ja kirjoittaa aiempaa lyhyempiä kappaleita. Modern Times kohosi Yhdysvalloissa listojen kärkipäähän ja myös single ”Carol” menestyi hyvin. Samana vuonna Stewart solmi kansainvälisen levytyssopimuksen RCA Recordsin ja hieman myöhemmin myös Aristan kanssa.[1]

Vuoden 1976 Year of the Catilla Stewart uudisti tyylinsä amerikkalaistyyliseen soft rockiin.[5] Albumilla kitaraa soitti ensimmäistä kertaa Stewartin pitkäaikainen yhteistyökumppani Peter White. Year of the Cat menestyi hyvin sekä Yhdysvalloissa että Britanniassa. Britanniassa se oli hänen ensimmäinen hittialbuminsa.[1] Yhdysvalloissa sijoitus Billboardin albumilistalla oli parhaimmillaan 5.. ”Year of the Cat” oli singlelistalla parhaimmillaan sijalla 8.[6]

Vuonna 1978 ilmestynyt Time Passages jatkoi edellisen albumin tyyliä. Singlejulkaisut ”Time Passages” ja ”Song on the Radio” menestyivät kumpikin hyvin Yhdysvaltojen listoilla;[1] ensin mainittu nousi sijalle 7, mikä teki siitä Stewartin uran parhaiten menestyneen singlen.[6] Sekä Year of the Cat että Time Passages myivät Yhdysvalloissa platinaa.[7]

Stewart pysytteli 1970-luvun lopun soft rock -tyylissään vielä vuoden 1980 albumilla 24 Carrots ja seuraavana vuonna ilmestyneellä livelevyllä Live: Indian Summerilla. Vaikka singlejulkaisu ”Midnight Rocks” menestyikin AOR-radiokanavilla hyvin, alkoi Stewartin suosio laskea, mikä merkitsi Arista Recordsin kanssa solmitun levytyssopimuksen päättymistä.[1]

Vaikka Stewart oli soft rock -kaudellaan hyvin suosittu, hän ei hyötynyt levymyynnistä taloudellisesti juuri lainkaan, sillä rojaltit upposivat albumien äänittämiseen ja promotoimiseen. ”Aloin tienata rahaa vasta vuosia myöhemmin, kun en enää juurikaan levyttänyt vaan tein kiertueita akustisen kitaran kanssa.”[8]

Paluu folkin pariin[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuosikymmenen vaihteen ja MTV:n suosion myötä soft rock menetti suosiotaan, ja Stewartin valtavirran näkyvyys pitkälti katosi, vaikka hän säilyttikin uskollisen kulttiyleisön. Stewart ryhtyi tekemään albumeja kitaristi Peter Whiten johtaman Shot in the Dark -yhtyeen kanssa. Vuoden 1984 albumillaan Russians & Americans Stewart palasi folk rockin pariin ja käsitteli kylmää sotaa ja muita poliittisia aiheita. 1988 julkaistu Last Days of the Century oli tyyliltään kaupallisempi ja edusti lähinnä aikuisrockia. 1990-luvun alussa Stewart julkaisi Whiten kanssa akustiseen kitaraan painottuneet albumit Rhymes in Rooms ja Famous Last Words. White jätti Stewartin yhtyeen 1993.[1]

Vuoden 1995 albumilla Between the Wars kitaraa soitti Laurence Juber. 2000-luvulla Stewart on julkaissut kolme albumia, joista uusin Sparks of Ancient Light ilmestyi 2008. Sanoituksissaan hän on käsitellyt varsinkin historiaa ja viinejä. Vuoden 2009 livealbumi Uncorked oli kokonaan akustinen. Kitaraa soitti Stewartin ohella Dave Nachmanoff. Tuoreemmissa konserteissaan Stewart on usein soittanut Past, Present & Futuren ja Year of the Catin kokonaisuudessaan.[1] Stewart konsertoi edelleen aktiivisesti Yhdysvalloissa ja Euroopassa.[2]

Yksityiselämä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Stewartilla on ensimmäisestä avioliitostaan kaksi tytärtä.[9] Nykyisen vaimonsa Jillin kanssa hän avioitui 12. syyskuuta 2020.[10]

Stewart-suomennoksia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Hectorin käännöscover ”Year of the Catista” ilmestyi albumilla Kadonneet lapset vuonna 1978 nimellä ”Kissojen yö”. Hector sanoitti myös Stewartin kappaleen ”Post World War Two Bluesin” nimellä ”60-luvun kauan soiva blues”, jonka levytti Vanha Isäntä.

Diskografia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Studioalbumit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Livealbumit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kokoelmat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • The Early Years (1977)
  • The Best of Al Stewart – Songs From the Radio (1985)
  • Chronicles... The Best of Al Stewart (1991)
  • To Whom it May Concern 1966–1970 (1993)
  • Premium Gold Collection (1996)
  • Seemed Like a Good Idea at the Time (B-puolia ja harvinaisia kappaleita, 1996)
  • On the Border (1998)
  • Singer Songwriter (2001)
  • The Very Best Al Stewart Album Ever (2002)
  • The Essential Al Stewart (2003)
  • Introducing... Al Stewart – Running Man (2003)
  • Greatest Hits (2004)
  • Just Yesterday (2005)
  • A Piece of Yesterday – The Anthology (2006)
  • The Definitive Pop Collection (2006)
  • An Introduction To : Al Stewart (2017)

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e f g h i j k l m n o p q r s t u Erlewine, Stephen Thomas: Al Stewart: Biography. AllMusic. Viitattu 9.10.2020.
  2. a b c d Bio. Al Stewart (viralliset verkkosivut). Viitattu 9.10.2020.
  3. ””Love Chronicles””('Love Chronicles'). Al Stewart, CBS, 1969.
  4. Erlewine, Stephen Thomas: Al Stewart: 24 Carrots. AllMusic. Viitattu 9.10.2020.
  5. Heatley, Michael: Al Stewart & Shot in the Dark - Year Of The Cat: Folkie goes soft-rock, with vintage results. Record Collector. Viitattu 8.10.2020.
  6. a b Chart History: Al Stewart. Billboard. Viitattu 2.10.2020.
  7. Gold & Platinum. Hakusana ”Al Stewart”. RIAA. Viitattu 9.10.2020.
  8. Kutner, Jon: Single of the Week: Year of the Cat (Al Stewart). 27.7.2014. Viitattu 8.10.2020.
  9. Fuhrman, Janice: Al Stewart: My Passion For Wine. Decanter, 17.11.2004. Viitattu 9.10.2020.
  10. Stewart, Al: Al and Jill tied the knot September 12, 2020. Facebook, 23.9.2020. Viitattu 9.10.2020.