Alūksnen ylänkö

Näkymä ylängöllä sijaitsevalta Kornetin mäeltä (Kornetu kalns).

Narvanjoen vesistöalueen kartta, jossa Haanjan ylänkö ja sen eteläosa Alūksnen ylänkö näkyy ruskealla väritettynä alueena Peipsijärven lounaispuolella.

Alūksnen- ja Haanjan ylängöllä on lunta ennen alankojen alueita ja oikealla ylhäällä maiden välisellä rajalla. Kuvan yläreunasta leikkautuu pois osa Otepään ylängöstä.

Alūksnen ylänkö on osittain Virossa sijaitsevan Haanjan ylängön eteläosa, joka sijaitsee Koillis-Latviassa. Latviassa ylänköalue jatkuu valtioiden rajalta etelään päin ja ylänköalueelta alkava vedenjakaja yltää siellä Väinäjoen jokilaakson pohjoispuolelle saakka. Tätä ylänköaluetta, vaikka se onkin matala, kutsutaan Latviassa Itä-Latvian ylänköalueeksi, ja se seuraa Latvian ja Venäjän välistä raja-aluetta Väinäjoen pohjoispuolelle asti. Toinen tulkinta on liittää keskellä Latvia sijaitseva Vidzemen ylänkö ja Alūksnen ylänkö toisiinsa ja kutsua Alūksnen ylänköä Itä-Vidzemen ylänköalueeksi.

Maantietoa

Alūksnen ylängön pinta-ala on arviolta puolet koko Haanjan ylängöstä. Siitä jää Viron puolelle 816 neliökilometriä, Latvian puolelle 887 neliökilometriä ja Venäjän puolelle korkeintaan 500 neliökilometriä. Alūksnen ylänkö jatkuu Viron rajalta kohti etelää, mutta se toimii samalla vedenjakajana itään ja länteen päin. Itäpuolella sijaitsee Velikajan alanko ja Velikajan jokilaakso, jonka vedet virtaavat Peipsijärveen ja sieltä Suomenlahteen. Länsipuolella sijaitsee Tālavan alanko, jonka vedet laskevat Koivajoen tai Salatsin kautta Riianlahteen. Vizmenen ylänkö jää Alūksnen ylängön lounaispuolelle ja Itä-Latvian alanko sijaitsee Alūksnen ylängön eteläpuolella, josta vedet päätyvät Väinäjokeen.

Ylänkö on muodostunut samalla tavalla kuin Haanjan ylänkö Viron puolella. Se on korkeaksi jääneen kallionperän päälle kerrostunutta viime jääkauden aikaista moreenia, hiekkaa ja savea. Kallioperän ylle jääneet sedimenttikerrokset ovat parhaimmillaan 90–100 metriä paksut, mutta ylängön reuna-alueilla voin 30–40 metriä. Mäkimaaston korkeudet vaihtelevat keskimäärin noin 120–270 metriä mpy. Kukkulat kohoavat lähiympäristöstään 10–35 metriä ylemmäksi. Monet kukkulat ovat lakiosaltaan tasaisia. Näiden moreenitasanteiden päällimmäinen maakerros on kivetöntä savea, jota on osattu viljellä toista tuhatta vuotta . Tällaisia kukkuloita on laskettu olevan 24 kahdessa ryppäässä (yhteensä 85 neliökilometriä ). Alueen sadanta on vuoden aikana noin 650 millimetriä vuodessa, joka on 50–100 millimetriä enemmän kuin Latviassa keskimäärin. Lämpötilat ylängöllä ovat 0,5 astetta alempia kuin muualla.

Alueen vesistöt

Ylänköalueen epätasaisuudet luovat otolliset olosuhteet järvien ja lampien muodostumiselle. Suurin järvi on Alūksne, jonka pinta-ala on 15,9 neliökilometriä. Erityisen järvialueen muodostavat Kornetin järvet, jotka kuuluvat Kornetin suojelualueeseen. Alūksnen pohjois- ja eteläpuolelta löytyy runsaasti järviä, joiden laskuojat muodostavat lähteen monelle ojalle tai joelle. Koivajoen sivujoen Mustjõen omat sivujoet Vaidava ja Melnupe saavat täällä alkuunsa, ja ne laskevat länteen päin Riianlahteen. Pededze, joka puolestaan alkaa ylängön itäpuolella ja laskee etelään päin, yhtyy Aivieksteen, joka on Väinäjoen sivujoki. Pededze alkaa jo Viron puolelta eli Haanjan ylängöllä, mutta virtaa Alūksnen ylängön läpi. Myös Väinäjoki laskee Riianlahteen. Itään päin laskevat joet päätyvät Velikajaan. Tällaisia Velikajan sivujokia ovat esimerkiksi Kudebin omat sivujoet ja muutama Vjadan sivujoki.

Alueen väestö

Koska ylänkö on pieni, mahtuu se kokonaan Alūksnen kuntaan. Kunnassa asuu yli 14 000 asukasta ja alue on haja-asutusaluetta.

Lähteet

• Markots, Aivars: Morphology, Structure and Formation Conditions of Plateu-Like Hills of Insular Accumulative-Glaciostructural Uplands in Latvia (väitös), 2011, Latvian yliopisto, Riika, ISBN 978-9984-45-315-6, s.1–48 (latviaksi), s.49–98 (englanniksi)