Akhtar Mansour

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Mullah Akhtar Mansour (1960-luku21. toukokuuta 2016) oli Taliban-liikkeen johtaja. Mansour soti nuoruudessaan Afganistanin sodan aikana neuvostojoukkoja vastaan, ja myöhemmin hän työskenteli Talibanin johtaman Afganistanin hallinnossa järjestön vallattua suurimman osan maasta 1990-luvulla. Mansour pakeni Pakistaniin Yhdysvaltojen hyökättyä maahan vuonna 2001. Mansour valittiin Talibanin johtoon vuonna 2015, kun uutinen järjestön aikaisemman johtajan Mullah Omarin kuolemasta levisi julkisuuteen. Mansour itse sai surmansa Yhdysvaltojen lennokki-iskussa vuonna 2016.

Elämä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Mansour syntyi vuosien 1963 ja 1965 välillä Band-e-Taimoorin kylässä Maiwandin piirikunnassa lähellä Kandaharia. Etniseltä taustaltaan hän oli paštu, ja hän kuului dorrani-heimon ishaqzai-klaaniin.[1]

Neuvostoliiton miehitettyä Afganistanin 1980-luvun Afganistanin sodassa Mansour liittyi neuvostojoukkoja vastaan taistelleisiin mujahidin-joukkoihin. Mansourin tuon ajan toiminnasta ei tiedetä paljoa. Hän taisteli Hezb-i Islami Khalis-järjestön riveissä ja vuonna 1987 hän matkusti Pakistanin ensin Quettaan ja sittemmin Peshawariin jatkaakseen kesken jääneitä uskonnollisia opintojaan.[1] Taliban sai alkunsa Saudi-Arabian rahoittamista uskonnollisista kouluista.[2]

1990-luvulla Taliban-liikkeen taistelijat siirtyivät Afganistaniin, jossa he voittivat nopeasti useimmat muut maan aseelliset ryhmät. Kandahar kukistui nopeasti, ja kahden vuoden jälkeen vuonna 1996 Taliban valtasi myös maan pääkaupunki Kabulin. Talibania vastusti vain Pohjoinen liitto. Mansourista oli tehty ensin Kandaharin valtaamisen jälkeen kaupungin lentokentän turvallisuusvastaava ja pääkaupungin kukistuttua kansallisen lentoyhtiö Ariana Afghan Airlinesin ja ilmavoimien johtaja. Mansourin on väitetty myös tehneen rahaa Afganistanin unikkoviljelmillä, jolla rahoitettiin liiketoimintaa Persianlahden maissa.[1]

Yhdysvaltojen hyökättyä Afganistaniin vuonna 2001 Mansour pakeni Pakistanin puolelle Quettaan. Myöhemmin hänestä tehtiin Talibanin kokoonpaneman Kandaharin varjohallinnon kuvernööri. Pakistanin viranomaisten pidätettyä Talibanin puolustusministeri Mullah Obaidullah Akhundin vuonna 2007 Mansourista tuli hänet korvanneen Mullah Abdul Ghani Baradarin avustaja. Bardar pidätettiin vuonna 2010, minkä jälkeen Mansour nousi Talibanin käytännön johtajaksi.[1] Teoriassa järjestöä johti Mullah Omar, joka ei kuitenkaan ollut esiintynyt julkisuudessa sitten Taliban hallinnon kukistumisen jälkeen vuonna 2001. Yhdysvallat oli luvannut hänestä kymmenen miljoonan dollarin palkkion, ja hän joutui pitämään matalaa profiilia. Mullah Omarin kuolemasta alkoi liikkua huhuja ja lopulta vuonna 2015 hänen uutisoitiin kuolleen kaksi vuotta aiemmin. Akhtar Mansour valittiin vuonna 2015 Talibanin uudeksi johtajaksi (emiiriksi), vaikkakin nimityksellä oli myös vastustajia.[3] Akhtar Mansourin sanottiin olevan Pakistanin tiedustelupalvelun sätkynukke ja hänen väitettiin jopa murhanneen Mullah Omarin. Tilanne järjestön sisällä kuitenkin rauhoittui ja myös al-Qaidan johtaja Aiman al-Zawahri tunnusti Mansourin Talibanin johtajaksi.[1]

Akhtar Mansourin onnistui Talibanin johtajana kukistaa järjestöstä irronneen Mullah Muhammad Rasoolin johtaman sirpaleryhmän, minkä lisäksi heidän onnistui estää Afganistanin Isis-järjestön leviäminen Talibanin alueille. 21. toukokuuta 2016 Mansouurin uutisoitiin saaneen surmansa Yhdysvaltojen toteuttamassa lennokki-iskussa lähellä Ahmad Walin kaupunkia Pakistanin Balochistanissa.[4] Talibanin johtoon nousi Mansourin kuoleman jälkeen hänen varamiehensä Hibatullah Akhundzada.[2]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e M Ilyas Khan: Profile: Taliban leader Mullah Akhtar Mansour BBC News. BBC. Viitattu 30.3.2018. (englanniksi)
  2. a b Who are the Taliban? BBC News. BBC. Viitattu 30.3.2018. (englanniksi)
  3. Dawood Azami: The Afghan Taliban enter uncharted territory BBC News. BBC. Viitattu 30.3.2018. (englanniksi)
  4. Taliban leader Mullah Akhtar Mansour killed, Afghans confirm BBC News. BBC. Viitattu 30.3.2018. (englanniksi)