Ajopuuteoria

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Ajopuuteoria on suomalaiseen historiankirjoitukseen kuuluva teoria, jonka mukaan Suomi ajautui ajopuun tavoin, omasta tahdostaan riippumatta, natsi-Saksan kanssasotijaksi jatkosodassa. Teoria pyrki kiistämään suomalaisten sotasyyllisyyden.

Ajopuuteorian synty[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ensimmäiset ajatukset Suomen ajautumisesta jatkosotaan esitti sotasyyllisyysprosessia varten 1945 perustettu Hornborgin komitea, joka loppuraportissaan arvosteli Suomen poliittista johtoa passiiviudesta ja fatalismista.[1] Myös varsinaisessa sotasyyllisyysoikeudenkäynnissä 1945–1946 syytettyjen puolustus perustui tuottamuksellisuuteen, eli syytetyt eivät itse olleet aktiivisia toimijoita sodan syttymisen ja jatkumisen suhteen.[2]

Historioitsija, professori Arvi Korhonen julkaisi jo 1948 nimettömänä professori John Wuorisen toimittamana teoksen Finland in the World War II, jossa hän tulkitsee Suomen toimineen ainoastaan länsimaisen yhteiskunnan puolustajana kommunismia vastaan, ja kielsi kaiken yhteistoiminnan Saksan kanssa. Sodan aikana Saksan lähettiläänä Suomessa ollut Wipert von Blücher kirjoitti vuonna 1950 muistelmissaan Suomen tuolloin olleen suurvaltojen puristuksessa kokonaan ilman mahdollisuuksia omiin poliittisiin ratkaisuihin.[3]. Muistelmissaan Blücher käytti ajopuuvertausta Suomen tilannetta kuvatessaan: ”Suurvaltojen valtataistelussa pikkuvaltioiden vapaalla omalla päätösvallalla on kovin suppeat rajat. Suomi tempautui suurpolitiikan pyörteisiin niin kuin vuolas Suomen joki tempaa mukaansa ajopuun.[4].

Myös vastakkaisia näkemyksiä esiintyi, ja 1957 yhdysvaltalainen Charles Leonard Lundin julkaisi teoksen Finland in the Second World War, missä hän korosti suomalaisten aktiivisuutta ja syyllisyyttä sotaan.[1][5] Teos sisälsi kuitenkin runsaasti asiavirheitä, mikä sai Arvi Korhosen tarttumaan uudelleen kynään ja esittämään vuonna 1961 Suomen suurpolitiikan viattomana uhrina tutkimuksessaan Barbarossasuunnitelma ja Suomi. Korhonen tukeutui Blücheriin ja muotoili ajopuuteorian,[6], jonka mukaan Suomi joutui äkillisesti ja yllättäen mukaan suursotaan.[2]

Kritiikki ja teorian kumoaminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Teoria oli suosittu suomalaisessa historiankirjoituksessa sodan jälkeen, mutta sittemmin on osoitettu, ettei se vastaa todellista historian kulkua, koska lähentyminen oli tapahtunut tietoisen valinnan tuloksena. Ajopuuteorian kumosivat jo 1960-luvulla ulkomaalaiset tutkijat, etupäässä Hans Petter Krosby Yhdysvalloista ja englantilainen Anthony F. Upton.[2][6][7][8][9][10] Suomalaisia historioitsijoita ohjasi 1960-luvun loppupuolelle asti ”kirjallinen asevelvollisuus”, joka tutkimuksessa ohitti objektiivisuuden vaatimuksen.[11]

Suomalaisetkin tutkijat myönsivät 1970-luvun lopulle tultaessa ajopuuteorian periaatteessa vääräksi.[11] Yleinen mielipide ja porvarillinen Suomi oli kuitenkin haluton hylkäämään teoriaa.[2][7][10] Esimerkiksi presidentti Kekkonen sai vastaansa valtaosan maan porvarillisesta sanomalehdistöstä yhtyessään Krosbyn esittämiin teeseihin välirauhan 30-vuotisjuhlassa.[11] Saman vuoden (1974) lopulla Suomen Sosialidemokraatin pakinoitsija, SDP:n oikeaan laitaan lukeutunut Simo Juntunen (Simppa) arvosteli sotaveteraaneille pitämässään puheessa ajopuuteorian hylkäämiseen viitaten Kekkosen näkemyksiä: ”En tiedä, ovatko presidentin yritykset kirjoittaa uudelleen Suomen historiaa masentavia vai säälittäviä. −−−. Vai maksammeko öljylaskumme myymällä historiaamme.[12] Kekkonen suuttui Juntusen puheesta ja lähetti päätoimittaja Aimo Kairamollemyllykirjeen”, jonka perusteella Juntunen erotettiin lehdestä. Lopullisesti ajopuuteorian romutti Mauno Jokipiin vuonna 1988 julkaistu tutkimus Jatkosodan synty, jossa Jokipii osoitti Suomen ryhtyneen jatkosotaan omasta halustaan. Motiivina oli ollut muun muassa halu päästä eroon Neuvostoliiton jatkuvasta painostuksesta Suomea kohtaan.[6][11]

Koskiveneteoria[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ajopuuteorian pohjalta kehittyi 1960-luvulla koskiveneteoria,[2] jonka vaikutusvaltaisimpiin tukijoihin kuului Eino Jutikkala. Teorian mukaan Suomen lähentyminen natsi-Saksaan ja sitoutuminen sen hyökkäykseen Neuvostoliittoon oli tietoista, mutta kuitenkin sidoksissa olosuhteisiin. Ruotsia ei saatu turvaamaan Suomea Neuvostoliiton painostukselta ja nykylähteiden mukaan aiheellinen pelko Neuvostoliiton uudesta hyökkäyksestä Suomeen johdatteli Saksan syliin. Teoria oli ikään kuin tarkistettu ja pehmennetty versio ajopuuteoriasta.lähde?

Ohto Mannisen teos Miten Suomi valloitetaan (2008) valottaa tilannetta jatkosodan alla myös pääosin salattujen Venäjän arkistolähteiden pohjalta. Kirjassa Manninen toteaa Neuvostoliiton laatineen yksityiskohtaiset operatiiviset suunnitelmat Suomen miehittämiseksi vuonna 1940 kahdessa mahdollisessa tilanteessa: Suomi on yksin tai yhdessä Saksan kanssa. Suunnitelmat johtivat myös joukkojen keskityksiin ja sodan aloittanut ilmahyökkäys Suomeen 25.6. ei ollut Mannisen mukaan defensiivinen vaan operatiivisiin suunnitelmiin perustuva oman hyökkäystoiminnan aloitus [13].

Koskiveneteoria on nykyisin kaikkein suosituin selitysmalli jatkosodan synnystä. Tosin siinäkin on olemassa kaksi koulukuntaa: Mauno Jokipiin esittämä käsitys, että Suomi hakeutui Saksan suuntaan historiallisten yhteyksien ja pitkäjännitteisen politiikan myötä, ja Ohto Mannisen esittämä käsitys siitä, että Suomi selvitti juurta jaksain kaikki muut vaihtoehdot ennen Saksaan kiinnittymistä.[14]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Blücher, Wipert vonSuomen kohtalonaikoja: muistelmia vuosilta 1935−44. Suomentanut Lauri Hirvensalo. Porvoo: WSOY, 1950.
  • Herlin, Ilkka: Ajopuuteorian kaksi käytäntöä. Yliopisto, 1995, nro 19/95. Helsinki: Helsingin yliopisto. Artikkelin verkkoversio Viitattu 14.11.2008.
  • Herlin, Ilkka: ”Tutkijoiden jatkosota”, Suomi 85 Itsenäisyyden puolustajat - Osa I: Rintamalla. Weilin+Göös, 2002. Teoksen verkkoversio.
  • Jokisipilä, Markku: Jatkosodan synty suomalaisen menneisyyden kipupisteenä. Turun Sanomat, 21.6.2001, s. aliokirjoitus. Artikkelin verkkoversio (PDF) Viitattu 14.11.2008.
  • Kronikka haastattelee: Yli kynnyksen. (historian professori Erkki Kourin haastattelu) Kronikka, 2007, nro 3. Helsinki: Helsingin yliopiston historian opiskelijoiden ainejärjestö Kronos ry.. ISSN 1238-2871.
  • Leskinen, Jari et.al.: ”Uhri vai hyökkääjä? Jatkosodan synty historiankirjoituksen kuvaamana”, Jatkosodan pikkujättiläinen. WSOY, 2005.
  • Manninen, Ohto: Miten Suomi valloitetaan -Puna-armeijan operaatiosuunnitelmat 1939-1944. Weilin+Göös, 2008.
  • Sinervo, Sami: Ajopuuteoria - kirjallista asevelvollisuutta. (pääkirjoitus) Helsingin Sanomat, 20.6.1991, s. A2. Helsinki: Sanoma Osakeyhtiö. ISSN 0355-2047. Verkkoversio (maksullinen) Viitattu 6.12.2008.
  • Silvennoinen, Oula: Presidenttifoorumi 19.11.2008 (pdf) (Alustuspuheenvuoro presidentti Tarja Halosen VIII Presidenttifoorumissa 19.11.2008) Suomen tasavallan presidentti -sivusto. 2008. Helsinki: Tasavallan presidentin kanslia. Viitattu 22.12.2008.
  • Tilli, Jouni: Luovutuskeskustelu menneisyyspolitiikkana - Elina Sanan Luovutetut jatkosotaan liittyvän historiapolicyn kritiikkinä - (pdf) (Pro gradu -tutkielma) Syksy 2006. Jyväskylän yliopisto, Yhteiskuntatieteiden ja filosofian laitos. Viitattu 15.11.2008.
  • Virkkunen, Janne: Jatkosota – erillissota?. (pääkirjoituskolumni) Helsingin Sanomat, 30.11.2008, s. A2. Helsinki: Sanoma Osakeyhtiö. ISSN 0355-2047. Verkkoversio (maksullinen) Viitattu 6.12.2008.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Jatkosodan pikkujättiläinen (2005)
  2. a b c d e Herlin 1995
  3. Blücher (1950), s. 423-4
  4. Blücher (1950), s. 237
  5. Lundin (1957)
  6. a b c Virkkunen/HS 2008
  7. a b Jokisipilä/TS 2001
  8. Herlin 2002, s. 284-289
  9. Kronikka 3/2007 s. 13
  10. a b Tilli 2006
  11. a b c d Sinervo/HS 1991
  12. Urho Kekkonen: Kirjeitä myllystäni 2, s. 195. Otava 1976, Helsinki.
  13. Manninen (2008), s. 147.
  14. Leskinen (2005), s.38-44

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Korhonen, Arvi (nimettömänä): Finland and world war II. toim. John H. Wuorinen. , 1948.
  • Korhonen, Arvi: Barbarossa-suunnitelma ja Suomi : jatkosodan synty. Porvoo: WSOY, 1961.
  • Krosby, Hans Petter: Suomen valinta 1941. Kirjayhtymä, 1967.
  • Upton, Anthony F.: Välirauha. Kirjayhtymä, 1965.
  • Jokipii, Mauno: Jatkosodan synty: tutkimuksia Saksan ja Suomen sotilaallisesta yhteistyöstä 1940–41. Otava, 1987. ISBN 951-1-08799-1.
  • Ohto ManninenMiten Suomi valloitetaan. Puna-armeijan operaatiosuunnitelmat 1939-1944. Edita Publishing Oy, 2008. ISBN 9789513752781.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]