Ajonpää

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Näkymä Ajonpään kallion korkeimmalta kohdalta itä-luoteeseen tammikuussa vuonna 2009. M/T Pandion siirtymässä Naantalin satamasta Viheräistenaukolle, takana Nesteen Naantalin jalostamo.
Viheriäistenaukko nähtynä Ajonpään kalliolta toukokuussa vuonna 2010. Keskellä kuvaa on pieni kallioluoto Äijäkari, ja sen takana näkyy Ruissalon saari.

Ajonpää eli Ajonpäännokka on Naantalissa sijaitseva noin 5 hehtaarin laajuinen jyrkkärinteinen merenrantakallio Luonnonmaan saaren luoteiskulman niemenkärjessä. Kallioalueella on hyvin merkittävä maisema-arvo, minkä lisäksi se on myös biologisesti ja geologisesti merkittävä ja valtakunnallisesti arvokas kallioalue[1][2] sekä maakunnallisesti arvokas luontoalue.[3] Ajonpää kohoaa merestä noin 35 metrin korkeuteen.[1][4] Ajonpää kuului Käkölän kylään.[5] Ajonpään kallio on näköalapaikka ja lintujen muutontarkkailupaikka. Itäreunan kallioseinämä on kalliokiipeilijöiden suosima harjoittelupaikka.[3]

Ajonpää on jyrkkärinteinen graniittiselänne, jonka itäreunalla on geomorfologisesti hyvin edustava, lähes pystysuora kallioseinämä. Kallion laella ja rinteillä on tavanomaisia silokallioita, jotka ovat muodostuneet selänteiksi rakoilun myötä. Seinämillä on kalliohyllyjä.[1]

Vesi- ja ympäristöhallituksen vuoden 1995 julkaisussa Luonnon- ja maisemansuojelun kannalta arvokkaat kallioalueet Turun ja Porin läänissä Ajonpää sai inventoinnin, valtakunnallisesti merkittävän kallioalueen suojelurajauksen. Ajonpään maisemallisia arvoja pidetään hyvin merkittävänä, kun taas biologisia ja geologisia arvoja merkittävänä. Ajonpään arvoluokka eli luonnon- ja maiseman suojelullinen merkitys on 4, eli kyseessä on luonnonarvoiltaan arvokas kallioalue.[1] Turun kaupunkiseudun maakuntakaavassa Ajonpään suojelu-arvo on maakunnallinen, ja kaavassa se on suojelualue luontokohteena.[3]

Ajonpään länsipuolella on pieni Ajonpäänlahti, jonka toisella puolella on Tamminiemen luonnonsuojelualue.[4] Ajonpäätä vastapäätä mantereen puolella on Neste Oy:n Naantalin jalostamo.[3] Ajonpään edustalla Viheriäistenaukolla on vilkas laivaliikenne muun muassa Naantalin satamaan ja Turun satamaan. Osa alueesta oli aiemmin tutkakatveessa, sillä lähimmät muut tutkat sijaitsevat Pansiossa ja Rajakarilla. Tämän vuoksi Ajonpään kalliolle päätettiin rakentaa uusi tutka-asema. Tutka-aseman masto kuljetettiin ajonpään kalliolle helikopterilla keväällä vuonna 2011, ja merenkulkututka otettiin käyttöön vuonna 2012. Nyt koko alue on Nauvon VTS-keskuksen hallinnassa.[6]

Kasvillisuus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kallioalueen kasvillisuus on kohtalaisen monipuolista. Niukkalajisia niittylaikkuja esiintyy runsaasti, kuten myös napa- ja rupijäkäliköitä. Karun alustan jäkälät ja sammalet esiintyvät runsaasti edustavina jyrkänteillä, ja kalliohyllyt ovat melko reheviä. Paikoin avoimessa lakiosassa on karua ja matalaa männikköä. Länsirinne on kuusikkoa, kun taas itäreuna lehtometsää, jossa lajistona ovat muun muassa tammi ja taikinanmarja. Kallion itäreunalla on lähes pystysuora kallioseinämä, jonka alapuolella on louhikkoa.[3] Ajonpäässä on metsälain tarkoittamia monimuotoisuuden kannalta erityisen tärkeitä elinympäristöjä: Ajonpään jyrkänne ja alusmetsä, Ajonpään kallioalue, Ajopään kivikko.[7]

0,6 hehtaarin laajuinen Ajonpään jyrkänne ja alusmetsä eli kallioseinämän alapuolinen maa- ja kivilohkaretöyräs ovat kohtalaisen järeää kuusivaltaista havupuumetsää. Louhikon kasvillisuus on lehtomaista ja eroaa muusta ympäristöstä, koska meren läheisyys, puiden varjostus ja kallion rapautuminen tekevät kasvuolosuhteista poikkeukselliset. Alikasvoksena kasvavat pihlaja ja vahtera. Rannassa on tervaleppää. Pensaskerroksessa on runsaasti taikinanmarjaa, mutta myös lehtokuusama kasvaa paikalla. Kerrossammalen peittämää louhikkoa luonnehtii kivikkoalvejuuri. Lähempänä rantaa vallitsevat metsälauha ja mustikka, kun taas rannassa kasvaa lehtolajistoa eli käenkaali, lehtonurmikka ja sinivuokko.[8]

Ajonpään kallioalue eli 2,3 hehtaarin vajaatuottoinen kallio on Ajonpään lakiosien luonnontilaista harvapuustoista kalliomännikköä. Alueella on keloja, ja puusto vaihtelevan ikäistä. Mäntyjen lisäksi siellä täällä kasvaa matalia pihlajia, katajaa ja muutamia nuoria vaahteroita. Kallio on sammalten ja jäkälien peitossa ja lajistoltaan tavanomainen. Paikalla kasvaa muun muassa palleroporonjäkälä ja kivikynsisammal. Harvana esiintyvät ahosuolaheinä, kallioimarre ja metsälauha. Kuhmujäkälää voidaan pitää paikan tunnuslajina.[8]

Ajonpään lohkareikko eli 1,1 hehtaarin kivikko on Ajonpään länsireunan kuusivaltaisen harvan metsän jyrkähköön rinteeseen sijoittuva kivikko. Kuusien seassa kasvaa mäntyjä ja rauduskoivuja. Puusto on väärärunkoista ja vinoa, ja kivikossa kasvaa myös maata pitkin lamoavia kuusia. Pensaskerroksessa kasvaa pihlaja, kataja ja taikinanmarja. Kivikkoa peittää paksu sammalikko, jossa kasvaa tyypillisiä mustikkatyypin sammallajeja, ja kenttäkerroksen lajisto on vähäinen. Mustikka ja nurmilauha kasvavat harvassa, ja alaosissa esiintyy sormisara. Alueella on paljon muurahaiskekoja sekä maakoloja.[8]

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d Heikkinen, Risto & Husa, Jukka: ”LIITE 1. Luonnon- ja maisemansuojelun kannalta arvokkaat kallioalueet Turun ja Porin läänissä - yleiskuvaukset ja tärkeimmät arvot”, Luonnon- ja maisemansuojelun kannalta arvokkaat kallioalueet Turun ja Porin läänissä, s. 96–97. Vesi- ja ympäristöhallinnon julkaisuja: sarja A 210. Helsinki: Vesi- ja ympäristöhallitus, 1995. ISBN 951-53-0089-4. Teoksen verkkoversio (pdf) (viitattu 24.1.2016).
  2. Luonnonmaan ja Lapilan ym. saarien osayleiskaavan tarkistus: Lähtötietoraportin täydennys (pdf) (selvityksen laatinut Pöyry Environment Oy) Luonnonmaan ja Lapilan ym. saarien osayleiskaava. 3.3.2008. Naantalin kaupunki. Arkistoitu 4.2.2016. Viitattu 22.1.2016.
  3. a b c d e Liite: Turun kaupunkiseudun luontokohteet ja -alueet (pdf) Turun kaupunkiseudun maakuntakaava. 4.11.2002. Varsinais-Suomen liitto. Arkistoitu 2.4.2015. Viitattu 22.1.2016.
  4. a b Ajonpää Karttapaikassa kansalaisen.karttapaikka.fi. Maanmittauslaitos. Viitattu 23.1.2016.
  5. Heiskanen, P. et al.: Naantalin peruskartta 1:20 000. Naantali N:o 1043 06. (kartoitus 1964–1965, merenkulun merkinnät 1968) Helsinki: Maanmittaushallitus, 1968. Peruskartta Maanmittauslaitoksen Vanhat painetut kartat -verkkopalvelussa (jpg) (viitattu 23.1.2016)
  6. Koskensalo, Timo: Uusi tutka turvaa laivaliikenteen rannikkoseutu.fi. 4.7.2012. Raisio: Alma Media Kustannus Oy. Arkistoitu 29.1.2016. Viitattu 22.1.2016.
  7. Liite 1a luontokartta kohdelistaus (pdf) (selvityksen laatinut Pöyry Environment Oy) Luonnonmaan ja Lapilan ym. saarien osayleiskaava. 2005. Naantalin kaupunki. Arkistoitu 4.2.2016. Viitattu 22.1.2016.
  8. a b c Rantala, Sari; Lehtomaa, Leena & Rantala, Lasse: Metsälain 10 §: monimuotoisuuden säilyttäminen ja erityisen tärkeät elinympäristöt (pdf) (selvityksen laatinut Luonto- ja maisematutkimus Lehtomaa) Luonnonsuojelu-, metsä- ja vesilakien mukaiset arvokkaat elinympäristöt Naantalissa. 1997. Naantalin kaupunki. Arkistoitu 22.7.2015. Viitattu 19.7.2015.