Ajomies (vuoden 1921 elokuva)

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Ajomies
Körkarlen
Ohjaaja Victor Sjöström
Käsikirjoittaja Victor Sjöström
Perustuu Selma Lagerlöfin romaaniin Ajomies
Pääosat Victor Sjöström
Hilda Borgström
Tore Svennberg
Astrid Holm
Valmistustiedot
Valmistusmaa Ruotsi
Tuotantoyhtiö Svensk Filmindustri
Ensi-ilta 1. tammikuuta 1921
Kesto 107 min
Aiheesta muualla
IMDb
Elonet
AllMovie

Ajomies (Körkarlen) on uudenvuodenpäivänä 1921 ensi-iltansa saanut ruotsalaisen Victor Sjöströmin kuuluisin kotimaassaan ohjaama mykkäkauhuelokuva. Tätä Selma Lagerlöfin samannimiseen romaaniin pohjautuvaa teosta pidetään yleisesti yhtenä parhaista koskaan tehdyistä skandinaavisista elokuvista ja koko maailman mykkäelokuvista[1].

Ajomies luokitellaan kauhuelokuvaksi kuolema-aiheensa ja painajaismaisten näkyjensä vuoksi. Pohjimmiltaan teemana on silti kristillisyys kuten anteeksiannon ja katumuksen tärkeys.[2]

Ajomies oli Ingmar Bergmanin suosikkielokuva. Hänen Mansikkapaikkansa on kunnianosoitus niin Sjöströmille – joka esitti elokuvassa pääosaa – kuin tämän teoksellekin.[3]

Arne Mattsson on ohjannut Ajomiehestä samannimisen uudelleenfilmatisoinnin, joka sai ensi-iltansa vuonna 1958.

Juoni[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Varoitus:  Seuraava kirjoitus paljastaa yksityiskohtia juonesta.

Ajomies kertoo tarinan alkoholisti David Holmista, joka loukkaantuu kuolettavasti uudenvuodenyönä. Legendan mukaan hänestä tulee Ajomies, kuolleiden sieluja keräävä Kuoleman palvelija. Edellinen Ajomies ilmestyy Davidille, mutta ennen kuin hänen on aika astua tuonpuoleiseen, hänen on käytävä elämäntaipaleensa lävitse.

Näyttelijät[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Näyttelijä Rooli
Victor Sjöström David Holm
Hilda Borgström rva Holm
Tore Svennberg Georges, Ajomies
Astrid Holm Edit

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Arto Pajukallio: Ajomies. TV-maailma, {{{Vuosi}}}, nro 28/2018, s. 10. Helsinki: Otava Media. ISSN 1456-2006.
  2. Mykkäelokuvasivusto. Kari Glödstaf. Viitattu 16.7.2018.
  3. Smultronstället Ingmar Bergman -sivusto. Viitattu 30.10.2017.