Ajina Tepe

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Ajina Tepe
Ajina Tepen raunioita.
Ajina Tepen raunioita.
Sijainti

Ajina Tepe
Koordinaatit 37°47′53″N, 68°51′16″E
Valtio  Tadžikistan
Historia
Tyyppi buddhalainen luostari
Ajanjakso varhaiskeskiaika
Alue Qurgonteppa, Hatlon
Aiheesta muualla

Ajina Tepe Commonsissa

Ajina Tepe on raunioitunut varhaiskeskiaikainen buddhalainen luostari Tadžikistanissa Vahšjoen laaksolla lähellä Qurgonteppan kaupunkia. Luostaria käytettiin sadan vuoden ajan 600-luvun puoliväliltä arabien valloitusretkiin saakka seuraavan vuosisadan puolelle. Ajina Tepe on Tadžikistanin aielistalla Unescon maailmanperintöluetteloon.

Sijainti[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Buddhaa nirvanassa esittävä suuri veistos Ajina Tepestä.

Ajina Tepe sijaitsee Tadžikistanissa noin 12 kilometriä itään Qurgonteppan kaupungista Vahšjoen laakson alueella. Noin kilometrin päässä etelään sijaitsee Čorgul Tepen varhaiskeskiaikaisen kaupungin rauniot.[1]

Kohde[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Seinämaalaus.

Ennen kohteen kaivauksia paikkalla oli kaksi neliskulmaista kumparetta. Kumpareiden kohoavan osuuden koko oli 50x100 metriä. Ne kohosivat ympäröivästä maastosta 4–5 metriä. Itse kohde on sittemmin paljastettu kokonaan kaivauksissa.[1]

Ajina Tepe oli buddhalainen luostari. Paikka jaetaan kahteen puoliskoon, jotka koostuvat luostarin munkkien tiloista ja temppelitiloista. Luostari kattoi kohteen kaakkoispuoliskon. Luostari koostuu rakennuksista, jotka ympäröivät 19x19 metrin kokoista sisäpihaa. Luostarin sivuilla oli neljä ayvānia eli kolmiseinäistä pihalle päin avointa tilaa. Niiltä johti ovi pienempään huoneeseen. Pohjoisimmasta ayvānista johti ovi temppelin ayvānille. Eteläisen ayvānin takana oli luostaripuoliskon pyhättö. Pyhättö oli 7x7 metriä suuri tila, jonka seinät oli koristeltu maalauksin. Tilassa oli myös veistoksia, joista keskeisin oli aikanaan arviolta 4 metriä korkea hahmo.[1]

Temppelipuoliskolla eli luoteispuoliskolla oli luoteisseinämällään joukko huoneita. Huoneisiin kuului yksi suurempi ja kuusi pienempää pyhättöä. Temppelitiloilla oli 12 metriä pitkä Buddhan veistos. Suuri tähdenmuotoinen stupa kattoi suuren osan kohteen sisäpihasta. Sen leveys oli 2x25 metriä. Stupan jalustalla oli kaksi tasannetta, niistä alempi korkeudeltaan 1,3 metriä ja ylempi 4 metriä. Jalustan päällä ollut rakennelma on säilynyt osittain.[1]

Taide[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Temppelipuolen huoneiden ja käytävien seinät on koristeltu riveillä istuvaa Buddhaa esittävillä maalauksilla. Hahmot on tehty eri värein ja kuvattu eri vaatteissa. Yksi maalauksista esittää ilmeisesti kahta toksharialaista ylimystön jäsentä. Kohteen monet eri veistokset esittävät esimerkiksi Buddhaa, Boddhisattvoja ja devoja. Valtava Buddhaa nirvanassa esittävä veistos täytti yhden huoneen, Osa veistosta, kuten sen pään yläosa on tuhoutunut. Jo pelkästään veistoksen jalan pituus on 2 metriä. Koko pituus oli 12 metriä. Monet pienemmät Buddhaveistokset ovat säilyneet paremmin. Jotkin veistokset esittävät tavallisia ihmisiä, kuten munkkeja tai yläluokan jäseniä. Paikalla oli myös joitakin eläinaiheisia esimerkiksi hevosia ja lintuja esittäviä veistoksia. Ajina Tepen taide edustaa tokharialaista buddhalaista suuntausta, joka tuolloin oli huipussaan. Tyyli on tulos baktrialaisen ja intialaisen tyylin sekoittumisesta. Ajina Tepen kaltaiset arkkitehtuuriset piirteet yleistyivät sittemmin myös muualla buddhalaisessa maailmassa. Piirteitä omaksuttiin myös sittempään islamilaiseen arkkitehtuuriin.[1]

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Luostaria käytettiin suurin piirtein sadan vuoden ajan. Rakennuksen piirteet olivat tyypillisiä 400–700-luvuille. Tarkemmin se on voitu ajoittaa paikalta löydettyjen kolikkojen avulla. Tokharialaisia ja sogdialaisia kolikkoja paikalta on ajoitettu 600-luvun jälkimmäiseltä puoliskolta 700-luvun ensimmäiselle puoliskolle. Luostari hylättiin arabien valloitusretkien aikoihin vuosina 737–750. Joitakin sen tiloja käytettiin asuintiloina ja työpajoina vielä 700-luvun jälkipuoliskolla.[1]

Paikalla tehtiin suurimittaisia kaivauksia vuosien 1961 ja 1975 välillä. Kaivaukset toteutettiin Tadžikistanin neuvostotasavallan tiedeakatemian ja Neuvostoliiton tiedeakatemian orientalistiikan laitoksen yhteistyönä. Koko kohde on paljastettu kaivauksien yhteydessä.[1] Ajina Tepe on ollut vuodesta 1999 Tadžikistanin aielistalla Unescon maailmanperintöluetteloon.[2]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e f g B. A. Litvinskiĭ: AJINA TEPE Encyclopædia Iranica. Viitattu 29.11.2020. (englanniksi)
  2. Buddhistic cloister of Ajina-Tepa World Heritage Center : Tentative Lists. Unesco. Viitattu 29.11.2020. (englanniksi)