Aivastaminen

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Aivastus voi tartuttaa tauteja, kuten influenssaa, henkilöstä toiseen.

Aivastaminen on refleksi, jossa tapahtuu nopea uloshengitys. Yleisimmin aivastuksen laukaisee nenän limakalvojen ärsytys[1] esimerkiksi pölyn vuoksi. Aivastuksessa ulos pakenevan ilman nopeus on noin 120 km/h. Ennätys mitatuista koetilanteessa on 167 km/h.[2]

Aivastelu liitetään yleisesti vilustumiseen tai influenssaan, jolloin useimmilla esiintyy aivastelua. Aivastaessa on hyvä peittää suun ja nenän alue bakteerien ja virusten leviämisen välttämiseksi.

Fotogeeninen aivastus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kirkkaasta valosta aivastelevia ihmisiä on tutkimusten mukaan merkittävä osa väestöstä. Ilmiön englanninkielinen nimi on photic sneeze reflex. Fotogeeninen aivastusrefleksi on periytyvä ominaisuus. Sitä tukee se, että 20–30 prosentilla ihmisillä asia vaivaa. Aivastelua ei aiheuta valon tietty aallonpituus, vaan valon voimakkuuden vaihtelu. Hävittäjälentäjillä tehdyt kokeet osoittavat, ettei esimerkiksi aurinkolasien käyttö estä aivastelua.

Fotogeenistä aivastusta on tutkittu vuosisatoja. Aristoteles oli yksi ensimmäisistä. Aristoteleen teorian mukaan nenä hikoilee auringon lämmöstä ja nenä hikoaa aiheuttaen mekaanisen aivastusrefleksin pitääkseen kostouden poissa. Teoria on todistettu vääräksi 1700-luvulla Francis Baconin toimesta.

Kenties varmin teoria on voimakas näköhermon ärsytys, joka saisi aikaan aivojen alapuolella kolmoishermon ärsytyksen. Tällöin aivastus tulisi nopeasti.[3]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Suuri lääkärikirja A-Ö, s. 14. (suomalaisen laitoksen päätoimittaja: Timo Klaukka, suomentaja: Aila Cantell). Kirjayhtymä, 1984. ISBN 951-26-2584-9.
  2. Aivastelu vaarantaa lähimmäisten terveyden Tieteen kuvalehti. Viitattu 26.03.2008.
  3. Valosta johtuva aivastus on periytyvä ominaisuus Kaleva. Viitattu 26.03.2008.


Tämä lääketieteeseen liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.