Aitotäpläperhoset
| Aitotäpläperhoset | |
|---|---|
 Nirhoilvehtijä (Symbrenthia hippoclus) |
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: | Eläinkunta Animalia |
| Pääjakso: | Niveljalkaiset Arthropoda |
| Alajakso: | Kuusijalkaiset Hexapoda |
| Luokka: | Hyönteiset Insecta |
| Lahko: | Perhoset Lepidoptera |
| Alalahko: | Glossata |
| Osalahko: | Erilaissuoniset Heteroneura |
| Yläheimo: | Päiväperhoset Papilionoidea |
| Heimo: | Täpläperhoset Nymphalidae |
| Alaheimo: |
Aitotäpläperhoset Nymphalinae Rafinesque, 1815 |
| Katso myös | |
|
|
|
Aitotäpläperhoset (Nymphalinae) on täpläperhosiin kuuluva, levinneisyydeltään kosmopoliittinen, vajaa 500 perhoslajia kattava päiväperhosten alaheimo.
Piirteitä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Aitotäpläperhoset ovat tavallisesti värikkäitä ja voimakaskontrastisia, pieniä tai keskikokoisia päiväperhosia. Aikuisia perhosia käy usein kukilla imemässä mettä, mutta niille maistuvat myös käyneet hedelmät ja jopa raatojen nesteet. Taksonomisesti ne ovat hieman hajanainen ryhmä, joiden selkeimmät yhdistävät tuntomerkit ovat toukissa, mutta yhteys erityisesti häiveperhosiin sekä haapa- ja luotsiperhosiin on ollut jossain määrin epäselvä.[1][2] Nykyään molekyylibiologinen tutkimus on selventänyt alaheimon osien keskinäisiä suhteita, mutta etenkin pienten sukujen Kallimoides, Vanessula, Rhinopalpa ja Pycina yhteys muihin aitotäpläperhossukuihin on edelleen tuntematon.[3]
Maapallon syrjäisillä alueilla tavataan endeemisiä lajeja. Aitotäpläperhosiin kuuluu runsaasti lajeja maapallon lauhkeilla vyöhykkeillä ja monet niillä elävät lajit ovat aikuistalvehtijoita.[1]
Toukkien iholla on runsaasti sukasia, jotka tekevät niistä saalistajille epämiellyttäviä. Väritykseltään ne ovat yleensä tummia. Ruokailu tapahtuu ravintokasvilla useimmiten ryhmissä, joskus yhteisen seitin suojissa. Ravintokasveja löytyy monista eri kasviheimoista, kuten asterikasveista ja nokkosista.[1]
Tribukset ja suvut[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Alaheimoon kuuluu kuudessa tribuksessa yhteensä noin 500 perhoslajia. Lajimäärältään suurin suku on verkkoperhoset (Melitaea).[4]
- Coeini
- konnankorvat Historis
- okasiivet Baeotus
- taikalehdet Pycina
- Nymphalini
- keltataikurit Colobura
- pantataikurit Tigridia
- kirjotaikurit Smyrna
- afrikanamiraalit Antanartia
- kannusamiraalit Hypananartia
- ilvehtijät Symbrenthia
- loimujat Mynes
- karttaperhoset Araschnia
- amiraalit Vanessa
- nokkosperhoset Nymphalis
- Victorini
- nauhakapteenit Anartia
- nirhosormisiivet Metamorpha
- sormisiivet Siproeta
- lasuurisiivet Napeocles
- Junoniini
- kapteenit Junonia
- kommodorit Precis
- hulmot Hypolimnas
- satraapit Salamis
- idänsatraapit Yoma
- Kallimini
- merirosvot Catacroptera
- tiernalehdet Mallika
- lumelehdet Kallima
- rusolumelehdet Doleschallia
- afrikanlumelehdet Kallimoides
- puosut Vanessula
- intiansatraapit Rhinopalpa
- Melitaini
- kirjokaiset Euphydryas
- verkkoperhoset Melitaea
- niittyverkkoperhoset Mellicta
- pitsikäset Chlosyne
- viuhkoset Thessalia
- keijuviuhkoset Microtia
- etelänverkkoset Texola
- mertoset Dymasia
- kääpiömertoset Antillea
- silmämertoset Poladryas
- noppamertoset Higginsius
- harlekiinit Atlantea
- ruotiaiset Gnathotriche
- neuloset Phyciodes
- silmäneuloset Phystis
- etelänneuloset Anhanassa
- pikkusaumot Dagon
- sahakaiset Telenassa
- saumot Ortilia
- verkkosaumot Tisona
- tulisaumot Tegosa
- soljuset Eresia
- ruodesoljuset Castilia
- liitoverkkoset Janatella
- pyörösaumot Mazia
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c Kristensen (ed.) "Lepidoptera, Moths and Butterflies. Volume 1. Evolution, Systematics and Biogeography". Handbook of Zoology. de Gruyter 1998. ISBN 978-3110157048 s. 288–289
- ↑ Kauri Mikkola, Jussi Murtosaari & Kari Nissinen (toim.): Perhosten lumo - Suomalainen perhostieto. Suomen Perhostutkijain Seuran 50-vuotisjuhlajulkaisu. Helsinki: Tammi, 2005. ISBN 951-31-3317-6 s. 241
- ↑ http://nymphalidae.utu.fi/Nymphalidae/Nymphalinae/Nymphalinae.htm
- ↑ Kari Nissinen: Lennä, safiirisoturi – maailman päiväperhoslajien suomenkielinen nimistö. Helsinki: Hyönteistarvike Tibiale oy, 2013. ISBN 978-952-67544-2-0. s. 282–301