Porkkana

Wikipediasta
(Ohjattu sivulta Aitoporkkana)
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Porkkana
Erivärisiä porkkanoita
Erivärisiä porkkanoita
Uhanalaisuusluokitus

Elinvoimainen [1]

Elinvoimainen

Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Kasvit Plantae
Alakunta: Putkilokasvit Tracheobionta
Kaari: Siemenkasvit Spermatophyta
Alakaari: Koppisiemeniset Magnoliophytina
Luokka: Kaksisirkkaiset Magnoliopsida
Lahko: Apiales
Heimo: Sarjakukkaiskasvit Apiaceae
Suku: Porkkanat Daucus
Laji: carota
Kaksiosainen nimi

Daucus carota
L.

Alalajeja
  • Daucus carota subsp. carota – rikkaporkkana
  • Daucus carota subsp. gummifermeriporkkana
  • Daucus carota subsp. sativusruokaporkkana
Katso myös

  Porkkana Wikispeciesissä
  Porkkana Commonsissa

Porkkanan siemeniä. Daucus carota subsp. maximus.

Porkkana eli aitoporkkana (Daucus carota) on juureksena viljelty sarjakukkaiskasvi. Sen paksuuntunut pääjuuri on väriltään tavallisesti oranssi, ja siinä on puunkuorta muistuttava ohut kuori. Juuri sisältää runsaasti A-vitamiinin esiastetta beta-karoteenia, joka antaa sille oranssin värin. Porkkana on perunan jälkeen Suomen suosituin juures; sitä syödään jopa yhdeksän kiloa henkeä kohden vuodessa.

Viljelykseen porkkana otettiin ensimmäiseksi Keski-Aasiassa, mahdollisesti Afganistanissa. Euroopassa sitä on viljelty viimeistään 1100-luvulta lähtien. Useimmat nykyisin viljellyt lajikkeet polveutuvat Hollannissa 1600-luvulla viljellyistä porkkanoista.[2] Viljellyt muodot kuuluvat alalajiin Daucus carota subsp. sativa.[2]

Porkkanan villimuoto (Daucus carota subsp. carota[2]) kasvaa kaikkialla Keski-Euroopassa ja laajalti Aasiassa yleisenä muun muassa laitumilla ja tienvarsilla. Sen juuri on yleensä puiseva ja syötäväksi kelpaamaton, paitsi satunnaisesti esiintyvillä mutanttiyksilöillä, joista viljellyt lajikkeet onkin jalostettu.[3] Suomessa villiporkkana on harvinainen, koska se ei yleensä selviä talven yli voidakseen toisena vuotenaan tuottaa siemeniä. Sen ensimmäisen vuoden taimia saattaa kuitenkin kesäisin kasvaa esimerkiksi satama-alueilla, joihin sen siemeniä helposti kulkeutuu ulkomailta.

Porkkana valittiin vuonna 2000 vuoden vihannekseksi.[4]

Ulkonäkö ja koko[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Porkkana on kaksivuotinen kasvi, jonka varsi kasvaa 30–80 senttimetriä korkeaksi. Alalajeista ruokaporkkanan pääjuuri on mehevä ja väriltään useimmin oranssi. Villinä kasvavien porkkanoiden juuri on ohut ja valkoinen. Kukintona on pienikukkainen sarjakukinto. Porkkanan hedelmä on 2–4 millimetriä pitkä piikkinen tai koukkukarvainen lohkohedelmä.[5]

Porkkanaharrastajat eri puolilla maailmaa ovat kehittäneet menetelmiä, joilla porkkanan saa kasvamaan luonnollisia mittojaan kookkaammaksi. Vuonna 2016 Joe Atherton kasvatti maailman pisimmän, 6,3-metrisen porkkanan. Maailman painavimman porkkanan on kasvattanut Chris Qualley vuonna 2017. Se painoi 10,17 kilogrammaa.[6]

Ravintona[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ravintoarvoja per 100 g
  Porkkana[7] Herne[8]
Proteiineja 0,6 g 5,1 g
Rasvaa 0,2 g 1 g
Hiilihydraatteja 5,6 g 9,4 g
C-vitamiinia 6,5 mg 20 mg
B1-vitamiinia 0,07 mg 0,35 mg
B2-vitamiinia 0,07 mg 0,18 mg
Kalsiumia 29,0 mg 31,0 mg
Rautaa 0,5 mg 0,2 mg
Kaliumia 390 mg 370 mg
Magnesiumia 14,0 mg 40,0 mg
Natriumia 19,0 mg 0,5 mg
Fosforia 40,0 mg 130 mg
Sinkkiä 0,4 mg 1,3 mg

Porkkana on maan sisällä kasvava juures, ja sitä voidaan syödä raakana. Porkkanan juurenkärjet ovat hyvin pienet, ja ne poistetaan kuorittaessa. Tavallisesti porkkanaa käytetään salaatteihin, liharuokiin ja keittoihin. Raakana porkkanan rakenne on kova ja rapea, maultaan parhaassa tapauksessa makeahko. Ennen syöntiä raaka porkkana pestään huolellisesti ja yleensä kuoritaan. Keitettäessä porkkanan rakenne muuttuu pehmeäksi. Varsinaisen porkkanan lisäksi kasvin nuoria lehtiä voidaan käyttää ruoanvalmistuksessa.

Alun perin viljeltiin porkkanaa, joka oli purppuranpunainen, keltainen tai valkoinen. Kuumilla alueilla keltaista ja punaista porkkanaa viljellään edelleen. Viileillä alueilla oranssi porkkana on yleisin. Suomessakin voidaan viljellä violettia, keltaista ja valkoista porkkanaa. Oranssi porkkana jalostettiin 1600-luvulla Hollannissa.[2] Orania-Nassau-hallitsijasuvun lempiväri oli oranssi, joten porkkanan haluttiin sopivan hovin väritykseen. Oranssi väri saatiin aikaiseksi risteyttämällä valkoisia ja violetteja porkkanoita keskenään. [9]

Useimpien juureskasvien tavoin porkkana on kaksivuotinen kasvi. Ensimmäisenä vuotena, itämisen jälkeen porkkanalle kehittyy syvälle ulottuva pääjuuri. Sen jälkeen alkaa paksuuskasvu, joka jatkuu koko kasvukauden. Porkkanan syötävä juuri on mukula, jossa on lieriömäinen puuosa ja sen ympärillä jälsi ja kuori. Siihen kertyy paljon vararavintoaineita. Jos porkkana jätetään maahan yli talven, se käyttää toisena vuotena nämä vararavintoaineet korkean varren, kukkien ja lopulta siementen kasvattamiseen. Siihen muodostuu samantapainen sarjakukinto kuin muillakin sarjakukkaiskasveilla, esimerkiksi koiranputkella. Mutta samalla juuri menettää kaikki siihen varastoituneet aineet. Sen vuoksi porkkanat nostetaan maasta jo ensimmäisen vuoden syksyllä, paitsi jos niitä kasvatetaan siementen tuottamiseksi.

Aikaisemmin porkkanaa on käytetty myös väriaineena. Sen lisäksi porkkanaa on käytetty lääkekasvina, sillä se sisältää A-vitamiinia ja seleeniä.[10]

Terveysvaikutukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Porkkanan beetakaroteenista muodostuvaa A-vitamiinia tarvitaan vastustuskyvyn ylläpitoon. A-vitamiini on välttämätöntä myös hermoston, silmien ja ihon hyvinvoinnille. A-vitamiinin puutos on kuitenkin harvinaista teollistuneissa maissa.[11]

Vain kolme prosenttia porkkanan karoteenista imeytyy elimistöön, jos se syödään raakana. Karoteenin imeytyminen kasvaa noin 40 prosenttiin, jos porkkanan soseuttaa tai jos sen kypsentää rasvassa.[12]

Porkkana sisältää aineita, jotka estävät suun haitallisten bakteerien kiinnittymistä hampaiden pinnoille. Betajaroteeni auttaa erään tutkimuksen mukaan säilyttämään ihmisen kognitiivisia toimintoja.[11]

Porkkanan väitetään myös ehkäisevän mahahaavaa, ripulia, ummetusta, unettomuutta, korkeaa verenpainetta ja paksusuolen tulehdusta[13].

Porkkanan sisältämän beetakaroteenin on havaittu lisäävän tupakoimattomien ihmisten keuhkosyöpäriskiä 16 prosentilla. Tupakoivien tai asbestille altistuneiden riski lisääntyi kokonaiset 21 prosenttia. Yhtenä selityksenä saattaa olla se, että beetakaroteeni lisää keuhkoissa tupakansavun aiheuttamaa oksidatiivista stressiä.[14] Beetakaroteenin on havaittu lisäävän myös kolmanneksella vatsasyövän esiintyvyyttä tupakoitsijoiden ja asbestille altistuneiden keskuudessa. Kaksoissokkoutetuissa interventiotutkimuksissa käytettiin päiväannoksia, jotka vastasivat 240-360 porkkanagramman sisältämää beetakaroteenia.[15][16]

Näin suurten porkkanamäärien vaikutusta syöpäriskiin ei ole kyetty tutkimaan, koska sekä suuri porkkanankulutus että syöpään sairastuminen ovat verrattain harvinaisia ilmiöitä. Vuonna 2023 julkaistun tanskalaistutkimuksen osanottajat kyettiin jakamaan tilastollisista syistä ainoastaan yli ja alle 32 grammaa porkkanoita päivässä kuluttaviin sekä niihin, jotka eivät kuluttaneet lainkaan porkkanoita. Tuloksena oli, että että vähän/kohtuullisesti raakoja porkkanoita nauttivilla esiintyi 32 prosenttia vähemmän keuhkosyöpää kuin porkkanansyönnistä pidättäytyneillä. Tuloksessa huomioitiin useita elintapatekijöitä sekä osaonottajien kolutustaso muttei tulotasoa.[17]

Porkkanan tuholaisia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomessa tavattavista kirvalajeista porkkanalla elävät Aphis craccivora, Aphis fabae, Aphis gossypii, Aulacorthum solani, Cavariella aegopodii, Cavariella pastinacae, Hyadaphis coriandri, Hyadaphis passerinii, Myzus ascalonicus, Myzus ornatus ja Myzus persicae. Ulkomailla lajeja on enemmän.[18]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Plummer, J., Collett, L., Korpelainen, H., Draper Munt, D., Labokas, J., Magos Brehm, J., Tavares, M., Eliáš, P., Strajeru, S., Smekalova, T. & Bulińska, Z.: Daucus carota IUCN Red List of Threatened Species. Version 2021-3. 2021. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 5.1.2022. (englanniksi)
  2. a b c d Arne Rousi: Auringonkukasta viiniköynnökseen, ravintokasvit ihmisen palveluksessa. WSOY, Porvoo, WSOY -kirjapainoyksikkö, Porvoo 1997, ISBN 9510212954
  3. Jorma Soveri, Arvi Ulvinen, Reino Kalliola: ”Juureskasveja”, Kasvioppi, s. 26. Otava, 1969.
  4. Kotipuutarha Puutarhaliitto. Viitattu 2.11.2015.
  5. Mossberg, B. & Stenberg, L.: Suuri Pohjolan kasvio. 2. painos. Suomentanut Vuokko, S. & Väre, H.. Tammi, 2005. ISBN 951-31-2924-1.
  6. The World Record Carrot Growers – Heaviest & Longest Carrot Museum. Arkistoitu 25.4.2021. Viitattu 3.2.2021. (englanniksi)
  7. Porkkana Fineli. Arkistoitu 16.8.2008. Viitattu 3.11.2015.
  8. Herne Fineli. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. Arkistoitu 1.4.2008. Viitattu 4.11.2015.
  9. Suositun vihanneksen hämmästyttävä tarina – miksi porkkanat ovat oransseja? MTV Uutiset. MTV. Viitattu 25.3.2019.
  10. Porkkana Varjellen viljelty. Viitattu 1.12.2017.
  11. a b Tuttu kasvis onkin superruokaa – Ehkäisee tulehduksia ja tukee muistia www.iltalehti.fi. Viitattu 15.3.2024.
  12. "Estimation of carotenoid accessibility from carrots determined by an in vitro digestion method" (2002). European Journal of Clinical Nutrition 56 (5): 425–430. doi:10.1038/sj.ejcn.1601329. PMID 12001013. 
  13. Senja Arkko, Pirjo Hämäläinen-Forslund, Veikko Koskinen, Anssi Krannila, Tuovi Miettinen, Veijo Miettinen, Meeri Saario ja Hannele Vainio, Hyvä hyötytarha, WSOY, Porvoo 1995
  14. Role of Beta-Carotene in Lung Cancer Primary Chemoprevention: A Systematic Review with Meta-Analysis and Meta-Regression. 2022. https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pmc/articles/PMC9003277/
  15. Druesne-Pecollo, N; Latino-Martel, P; Norat, T; Barrandon, E; Bertrais, S; Galan, P; Hercberg, S (Jul 1, 2010). "Beta-carotene supplementation and cancer risk: a systematic review and metaanalysis of randomized controlled trials.". International journal of cancer. Journal international du cancer 127 (1): 172–84. PMID 19876916.
  16. Benefits of Beta Carotene and How to Get It Healthline. 30.7.2020. Viitattu 29.3.2024. (englanniksi)
  17. Carrot Intake and Risk of Developing Cancer: A Prospective Cohort Study. https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pmc/articles/PMC9919376/
  18. Aphids on World's Plants: Daucus (englanniksi)

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]