Aiolialainen murre
_en.svg)
Aiolialainen murre (m.kreik. ἡ αἰολικὴ διάλεκτος, hē aiolikē dialektos) oli yksi muinaiskreikan päämurteista tai oikeammin murreryhmistä. Aiolialaisia murteita puhuttiin aiolialaisten heimojen alueilla, ja ne ovat saaneet nimensä Aioliin alueesta Vähässä-Aasiassa.[1][2][3]
Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Aiolialaisia murteita puhuttiin alun perin Thessalian ja Boiotian alueilla Attikan luoteispuolella. Näiltä alueilta lähteneet asuttajat perustivat siirtokuntia Aioliin alueelle Vähän-Aasian luoteisosaan noin 1000-luvulta eaa. alkaen, ja näin murre levisi myös sinne. Lesbos oli merkittävin Aioliin saarista.[1][2]
Lesboksella aioliin murretta käyttivät runoudessaan muun muassa Alkaios ja Sapfo, Boiotiassa puolestaan Korinna.[2]
Alaryhmät[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Aiolialaisten murteiden alaryhmiä olivat:[1][2]
- Boiotian murteet. Saivat vaikutteita läntisen Kreikan murteista sekä Attikan murteesta.
- Thessalian murteet. Saivat länsiosissa vaikutteita läntisen Kreikan doorilaisista murteista; itäosissa Pelasgiotiin alueella vaikutus oli vähäisempää.
- Lesboksen ja muun Vähän-Aasian murre. Sai vaikutteita joonialaisesta murteesta.[1]
Piirteitä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Yhteisiä[1]
- Labiovelaarien muuttuminen labiaaleiksi ennen vokaalia, *kw, *gw, *gwh > π, β, φ.
- Perfektin partisiipin pääte -ων (-ōn), -οντος (-ontos).
- Kolmannen deklinaation datiivin monikon pääte -εσσι (-essi).
- Lukusanan 'yksi' feminiinimuoto ἴα (ia) = μία (mia).
- Patronyymien adjektiivipääte -(ε)ιος (-(e)ios).
Boiotian murteessa[1]
- Vokaalit ja diftongit muuttuivat nykykreikassakin esiintyvään suuntaan suhteellisen varhain, esim. [ai] > [ē], [ei]/[ey] > [ē] > [ī], [oi] > [ȳ] > [ī].
Thessalian murteessa[1]
- Muutoksia aksentoinnissa, muun muassa aksentin muuttuminen painoon perustuvaksi.
- Atemaattisen infinitiivin pääte -μεν (-men) myös temaattisissa verbeissä.
Lesboksen murteessa[1]
- Muutoksia aksentoinnissa.
- Pääte -τι (-ti) > -σι (-si) kuten jooniassa.
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c d e f g h Bakker, Egbert J.: A Companion to the Ancient Greek Language, s. 200–212. Blackwell companions to the ancient world. Wiley-Blackwell, 2010. ISBN 978-1-4051-5326-3. Teoksen verkkoversio. [vanhentunut linkki]
- ↑ a b c d Aeolic dialect Encyclopaedia Britannica. Viitattu 15.1.2018.
- ↑ Méndez Dosuna, J.: ”The Aeolic dialects”. Teoksessa Christidis, A.-F. (toim.): A History of Ancient Greek. From the Beginnings to Late Antiquity, s. 460–474. Cambridge University Press, 2007. ISBN 978-0-521-83307-3.