Aino Thauvón-Suits
Aino Emilia Thauvón-Suits (sukunimi aik. Suits; 9. marraskuuta 1884 Haapajärvi – 8. elokuuta 1969 Göteborg) oli suomalainen kirjallisuuden suomentaja ja kirjailija.
Aino Thauvón-Suitsin isä oli Viitasaaren kirkkoherra Emil Thauvón. Hän oli naimisissa virolaisen runoilijan Gustav Suitsin kanssa. Runoilija Eino Leino asui 1920-luvun alussa Suitsien luona Helsingissä ja vieraili myös kesällä 1923 Suitsien kanssa Viitasaarella. Thauvón-Suits järjesti myös Leinon Viron-vierailun keväällä 1921.[1]
Suitsin perhe asui 1924–1944 Virossa, jossa Gustav Suits toimi Tarton yliopiston kirjallisuudenhistorian professorina. Vuonna 1944 Suits pakeni neuvostomiehitystä perheineen Suomeen ja siirtyi samana vuonna Ruotsiin.
Suitseilla oli kaksi tytärtä, Anna-Lisa (1914–1956) ja Helga (1924–1999). Helga Suits-Kangro julkaisi vanhempiensa kirjeenvaihdon vuosilta 1908–1916 kirjana Aino ja Gustavi lugu (1987).
Teoksia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Nimellä Emilia Tavia:
- Friedebert Tuglas: Vilkkuva tuli: Novelleja. Viron kielestä suomentanut Emilia Tavia. Otava 1911.
Nimellä Aino Thauvón-Suits:
- Tuntemani Eino Leino – kärsivä ihminen. WSOY 1958.
- Gustav Suitsu noorus: kirjade, luuletuste ja mälestuste põhjal. 2. painos Olion, Tallinn 1997.
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Aino Thauvón-Suits SKS:n kirjailijamatrikkelissa (toimimaton linkki)
- Kangas, Lasse: Viitasaaren kesäinen viehätys. Keskisuomalainen 21.6.2012. (Arkistoitu – Internet Archive)
Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Eino Leino Estofilia. 2018. Tallinna: Suomen suurlähetystö. Viitattu 17.5.2018. (viroksi) (suomeksi)
| ||||||||||
