Aineeton pääoma

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Aineeton pääoma viittaa sellaisiin yrityksille ja muille organisaatioille tärkeisiin resursseihin tai voimavaroihin, joita ei pääosin huomioida tilinpäätöksessä varallisuutena. Aineellisen varallisuuden (mm. koneet, laitteet ja toimitilat) lisäksi yrityksellä on myös monia muita tärkeitä resursseja, jotka ovat luonteeltaan aineettomia.

Aineeton pääoma luokitellaan usein kolmeen pääryhmään (monia muitakin luokituksia on olemassa).

  • Inhimillinen pääoma viittaa henkilöstön osaamiseen ja muihin yksilön kykyihin liittyviin tekijöihin.
  • Suhdepääoma kuvaa organisaation ja sen sidosryhmien välisiä suhteita. Muun muassa asiakassuhteet ja brandi kuuluvat tähän ryhmään.
  • Rakennepääoma kattaa organisaation toimintaan ja järjestelmiin sitoutuneen osaamisen. Esimerkkeinä voi mainita patentit ja tietojärjestelmistä löytyvän informaation.

Käsitteenä aineeton pääoma on vasta muokkaantumassa. Suomen kielessä sen vastineina käytetään joskus myös termejä tietopääoma tai älyllinen pääoma. Myös englannin kielessä käsitteistö on kirjavaa: termejä intellectual capital, intangible assets ja knowledge assets käytetään vaihtelevasti kuvaamaan samoja asioita.

Aineettoman pääoman merkitys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aineettoman pääoman merkitys yrityksissä on osaltaan seurausta palvelutalouden kehittymisestä, mutta sitä löytyy kaikilla toimialoilla organisaatiosta riippumatta.[1] Aineettoman pääoman merkitystä on tutkittu ja on todettu, että jopa 50-90% yrityksen tulosta on seurausta aineettoman pääoman vaikutuksista.[2] Tietointensiivisellä alalla, jossa toiminta perustuu nimenomaan aineettomiin asioihin, kuten tietoon ja osaamiseen, aineeton pääoma kattaa pääosan koko organisaation resursseista.[1]

Aineettoman pääoman johtaminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aineettoman pääoman johtaminen tarkoittaa toimintaa, jolla pyritään ohjaamaan ja kehittämään organisaation aineettomia resursseja ja niiden hyödyntämistä.[1]. Se on tietämyksenhallinnan (knowledge management) lähikäsite.

Aineettoman pääoman johtamiseen on kehitetty useita toimintaa helpottavia malleja. Osa malleista on tuttuja taloustieteistä, esimerkiksi tasapainotetut suorituskykymittaristot (Balanced Scorecard), jotka sopivat erityisesti organisaation sisäiseen raportointiin ja vaativat käyttäjältään laajaa tuntemusta laskentatoimesta sekä organisaation prosessien syy-seuraus-suhteista.

Selkeästi aineettoman pääoman teoriakentän omia johtamismenetelmiä ovat mm. Calculated Intangible Value, VAIC, Meritum, Intangible Assets Monitor, Navigator ja Knowledge Audit Cycle.

Knowledge Audit Cycle[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Knowledge Audit Cycle on iteratiivinen malli aineettoman pääoman johtamiseen. Malli on sykli ja tarkoituksena on antaa runko aineettoman pääoman johtamistoimille. Mallia tulee tapauskohtaisesti soveltaa vallitsevien toimintaolosuhteiden mukaisesti. Malli sisältää neljä eri vaihetta:

  1. Tärkeimpien aineettoman pääoman tekijöiden määrittäminen
  2. Aineettoman pääoman tekijöihin liittyvien prosessien määrittäminen
  3. Toiminnansuunnittelu prosessien kehittämiseksi
  4. Suunnitellun toiminnan implementointi ja aineettoman pääoman kasvun seuranta.[3]

Aineettoman pääoman raportointi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aineettoman pääoman raportoinnilla yritys pyrkii viestimään yhteistyökumppaneille ja sijoittajille suorituskyvyn kannalta tärkeistä resursseista ja niiden kyvykkyydestä. Markkinoilla korkeamman arvostuksen saavat yleensä yritykset, jotka pystyvät osoittamaan menestymisen mahdollisuudet pitkällä aikavälillä luotettavasti. Aineettomaa pääomaa ei vielä raportoida yrityksissä yleisesti vaikka sen merkitys yritysten menestymiselle onkin tiedossa. Tällä hetkellä raportointi on kapea-alaista ja näkyy vain vähän tilinpäätöstiedoissa. Aineettoman pääoman raportointiin ei ole tiettyä normitettua tapaa ja tämän takia se on ollut keskeinen tutkimuksen osa-alue viime vuosina. Raportointimallin puuttuminen aiheuttaa ongelman vertailtaessa yritysten aineetonta pääomaa. Tämä vähentää sijoittajien kiinnostusta aineettoman pääoman raportteja kohtaan.[4]

Aineettoman pääoman raportointimallit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Tanskalainen malli
  • Henkilöstötilinpäätös

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Lönnqvist, Antti, Kujansivu, Paula & Antola, Juha: Aineettoman pääoman johtaminen. Oitmäki: JTO-palvelut, 2005. ISBN 978-951-9411-39-2. suomi
  • Lönnqvist, Antti & Mettänen, Paula: Suorituskyvyn mittaaminen : tunnusluvut asiantuntijaorganisaation johtamisvälineenä. Helsinki: Edita, 2003. ISBN 951-37-3960-0. suomi

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c Lönnqvist et al. 2005
  2. Lönnqvist & Mettänen 2003
  3. Lönnqvist et al. 2005, 150-151
  4. Tampereen teknillinen yliopisto: Aineeton pääoma TITA-2300 s. 64-66. Viitattu 27.12.2010.