Aikakauslehti
Aikakauslehti on tilattava, irtonumerona ostettava tai jäsenyyden tai asiakkuuden perusteella vastaanotettava julkaisu, joka ilmestyy säännöllisesti vähintään kerran vuodessa. Sen ilmestymistiheys on harvempi kuin sanomalehdellä ja toisin kuin sanomalehdellä, uutiset eivät ole sen oleellisinta sisältöä. Aikakauslehdessä on tyypillisesti useiden sivujen tai aukeamien laajuisia, usein suurikokoisilla valokuvilla kuvitettuja artikkeleita ajankohtaisista aiheista. Aikakauslehti ei ole sisällöltään pääasiassa mainontaa, eikä mainosten osuus ylitä toimituksellisen sisällön osuutta.
Aikakauslehti voi olla painettuna kooltaan, muodoltaan ja painopaperiltaan millainen tahansa ja digitaalisena luettavissa millä laitteella tahansa. Lehdestä voi olla saatavissa verkkoversio, joka saattaa olla osaksi maksumuurin takana.
Aikakauslehtien historiaa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Ensimmäisinä aikakauslehtinä maailmassa pidetään englantilaisten Richard Steelen ja Joseph Addisonin vuonna 1709 perustamaa The Tatler -lehteä ja vuosina 1711–1712 julkaisemaa The Spectatoria. Ne poikkesivat sanomalehdistä, koska niiden sisältö painottui pikemminkin viihteeseen ja valistukseen kuin uutisten ja kovan faktatiedon välittämiseen. Niiden esimerkkiä noudattivat myös Pohjois-Amerikan ensimmäiset aikakauslehdet, kuten Benjamin Franklinin vuonna 1741 perustamia The General Magazine, and Historical Chronicle, For all the British Plantations in America ja Andrew Bradfordin American Magazine, or a Monthly View of the Political State of the British Colonies. Näistä molemmat lopetettiin jo muutaman numeron jälkeen.[1] Myös Ruotsista tunnetaan moraalikysymyksiin keskittyneitä sivistyshenkisiä viikkolehtiä jo 1700-luvulta.
Ensimmäisten aikakauslehtien lukijoita oli tuolloinen lukutaitoinen sivistyneistö, jotka olivat käytännössä kaikki miehiä. Lehdet ladottiin ja painettiin vaivalloisesti käsin, eikä niissä juuri käytetty kuvitusta mahdollista kannen puupiirrosta lukuun ottamatta. Postivaunut joko kieltäytyivät kuljettamasta sanomalehtiä paksumpia ja tilaa vieviä aikakauslehtiä tai vaati niistä kovan hinnan.[1]
Suomessakin ensimmäiset aikakauslehdet olivat uskonnollisiin ja moraalisiin kysymyksiin keskittyviä lehtiä kuten Mnemosyne (1819), tai sitten tieteellisten seurojen julkaisemia akateemisia julkaisuja. Ensimmäinen varsinainen aikakauslehti oli naisille suunnattu, sivistyneitä tapoja opettava Om Konsten at rätt behaga (1782).[2]
1800-luku: lukutaito ja lehtituotanto kehittyvät[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
1800-luvulla lukutaito länsimaissa yleistyi nopeasti, ja samalla keskiluokka vaurastui. Yhdysvalloissa perustettiin vuosina 1825–1850 noin 5 000 uutta aikakauslehteä, joista läheskään kaikki eivät toki menestyneet. Vuonna 1885 siellä ilmestyi 3 330 aikakauslehteä, joista parhaat ylsivät noin sadan tuhannen lukijamääriin. Näitä olivat vuonna 1879 perustettu Ladies’ Home Journal ja The Saturday Evening Post, jonka juuret juontavat Benjamin Franklinin vuonna 1728 perustamaan Pennsylvania Gazetteen.[3] Muita varhaisia amerikkalaisia aikakauslehtiä olivat Atlantic Monthly, Century Magazine ja Scribner’s Magazine.[1]
1800-luvun lopulla ilmoittelu eli lehdissä julkaistavat mainokset olivat tulleet tilaus- ja irtonumeromaksujen ohella aikakauslehtien tärkeäksi rahoitusmuodoksi. Myös aikakauslehtien painoasu ja kuvitus olivat saaneet enemmän näyttävyyttä valokuvauksen ja erilaisten kemigrafisten menetelmien kehittymisen myötä. Höyryvoiman ansiosta paperinvalmistus oli halvempaa ja nopeampaa, samoin painatus höyryvoimalla käyvien rotaatiopainokoneiden ansiosta. Tekstinvalmistuksen mullisti vuonna 1886 markkinoille tuotu Linotype-latomakone. Kaikki nämä vaikuttivat siihen, että aikakauslehdet tulivat hinnaltaan yhä useamman ulottuville.[1]
1900-luku oli aikakauslehtien kulta-aikaa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
1900-luvulla aikakauslehtiä julkaistiin yhä enemmän ja yhä erikoistuneemmille kohderyhmille suunnattuina. Muiden lehtien sisältöä tiivistävä Reader’s Digest (Suomessa Valitut Palat) osoittautui maailmanlaajuiseksi menestykseksi. Henry Lucen perustama, näyttävään kuvajournalismiin panostanut Life hävisi television kuvavyörylle, mutta saman kustantajan viikoittainen uutislehti Time ja urheiluaikakauslehti Sports Illustrated menestyivät pidempään. Valokuvien – ensin mustavalkoisten ja vähitellen myös värikuvien – yhä näyttävämpi toistuminen syväpaino- ja offsetpainoprosessissa synnytti uusia aikakauslehtimuotoja, kuten muotilehdet (esim. Vogue), miestenlehdet (esim. Playboy) ja maantieteelliset aikakauslehdet, kuten National Geographic. Aikakauslehtien kirjoittavien toimittajien lisäksi myös niiden ulkoasun suunnittelijoista ja valokuvaajista alkoi tulla tunnettuja nimiä 1930- ja 1940-luvuilla.[1]
Monet suomalaiset yhä julkaistavat aikakauslehdet ovat saaneet alkunsa 1900-luvun alkupuolella. Yleisaikakauslehtien Avun ja Seuran lisäksi niitä ovat naistenlehdet Eeva ja Me Naiset, Sanoma-osakeyhtiön Suomeen tuomat Aku Ankka ja Valitut Palat, harrastelehdet kuten Kamera-lehti ja Kalamies sekä ammattilehdet kuten Talouselämä ja Lakimiesuutiset.[2]
1900-luvun jälkipuoliskolla tietoliikennetekniikan kehitys ja sähköinen aineistonvalmistus nopeuttivat aikakauslehtien julkaisu- ja painoaikatauluja. Toisaalta televisiomainonta alkoi yhä enemmän kilpailla aikakauslehti-ilmoittelun kanssa näyttävän mielikuvamainonnan välineenä. Tuhansien eri kohderyhmille suunnattujen kaupallisten aikakauslehtien lisäksi monien järjestöjen, yritysten ja muiden organisaatioiden yhteydenpitokanavaksi niiden eri sidosryhmien kanssa tuli aikakauslehden kaltainen, säännöllisesti ilmestyvä painojulkaisu.[1]
2000-luku: verkkointegraatiota ja yhteistyökuvioita[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
2000-luvulla internetin tarjoamat mahdollisuudet lähes reaaliaikaiseen tiedonvälitykseen ovat koetelleet niin sanoma- kuin aikakauslehtikustantamoiden taloutta ja innovaatiokykyä yhä kovemmaksi käyvässä selviytymistaistelussa. Yhdysvalloissa aikakauslehtien irtonumeromyynti putosi 45 prosenttia vuodesta 2007 vuoteen 2012[4]. Uusia aikakauslehtinimikkeitä tuodaan yhä markkinoille, mutta lähes poikkeuksetta painettuihin lehtiin liittyy myös näyttävä ja jatkuvasti ylläpidettävä verkkosivusto tai muita sähköisiä palveluja.[1]
Viime vuosikymmeninä yhä useammista aikakauslehdistä on tullut kansainvälisiä brändejä, joita julkaistaan usealla eri kielellä eri maiden tarpeisiin sovellettuina. Eri maiden aikakauslehtikustantajat tekevät monenlaista yhteistyötä lisenssisopimuksin tai perustamalla yhteisyrityksiä. Kun kehittyneissä länsimaissa aikakauslehtien suosio laskee, tällä tavoin hyväksi havaittuja lehtikonsepteja voidaan helposti soveltaa nouseville markkinoille, kuten vaurastuviin Aasian tai Itä-Euroopan maihin. Esimerkiksi saksalaisen Bertelsmannin enemmistöomistuksessa oleva Gruner+Jahr -kustantamo julkaisi vuonna 2004 Puolassa seitsemää oman lehtensä lisäksi yhdysvaltalaisen Condé Nast -yhtiön Glamour-muotilehteä. Venäjällä saksalainen Axel Springer julkaisi tuolloin The Washington Postin omistamaa Newsweekiä ja talouslehti Forbesia. Springer julkaisi lisäksi muun muassa Playboyta Tšekissä, kun taas Saksan markkinoilla myytävää Playboyta julkaisi vuonna 2004 müncheniläinen Burda Media. Hearstin omistama Cosmopolitan ilmestyy yli 50 maassa lisenssisopimusten avulla. Suomalainen Sanoma oli vuosina 2005–2015 mukana yrityksessä, joka julkaisee Cosmopolitan- ja Esquire-lehtiä Venäjällä.[5][6][7]
Aikakauslehtiformaatit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Tavallinen formaatti on A4 (297×210 mm), ”jenkkikoko” on noin 225×270 mm, lisäksi on muita vakiintumattomia kokoja, kuten muun muassa HS kuukausiliite.
Levikiltään kymmenen suurinta suomalaista aikakauslehteä vuonna 2014[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Yhteishyvä 1 848 957
- Taloustaito 244 522
- Aku Ankka 228 522
- ET-lehti 187 849
- TV-maailma 176 508
- Apu 136 467
- Seura 135 797
- Tehy-lehti 132 219
- Kodin Kuvalehti 124 811
- Valitut Palat 122 605
Lähde: MediaAuditFinland Oy, 2015.
Lukijamäärältään 15 suurinta suomalaista aikakauslehteä vuonna 2021[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Lukijamäärä kertoo, kuinka monta lukijaa lehden yhdellä keskimääräisellä numerolla on. Lähde[8]
| Lehden nimi | Luokittelu | Painetun lehden keskimääräisen numeron lukijat |
| Yhteishyvä | asiakaslehti | 2 156 000 |
| Pirkka | asiakaslehti | 1 723 000 |
| Terveydeksi! (apteekki.fi) | asiakaslehti | 755 000 |
| OP Lehti | asiakaslehti | 717 000 |
| Avainapteekit | asiakaslehti | 609 000 |
| Veronmaksajan Taloustaito | talouselämän ja yritystoiminnan lehti | 419 000 |
| Apu | yleisaikakauslehti | 318 000 |
| Eeva | naistenlehti | 316 000 |
| Suomen Kuvalehti | yleisaikakauslehti | 313 000 |
| Aku Ankka | yleisaikakauslehti | 302 000 |
| Tiede | harrastelehti | 293 000 |
| Kodin Kuvalehti | naistenlehti | 293 000 |
| ET-lehti | yleisaikakauslehti | 291 000 |
| Tekniikan Maailma | autoilun ja tekniikan lehti | 261 000 |
| Hyvä Terveys | terveys- ja hyvinvointilehti | 254 000 |
Verotus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Suomessa aikakaus- ja sanomalehtien tilausmaksun arvonlisävero oli vuoden 2011 loppuun asti nolla prosenttia. Menettely oli peräisin 1960-luvulta ja perusteena olivat lehtien merkitys uutisten välittäjinä ja kansansivistykselliset seikat. Euroopan unioniin liittyessään Suomi sai oikeuden jatkaa verovapautta.[9] Aikakauslehtien tultua arvonlisäveron alaisiksi vuoden 2012 alusta niiden kustantajat alkoivat pian postittaa lehtiä Ahvenanmaalta veron välttämiseksi, jolloin veron tuotto putosi kymmenesosaan. Kun Ahvenanmaan käyttö tehtiin lainmuutoksella mahdottomaksi 2015, kustantajat siirtyivät postittamaan lehtiä alv-vapaasti lähimmästä EU:n ulkopuolisesta maasta, Norjasta.[10]
Aikakauslehtien luokittelu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Aikakauslehtiä jaotellaan niiden sisällön, kohdeyleisön ja julkaisijan mukaan. Lehdet voidaan jakaa myös miesten- ja naistenlehtiin. Erikoisaikakauslehdet voidaan jakaa moniin alaryhmiin, kuten sisustus, harrastuslehdet, tekniikka, talous jne.
- Yleisaikakauslehti Esimerkiksi Suomen Kuvalehti, Apu, Seura, Valitut Palat
- Erikoisaikakauslehti Esimerkiksi Kaksplus, Tekniikan Maailma
- Asiakaslehti Osana yrityksen markkinaviestintää tehtävät julkaisut, kuten Pirkka tai Yhteishyvä.
- Järjestölehti Järjestöjen tai yhteisöjen asiaa ajavat julkaisut, kuten Martat-lehti. Voivat olla myös sanomalehtimuotoisia, kuten Journalistilehti.
Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Aikakauslehtifaktat 2015 - Aikakausmedia
Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c d e f g "Magazine Industry, History of."[vanhentunut linkki] Encyclopedia of Communication and Information. Gale. 2002. Haettu 21.10.2016 palvelusta HighBeam Research (vaatii tilauksen).
- ↑ a b Tehtäviä lukioille ja 2.asteen oppilaitoksille (Arkistoitu – Internet Archive), Aikakauslehdistön historia, Aikakauslehtien Liitto 4.9.2013. Viitattu 21.10.2016.
- ↑ About The Saturday Evening Post (Arkistoitu – Internet Archive) (englanniksi)
- ↑ Davis, Baird: "The Transforming Consumer Magazine Business Has Not Been Good to the Newsstand: Retail Rapidly Declines as Publishers Concentrate Their Focus Elsewhere."[vanhentunut linkki] Audience Development 22.6.2013. Haettu 22.10.2016 palvelusta HighBeam Research (vaatii tilauksen).
- ↑ O'Brien, Kevin J.: "Magazines take a world view."[vanhentunut linkki] International Herald Tribune 12.7.2004. Haettu 21.10.2016 palvelusta HighBeam Research (vaatii tilauksen).
- ↑ SanomaWSOY ostaa Venäjän johtavan aikakauslehtikustantajan, Independent Median (Arkistoitu – Internet Archive), Sanoma Oyj 9.1.2005. Viitattu 22.10.2016.
- ↑ Sanoma myy loput Venäjän-toimintonsa, Taloussanomat 30.12.2015. Viitattu 22.10.2016.
- ↑ MediaAuditFinland Oy: KMT 2021 lukijamäärät (päivitetty 13.10.2021) https://mediaauditfinland.fi/wp-content/uploads/2021/10/KMT-2021-lukijamaarat-liite.pdf
- ↑ Kysy mitä vain 29.10.2009/5.11.2009. Helsingin kaupunginkirjasto. Viitattu 22.5.2011. [vanhentunut linkki]
- ↑ Kerkkänen, Tuomas: Lehtiralli, Miljoonien arvosta suomalaisia aikakauslehtiä ajetaan joka kuukausi Suomesta Norjaan ja takaisin. Yle Uutiset 14.9.2016.
Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Kivikuru, Ullamaija: Vieraita lehtiä: Aikakauslehti ajan ja paikan risteyksessä. Helsinki: Yliopistopaino, 1996. ISBN 951-570-305-0.
- Rantanen, Lasse: Mistä on hyvät lehdet tehty? Visuaalisen journalismin keittokirja. Helsinki: Hill and Knowlton Finland, 2007. ISBN 978-952-92-1799-1
