Aidaskääpä

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Aidaskääpä
Zaun-Blättling (Gloeophyllum sepiarium, syn. Daedalea sepiaria, Lenzites crocata und L. sepiaria) - hms(1).jpg
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumalliset Eucarya
Kunta: Sienet Fungi
Kaari: Kantasienet Basidiomycota
Alakaari: Avokantaiset Agaricomycotina
Luokka: Varsinaiset avokantaiset Agaricomycetes
Lahko: Gloeophyllales
Heimo: Gloeophyllaceae
Suku: Gloeophyllum
Laji: sepiarium
Kaksiosainen nimi
Gloeophyllum sepiarium
(Wulfen) P. Karst. [1]
Katso myös
 Commons-logo.svg Aidaskääpä Commonsissa

Aidaskääpä (Gloeophyllum sepiarium) on erikoistunut kuolleen havupuun lahottamiseen. Nimensä tämä laji on saanut puuaidoista – joita ei ole enään juurikaan muualla kuin Seurasaaressa ja muissa ulkomuseoissa.[2]

Ulkonäkö ja koko[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aidaskäävän itiöemä alapuolelta

Aidaskääpä on 3–10 cm leveä. Se kasvaa yleensä ryhminä aiheuttaen ruskolahoa. Aidaskäävän itiöemä on yleensä yläpinnasta vyöhykkeinen, vaihtelevansävyisen ruskeanharmaa, kasvava reunasta keltainen, hieman vanhemmat vyöhykkeet ovat oranssinpunaisia ja punaruskeita. Vanha tyvi on kahvinruskea. Alapuolelta kellanoranssi, joka ruskistuu vanhemmiten. Se on muodostunut epäsäännöllisistä pilleistä tai heltoista. Ohut maltokerros on ruskea ja sitkeä. Alapinnan itiölava on usein helttamaisen säteittäinen. Pienet itiöemät muodostavat koristeellisia ruusukkeita. Melko yleinen ja harmiton laji.[3][2]

Elinympäristö ja levinneisyys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aidaskääpä esiintyy maassa makaavilla rungoilla, hakkuualueilla kannoilla, varsinkin aurinkoisilla paikoilla. Viihtyy myös ylivuotisessa puutavarassa sekä aidantolpilla, seinä- ja siltahirsissä ja kyllästämättömissä sähköpylväissä. Käävän esiintyminen on sirkumpolaarista eli sitä on pohjoisella pallon puoliskolla maapallon ympäri uloittuvalla vyöhykkellä.[4][5] Kyseessä ei ole ruokasieni.[5]

Aidaskääpä kestää pitkäaikaista kuivuutta ja kuumuutta. Kuivassa sen kasvu pysähtyy, mutta jatkuu kun materiaali kostuu jälleen.[6]

Vanhoissa amerikkalaisissa sienikirjoissa kerrotaan aidaskäävän lahottavan autoja, mutta tämän katsotaan koskevan aikaa, jolloin maatilojen kulkuneuvojen rungot tehtiin vanerista ja vahvistettiin puurakenteilla.[3]

Kuvia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aidaskääpä yläpuolelta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aidaskääpä alapuolelta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Taksonomian lähde: Index Fungorum Viitattu 17.11.2017
  2. a b Sienet ja laho. Helsingin kaupungin rakennusviraston julkaisut. ISBN 978-952-272-302-4. Teoksen verkkoversio (viitattu 17.11.2017).
  3. a b Pertti Salo, Tuomo Niemelä, Ulla Salo: Suomen sieniopas, s. 512. Helsinki: Luonnontieteellinen keskusmuseo, kasvimuseo & WSOY, 2006. ISBN 951-0-30359-3.
  4. Tieteen termipankki 17.11.2017: Biologia:sirkumpolaarinen. Viitattu 17.11.2017.
  5. a b S. J. Afonkin: Грибы Россий (huom. suomeksi: Venäjän sienet), s. 148. Vilna: UAB Bestiary, 2013. ISBN 978-609-456-104-7.
  6. Sisäilmayhdistys ry: Katsaus mikrobeihin

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]