Aida de Acosta

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Aida de Acosta
Henkilötiedot
Syntynyt28. heinäkuuta 1884
Elberon, New Jersey, Yhdysvallat
Kuollut26. toukokuuta 1962 (77 vuotta)
Bedford, New York, Yhdysvallat
Kansalaisuus  Yhdysvallat
Puoliso Oren Root III (1908–1925)
Henry S. Breckinridge (1927–1947)
Lapset Oren Root IV (1911)
Alva de Acosta Root (1914)

Aida de Acosta (28. heinäkuuta 1884 Elberon, New Jersey26. toukokuuta 1962 Bedford, New York) oli yhdysvaltalainen seurapiirihenkilö.[1] Hänet tunnetaan ensimmäisenä naisena, joka on yksin lentänyt moottoroitua ilma-alusta. Hän pääsi Pariisissa 29. heinäkuuta 1903 lentämään Alberto Santos-Dumontin rakentamaa ilmalaivaa, viisi kuukautta ennen Wrightin veljesten ensilentoa.[2]

Myöhempinä vuosinaan de Acosta oli lähellä menettää näkönsä kokonaan glaukooman vuoksi. Hänestä tuli silmäsairauksien paremman hoidon puolestapuhuja, ja hän oli mukana perustamassa ensimmäistä silmäpankkia.[3]

Lento[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aida de Acosta Santos-Dumontin ilmalaivan № 9 ohjaimissa vuonna 1903.

Aida de Acosta syntyi 28. heinäkuuta 1884 varakkaaseen kuubalaistaustaiseen perheeseen Elberonissa, New Jerseyssä.[1] Hänen sisaruksiaan olivat muun muassa kirjailijat Mercedes de Acosta ja Rita de Acosta Lydig.

Perhe oli kesällä 1903 Pariisissa, jossa 19-vuotias de Acosta ystävystyi brasilialaisen ilmailijan Alberto Santos-Dumontin kanssa. Santos-Dumont antoi hänelle kolme oppituntia ilmalaivansa № 9 lentämisestä. Lentotunteja hän ei voinut antaa, sillä kori oli niin pieni, että siihen mahtui vain yksi ihminen.[1] Santos-Dumont antoi lopulta de Acostan lentää ilmalaivalla 29. heinäkuuta 1903. Hän lensi Pariisista Bagatelleen Santos-Dumontin seuratessa häntä polkupyörällä ja antaessa ohjeita nenäliinaansa heiluttamalla.[2] Bagatellessa de Acosta laskeutui poolokentälle keskeyttäen käynnissä olleen Englannin ja Yhdysvaltain välisen ottelun. Ottelun jälkeen de Acosta palasi ilmalaivalla takaisin Pariisiin.[4] Hänestä tuli ensimmäinen moottoroitua ilma-alusta yksin lentänyt nainen.[2]

Lehdistön reaktio naiseen ilma-alusta ohjaamassa oli negatiivinen. Myös de Acostan vanhemmat järkyttyivät kuultuaan lennosta. Heidän mielestään naisen tuli saada nimensä sanomalehtiin ainoastaan mentyään naimisiin ja kuoltuaan. Niinpä Santos-Dumont salasi de Acostan henkilöllisyyden ja kertoi kirjassaan Dans l’air lentäjän olleen ”nuori ja hyvin viehättävä kuubalainen, joka oli huomattavassa asemassa New Yorkin seurapiireissä”.[4] Lento nousi jälleen esiin vasta vuonna 1932[2] illalliskutsuilla New Yorkissa, kun vieraana ollut laivaston upseeri kertoi halustaan lentää ilmalaivalla. De Acosta sanoi ymmärtävänsä halun ja kertoi tarinansa lennostaan.[1]

Yksityiselämä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aida de Acosta oli naimisissa kahdesti. Hänen ensimmäinen miehensä oli Oren Root III, ulko- ja sotaministeri Elihu Rootin veljenpoika.[1] Pari meni naimisiin 5. marraskuuta 1908.[5] Heille syntyi kaksi lasta: poika Oren Root IV[2] 13. kesäkuuta 1911[6] ja tytär Alva de Acosta Root[7] 1. toukokuuta 1914.[8] Liitto päättyi avioeroon noin vuonna 1925.[9]

Toisen kerran de Acosta meni naimisiin vuonna 1927[9] lakimies, kenraali Henry S. Breckinridgen kanssa. Breckinridge oli olympiatason miekkailija, Charles Lindberghin ystävä ja toimi Lindberghin asianajajana tämän pojan kidnappaustapauksessa. He erosivat vuonna 1947.[10]

De Acosta kärsi glaukoomasta ja oli lähellä menettää näkönsä kokonaan. Hänestä tuli silmäsairauksien paremman hoidon puolestapuhuja.[3] Hän johti kampanjaa Wilmerin silmätauti-instituutin perustamiseksi Johns Hopkinsin yliopistolle[1] ja oli mukana perustamassa ensimmäistä silmäpankkia,[3] jonka johtajana hän toimi 1945–1955.[1]

De Acosta kuoli Bedfordissa New Yorkissa 26. toukokuuta 1962.[1]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e f g h Ashcroft, Bruce: de Acosta, Aida (1884–1962), s. 188–189. Teoksessa Latinas in the United States: A Historical Encyclopedia, toimittaneet Vicki L. Ruiz & Virginia Sánchez Korrol. Indiana University Press, 2006. ISBN 978-025-311-169-2. Esikatselu Google Booksissa (viitattu 8.3.2018). (englanniksi)
  2. a b c d e Kleiner, Richard: She Beat Wright Bros. – American Girl Flew First Powered Aircraft. Eugene Register-Guard, 12.8.1953, 87. vsk, nro 224, s. 6B. Eugene, Oregon: Lehden verkkoversio. Viitattu 8.3.2018. (englanniksi)
  3. a b c History The Eye Bank for Sight Restoration. Arkistoitu 1.6.2009. Viitattu 8.3.2018. (englanniksi)
  4. a b Women in Transportation: Changing America’s History (PDF) (sivu 10) Maaliskuu 1998. U.S. Department of Transportation Federal Highway Administration. Viitattu 10.3.2018. (englanniksi)
  5. Miss Ada de Acosta, Bride of Oren Root – Bridegroom a Nephew of Secretary Root and Manager of the Metropolitan Railway (PDF) 6.11.1908. The New York Times. Viitattu 10.3.2018. (englanniksi)
  6. Son Born to Mr. and Mrs. Oren Root (PDF) 14.6.1911. The New York Times. Viitattu 10.3.2018. (englanniksi)
  7. Holiday Party Held for Alva de A. Root; Mrs. Henry Breckinridge Entertains for Her Debutante Daughter at Colony Club 20.12.1932. The New York Times. Viitattu 10.3.2018. (englanniksi)
  8. Daughter Born to Mrs. Oren Root (PDF) 3.5.1914. The New York Times. Viitattu 10.3.2018. (englanniksi)
  9. a b Clements, Kendrick A.: The Life of Herbert Hoover: Imperfect Visionary, 1918–1928, s. 483. Springer, 2010. ISBN 978-023-010-790-8. Esikatselu Google Booksissa (viitattu 10.3.2018). (englanniksi)
  10. Breckinridge, Henry Skillman Our Campaigns. Viitattu 10.3.2018. (englanniksi)