Ai Weiwei

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Ai Weiwei
Ai Weiwei vuonna 2007
Ai Weiwei vuonna 2007
Syntynyt 28. elokuuta 1957
Peking, Kiina
Kansallisuus kiinalainen
Ala kuvanveisto, installaatio, arkkitehtuuri, valokuvaus, elokuva, internet, kuratointi, yhteiskunnallinen kommentointi, kulttuurikritiikki
Kuuluisimpia töitä Auringonkukan siemeniä, 2010-2011
Cube Light, 2008.
Auringonkukan siemeniä, 2010.
Ai Weiwein katoamisen jälkeen Lontoon Tate Modernin katolle ilmestyi hänen vapauttamistaan vaativa teksti.
Ai Weiwein pronssisia eläinten päitä New Yorkissa.

Ai Weiwei (kiinaksi: 艾 未未, s. 1957 Peking, Kiina) on merkittävä kiinalainen taiteilija, kuraattori, kulttuurinen ja yhteiskunnallinen kommentoija.[1]

Ai on sanonut, että hänen teoksensa ovat "Duchampin hengessä enemmänkin kulttuuri-ilmiöiden kommentointia kuin muotoa tai estetiikkaa".[2]

Taustaa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ai on kuuluisan kiinalaisen runoilijan Ai Qingin (1910–1996) poika. kommunistisen puolueen jäsentä Quingia arvostetaan nyky-Kiinassa, vaikka hänet lähetettiin työleirille kulttuurivallankumouksen aikaan.

Perhe asui Kiinan luoteisosassa Xinjiangissa, kunnes Ai Qing rehabilitoitiin ja hän sai palata Pekingiin. Siellä Ai Weiwei opiskeli Pekingin elokuva-akatemiassa ja oli perustamassa taideryhmää nimeltä Tähdet.

Sen jälkeen hän vietti yli kymmenen vuotta Yhdysvalloissa ennen kuin palasi Kiinaan.[3]

Kansainvälistä tunnustusta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kansainvälistä tunnustusta Ai sai oltuaan mukana suunnittelemassa Pekingin olympiastadionia (2008). Hän toimi yhteistyössä sveitsiläisen arkkitehtitoimisto Herzog & de Meuronin kanssa auttaen suunnittelemaan ”Linnunpesän” rakenteen. Vaikka Ai Weiwein työtä kiitettiin, hän vastusti olympialaisia kuvaten niitä valtion kontrolloimaksi ”tyhjäksi tapahtumaksi”, johon tavalliset asukkaat eivät voineet osallistua.[3]

Weiwei joutui oikeuteen Sichuanin toukokuun 2008 maanjäristyksen myötä. Useita kouluja luhistui, ja vanhemmat alkoivat syyttää viranomaisia siitä, että koulut oli virallisen korruption takia rakennettu huonosti. Ai teki teoksen nimeltä Muistaen Haus der Kunstiin, Müncheniin. Se koostui seinästä, jolla oli kiinankielinen, lasten koulurepuista muodostettu teksti, jossa luki: ”Hän eli onnellisena seitsemän vuotta tässä maailmassa.” Sanat sanoi äiti, jonka tytär kuoli maanjäristyksessä. Taiteilija laati myös luettelon maanjäristyksessä kuolleiden lasten nimistä ja syytti hallitusta siitä, että se vain lisäsi vanhempien surua asian virallisella kiistämisellä.[3]

Weiwei syytti myöhemmin poliisia siitä, että se pieksi häntä hänen osallistuessaan oikeudenkäyntiin toista aktivistia, Tan Zuorenia vastaan, joka oli puhunut julkisesti samasta aiheesta. Poliisit pahoinpitelivät hänet heinäkuussa 2009, ja oletettavasti hän sen seurauksena sai aivoverenvuodon, joka leikattiin Saksassa.[4]

Weiwei kirjoitti neljän vuoden ajan lähes päivittäin blogia, jossa julkaistiin elokuvia, valokuvia ja poliittisia mielipiteitä, mutta se suljettiin toukokuussa 2009.[3] Ai sanoi uhranneensa blogiinsa 90 prosenttia ajastaan. Kiinan viranomaiset poistivat 2 700 postausta, tuhansia valokuvia ja miljoonia kommentteja. Blogista on tehty tiivistelmä painettuna versiona.[5]

Lokakuussa 2010 paljastettiin Ai Weiwein lattiainstallaatio Auringonkukansiemeniä Tate Modernissa Lontoossa. Siinä oli sata miljoonaa posliinista tehtyä, käsin maalattua auringonkukan siementä. Hän kuvasi työtä massatuotannon kommentiksi ja kysymykseksi yksilön osasta yhteiskunnassa.

Vaino ja matkustusrajoitukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Joulukuussa 2010, muutamia päiviä ennen kuin Nobelin palkinto jaettiin vangitulle toisinajattelijalle Liu Xiaobolle, Aille, kuten monille muillekin toisinajattelijoille sanottiin, että hän ei saa matkustaa ulkomaille. Hänen ateljeensa Shanghaissa tuhottiin tammikuussa 2011. Viranomaiset selittivät, että hän ei ollut hakenut suunnittelulupaa rakennukselle, mutta Ai vastasi, että kyse oli hänen toiminnastaan.[3]

Ai Weiwei ilmoitti siirtyvänsä vuonna 2011 osittain Berliiniin, josta hän oli hankkimassa työtilaa, koska Kiinassa työskentely on tullut hankalaksi ateljeen purkamisen takia.[6] Hänet pidätettiin lentokentällä, kun hän oli 3. huhtikuuta 2011 lähdössä Hongkongiin.[7]

Kiinan ulkoministeriön tiedottaja kertoi lehdistötilaisuudessa ymmärtäneensä, että turvallisuusviranomaiset tutkivat Ai Weiweitä talousrikoksista epäiltynä. Ain vaimo Lu Quing kirjoitti kirjeen poliisille vaatien tietoa miehensä olinpaikasta, terveystilanteesta ja syytä siihen, miksi hänet pidätettiin. Vaimon mukaan 96 tunnin kuluttuakaan katoamisesta hänen miehestään ei kuulunut mitään. Kiinan lain mukaan poliisin on ilmoitettava henkilön sukulaisille tai työpaikkaan 24 tunnin kuluttua pidätyksestä, jos se on mahdollista tai ei haittaa tutkimuksia.[8]

Viikon pidätysajan jälkeen myös Ai Weiwein avustajia katosi. Englanninkielinen Kiinan valtion lehdistö julkaisi pitkähkön kirjoituksen, jossa väitetään, että monet Kiinassa uskovat hänen työnsä olevan "kolmatta luokkaa", ja esitti vahvistamattomia syytöksiä.[9]

Ai Weiwein työskentely ateljeessaan Pekingin laitakaupungissa sallittiin. Hänen asuntonsa portin eteen asennettiin tusina valvontakameraa. Hänen sallittiin matkustaa Kiinassa, vaikka salainen poliisi valvoo hänen jokaista askeltaan. Hänen passinsa takavarikoitiin, eikä hänen sallittu matkustaa ulkomaille.[10]

Viranomaisten matkustustarjoituksista huolimatta Ain teoksia ja näyttelyitä nähtiin maailman huippumuseoissa. Ai Weiwei toteutti kansainvälisiä projektejaan Skype-yhteyden ja avustajajoukon avulla.[11]

Kesäkuussa 2015 Ai Weiwei sai avata ensimmäisen yksityisnäyttelynsä Kiinassa Pekingin 798 taidealueella. Heinäkuussa Kiinan viranomaiset palauttivat hänen passinsa, joka oli ollut takavarikoituna huhtikuusta 2011 alkaen.[12]

Vastalauseita pidätyksestä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Saksan, Ranskan ja Itävallan ulkoministerit esittivät vastalauseita Kiinalle Ai Weiwein pidätyksen vuoksi.[13] Amnesty Internationalin mukaan aika, jolloin Kiinassa oli mahdollista olla avoimesti eri mieltä, on päättynyt. Järjestön mukaan huhtikuun 2011 kuluessa Kiina on pidättänyt ihmisiä erityisen paljon. Amnesty arvioi, että Ailla ei ollut mitään erityistä osaa Kiinassakin pidetyissä, Lähi-idän innoittamissa mielenosoituksissa.[13]

Ai Weiwein pidätys herätti protesteja eri puolilla maailmaa. Englannissa kerättiin huomattavien kiinalaisten ja englantilaisten taiteilijoiden ja kulttuurihenkilöiden allekirjoittama vetoomus, jossa ilmaistiin pelko Ai Weiwein kohtalosta.[14] New Yorkin Guggenheim taidemuseon johdolla julkaistiin johtavien yhdysvaltalaisten taidemuseoiden vetoomus Ai Weiwein vapauttamiseksi.[15]

Vapautus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ai Weiwein oli pidätettynä 11 viikkoa, kun hänet vapautettiin Pekingissä 22.6.2011 takuita vastaan. Kiinan virallisen uutistoimisto Xinhuan mukaan Ai vapautettiin, koska "hänellä oli hyvä asenne tunnustaessaan rikoksiaan ja myös kärsimiensä kroonisten sairauksien takia".[16]

Vapautuksen jälkeen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ai on asunut passin palautuksen jälkeen Berliinissä. Hän vieraili Suomessa kahden päivän ajan syksyllä 2015, jolloin hänellä on näyttely HAM-museossa Helsingin Tennispalatsissa.[17]

Lego kieltäytyi myymästä Aille palikoita Australiaan tehtävää taideteosta varten koska katsoi joutuvansa muuten osalliseksi poliittisen toimintaan. Sosiaalisessa mediassa alkoi kampanja palikoiden lahjoittamiseksi, ja Suomessa HAM-taidemuseossa on keräyslaatikko, johon legopalikoita voi pudottaa. Lego kuitenkin perääntyi lopulta, ja palikoita myydään kaikille tarkoitusta kyselemättä.[18]

Tammikuussa 2016 Ai Weiwei keskeytti näyttelynsä Tanskassa. Teko oli protesti sille, että Tanskan parlamentti sääti lain, jonka mukaan viranomaiset voivat takavarikoida turvapaikan hakijoiden arvoesineitä. Samoihin aikoihin Ai Weiwei tutki Kreikan Lesboksella Euroopan pakolaiskriisiä.[19]

Teoksia esillä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ai Weiwein töitä on ollut esillä muun muassa Kiinassa, Japanissa, Koreassa, Australiassa, Yhdistyneissä Kuningaskunnissa, Belgiassa, Hollannissa, Luxemburgissa, Ranskassa, Saksassa, Italiassa, Itävallassa, Sveitsissä, Irlannissa, Israelissa, Brasiliassa ja Yhdysvalloissa.

Hänen teoksiaan oli Venetsian biennaalissa 1999, ensimmäisessä Guangzhou triennaalissa Kiinassa 2002, ensimmäisessä Monpellierin kiinalaisen nykytaiteen biennaalissa 2005, Asia-Pacific Triennial of Contemporary Artissa Australiassa 2006, Documenta 12:ssa Saksassa 2007, Liverpool Biennial International 08:ssa Englannissa 2008, Venetsian arkkitehtuuribiennaalissa ja Sao Paulon biennaalissa Brasiliassa 2010.

Ain teoksia oli esillä Tanskassa Louisianan nykytaiteen museossa syksystä 2011 helmikuulle 2012 asti.[20]

Ai Weiwein teoksia oli esillä taiteilijan katoamisesta huolimatta. Berliinissä ja Lontoossa avattiin toukokuussa 2011 hänen teostensa gallerianäyttelyt.[21] New Yorkissa ja Lontoossa paljastettiin hänen teoksensa, joka koostui kahdestatoista pronssiin valetusta, noin 360 kiloa painavasta eläimen päästä.[22]

Palkinnot ja kunnianosoitukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Maaliskuussa 2010 Ai Weiweille myönnettiin Gentin yliopiston politiikan ja yhteiskuntatieteiden tiedekunnan kunniatohtorin arvo.[23] Syyskuussa 2010 hänelle myönnettiin Das Glas Der Vernunft (Järjen prisma) Kasselin kaupunkilaisten palkinto Kasselissa Saksassa.[24]

Brittiläisen taidelehden ArtReview luettelossa ”Sata nykytaiteen vaikutusvaltaisinta henkilöä, Power 100” Ai Weiwei sijoittui vuonna 2010 kolmanneksitoista.[25] Vuonna 2011 ArtReview valitsi Ai Weiwein saman luettelon kaikkein vaikutusvaltaisimmaksi henkilöksi.[26]

Ai Weiwei sai nimityksen Berliinin taideakatemian jäseneksi toukokuussa 2011 oltuaan pidätyksensä jälkeen kadoksissa kuukauden.[27]

Englantilainen taiteilija Anish Kapoor omisti kadonneelle taiteilijalle kaikkien aikojen suurimman teoksensa nimeltä Leviathan,, joka on puhalletusta PVC-muovista tehty katedraalia muistuttava tila. Teoksen ollessa esillä Pariisin Grand Palaisessa Kapoor sanoi olevansa huolissaan Ai Weiwein tilanteesta ja jatkavansa Kiinan viranomaisten painostusta saadakseen tietää, miksi tämä on kadonnut.[28] Kapoor kehotti taidemaailmaa lähentymään ja ehdotti, että kaikki maailman museot ja galleriat sulkisivat ovensa päiväksi protestina katoamiselle.[29]

Suomessa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Valkoinen talo, 2015 Helsingin taidemuseon näyttelyssä.
Divina Proportio, 2012 Helsingin taidemuseon näyttelyssä.

Kesällä 2007 Tampereen taidemuseossa oli esillä näyttely Luovuuden rakentajat: Kiinalaisen nykytaiteen muodonmuutos 1980–2007. Kiinan tunnetumpien taiteilijoiden Ai Weiwein ja Xu Bingin lisäksi teoksia oli myös Sui Jianguolta, Wu Shanzhuanilta, Yang Jiechangilta ja Xing Danwenilta.[30]

Helsingin taidemuseo järjesti Ai Weiwein näyttelyn, joka avattiin yleisölle 25. syyskuuta 2015. Tennispalatsissa on esillä Ai Weiwein installaatioita, veistoksia ja valokuvia. Näyttelyn teoksia yhdistää puu. Jonkin verran Helsinkiä ja Suomea tunteva taiteilija ehdotti teemaa itse.[31] Näyttelyn uusin teos on suurikokoinen, valkoiseksi maalattu puurakenne Valkoinen talo (2015). Mukana on muun muassa noin 15 × 13 metrin laajuinen Ordos-pienoismalli (2011) männystä, joka on Ai Weiwein ja arkkitehtitoimisto Herzog & de Meuronin yhdessä sunnittelema, toteutumaton huvilakaupunki Sisä-Mongoliassa. Mukana on myös Ai Weiwein Helsingissä ottamia valokuvia.[32]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Rachel Cooke: Cultural revolutionary The Observer/Guardian. 6.7.2008.
  2. Oscar Rossi, Ai Weiwei marssii Warholin jäljissä. Helsingin Sanomat s. C 3 18. joulukuuta 2011
  3. a b c d e Profile: Ai Weiwei BBC News, Asia-Pacific. 7.4.2011. BBC. Viitattu 8.4.2011. (englanniksi)
  4. Ai Weiwei muistaa Sichuanin kuolleita lapsia. Helsingin Sanomat, 1.10.2009.
  5. P. D. Smith: Ai Weiwei's Blog: Writings, Interviews and Digital Rants, 2006-2009, by Ai Weiwei – review The Guardian. 9.4.2011. Guardian News and Media Limited. Viitattu 10.4.2011. (englanniksi)
  6. Ai Weiwei muuttaa Berliiniin. Helsingin Sanomat, 31.3.2011, s. C1.
  7. Poliisi vaikenee kiinalaistaiteilijan kohtalosta Yle Uutiset. 3.4.2011. Yleisradio. Viitattu 10.4.2011.
  8. Tania Branigan: China says Ai Weiwei detention 'nothing to do with human rights' The Guardian. 7.4.2011. Guardian News and Media Limited. Viitattu 10.4.2011. (englanniksi)
  9. Tania Branigan: Chinese associates of Ai Weiwei reported missing The Guardian. 11.4.2011. Guardian News and Media Limited. Viitattu 11.4.2011. (englanniksi)
  10. Gereon Sievernich: ”Introcuction to the Exhibition”, Evidence, s. 11. näyttelyluettelon johdanto. Prestel, 2014. ISBN 978-3-7913-5392-0. (englanniksi)
  11. Aino Frilander: Kiinan inhoaman taiteen supertähden työt Helsinkiin: Ai Weiwein näyttely avaa Helsingin Taidemuseon Helsingin Sanomat. 19.5.2015. Sanoma company. Viitattu 20.5.2015.
  12. Tom Phillips: Ai Weiwei free to travel overseas again after China returns his passport The Guardian. 22.7.2015. Guardian News and Media Limited. Viitattu 23.7.2015. (englanniksi)
  13. a b Länsimaat vaativat Ai Weiwein vapauttamista Yle.fi. Viitattu 5.4.2011.
  14. Our fears for the fate of Ai Weiwei (Kirje) The Guardian. 8.4.2011. Guardian News and Media Limited. Viitattu 10.4.2011. (englanniksi)
  15. Carol Vogel: Museums Press for the Release of Ai Weiwei The New York Times. 8.4.2011. The New York Times Company. Viitattu 10.4.2011. (englanniksi)
  16. Keith B. Richburg: Chinese dissident Ai Weiwei released, allowed to return home The Washington Post. 22.6. 2011. The Washington Post. Viitattu 23.6.2011. (englanniksi)
  17. Tiina Rajamäki: "Olemma särkyneitä ja rikki", Helsingin Sanomat 5.8.2015 s. C 1-3
  18. Mikko Pesonen: Lego taipui Yle.fi. 13.1.2016. Viitattu 13.1.2016.
  19. David Crouch: Ai Weiwei shuts Danish show in protest at asylum-seeker law The Guardian. 27.1.2016. Guardian News and Media Limited. Viitattu 29.1.2016. (englanniksi)
  20. Ain haastattelu, Louisiana.dk
  21. Adrian Searle: Ai Weiwei – review (katsaus) The Guardian. 10.2.2011. Guardian News and Media Limited. Viitattu 11.5.2011. (englanniksi)
  22. Mark Brown: Ai Weiwei misses opening of London exhibition of animal head bronzes The Guardian. 11.5.2011. Guardian News and Media Limited. Viitattu 11.5.2011. (englanniksi)
  23. Ai Weiwei ontvangt eredocoraat van de Universiteit Gent HArt News. Viitattu 8.4.2011. (hollanniksi)
  24. Kasseler Bürgerpreis an Künstler Ai Weiwei Zeit Online/DPA. 26.9.2010. Viitattu 8.4.2011. (saksaksi)
  25. Liu Hong: 13. Ai Weiwei ArtReview. 28.2.2011. Viitattu 8.4.2011. (englanniksi)
  26. 2011 Power 100 ArtReview. 2011. Art Review Media. Viitattu 13.10.2011. (englanniksi)
  27. Akademie der Künste: Ai Weiwei zum Mitglied gewählt (uutinen) Frankfurter Allgemeine Zeitung. 8.5.2011. FAZnet/dpa. Viitattu 10.5.2011. (saksaksi)
  28. Mark Brown: Anish Kapoor dedicates Leviathan sculpture to Ai Weiwei (raportti) The Guardian. 10.5.2011. Guardian News and Media Limited. Viitattu 10.5.2011. (englanniksi)
  29. Sam Jones: Anish Kapoor calls for Ai Weiwei protest (raportti) The Guardian. 10.5.2011. Guardian News and Media Limited. Viitattu 10.5.2011. (englanniksi)
  30. Luovuuden rakentajat (näyttelyesite) Tampereen taidemuseo. 2007. Tampereen kaupunki. Viitattu 8.4.2011.
  31. Aino Frilander: Kiinan inhoaman taiteen supertähden työt Helsinkiin: Ai Weiwein näyttely avaa Helsingin Taidemuseon Helsingin Sanomat. 19.5.2015. Sanoma company. Viitattu 20.5.2015.
  32. Pusa, Erja, Harni, Heli (toim.): Ai Weiwei @ Helsinki. HAM - Helsingin taidemuseon julkaisuja nro 135. Helsinki: Helsingin taidemuseo, 2015. ISBN 978-952-5939-16-3.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Ai Weiwei.