Ahto Sippola
Ahto Armas Ilo Sippola (10. toukokuuta 1885 Vaasa – 3. helmikuuta 1941) oli suomalainen rakennusmestari, jääkärivärväri ja itsenäisyysaktivisti joka toimi myöhemmin Lapuan liikkeessä.[1][2]
Elämä ja teot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Sippolan vanhemmat olivat maanviljelijä, metallinkaivertaja ja Suomen ensimmäisen nuorisoseuran perustaja Matti Sippola (1848–1908) ja Maria Josefina Silverberg (1856–1917). Perheessä oli 12 lasta. Sippolan veljiä olivat opettaja William Sippola, rakennusmestari Veikko Sippola, jääkärikapteeni Vilkas Sippola, jääkärivänrikki Aarne Sippola ja jääkärivänrikki Urho Sippola.[2]
Sippola toimi rakennusmestarina Helsingissä ja rakennutti muun muassa 1912 valmistuneen As. Oy Wecksellintie 6:n jugendtyylisen asuinkerrostalon jonka suunnitteli arkkitehti Max Frelander.[3] Sippola osallistui ensimmäisen maailmansodan aikana suojeluskuntien perustamiseen Etelä-Pohjanmaalla ja toimi jääkärivärvärinä. Hän osallistui 7. heinäkuuta 1917 pidettyyn Ylistaron kokoukseen jossa ensimmäisen kerran esitettiin julkisesti vaatimus Suomen julistamisesta itsenäiseksi . Kokouksessa Ahto Sippola ja Matti Malkamäki valittiin lähetystöön joka esitti Helsingissä Tokoin senaatille vaatimuksen että senaatin ja eduskunnan olisi julistettava maa itsenäiseksi ja hankittava ulkovalloilta tunnustus itsenäisyydelle. [4] Sippola näytteli huomattavaa osaa valkoisten valmisteluissa syksyllä 1917 Etelä-Pohjanmaalla ja hän vaikutti myös Vimpelin sotakoulun perustamiseen. [5] 14. marraskuuta 1917 Lapualla pidetyssä kokouksessa hänet valittiin Etelä-Pohjanmaan suojeluskuntien keskushallinnon jäseneksi. [2]
Suomen sisällissodan alkuvaiheessa Sippola johti venäläisten joukkojen aseistariisumista Ylistarossa. Hän oli sitten valkoisten esikunnassa ja aikoi lähteä Savon rintamalle mutta muutti sitten Pieksämäellä mieltään ja liittyi Vienan Karjalaan lähetettyyn Malmin retkikuntaan komppanianpäällikkönä. Sippola osallistui retkikunnan epäonnistuneeseen Vienan Kemin valloitusyritykseen. Hän ampui Usmanan kylässä kaksi vangiksi saatua suomalaista punaista niin että ammuttujen ruumiit putosivat joen rantatörmältä Usmanankoskeen. Retkikunnan päällikkö ratsumestari C. W. Malm moitti Sippolaa siitä että vangit oli ammuttu ilman että heitä olisi kuulusteltu. Vienan Kemin valtausyritys epäonnistui ja Sippola menetti myös miestensä luottamuksen. Oman kertomansa mukaan Sippola erosi taistelun jälkeen retkikunnasta ja palasi Suomeen, retkikunnan johtaja Malmin mukaan hän kuitenkin syyllistyi rintamakarkuruuteen poistuessaan ilman lupaa. Raportissaan Mannerheimille Malm piti Sippolaa täysin sopimattomana komppanianpäälliköksi.[2][6]
Sippola osallistui 1930-luvulla Lapuan liikkeen toimintaan ja oli Vapaussodan Rintamamiesliittoon kuuluneen Helsingin Rintamamiesyhdistyksen jäsenenä. Hän erosi kuitenkin tästä yhdistyksestä ja liittyi kilpailevaan Vapaussodan Kenttäharmaat-järjestöön jossa myös hänen veljensä Veikko Sippola oli jäsenenä.[2]
Helsingin raastuvanoikeus tuomitsi Sippolan 9. marraskuuta 1932 kirjailija Claes de Pontin kuoleman aiheuttaneesta pahoinpitelystä vuoden ja kuuden kuukauden kuritushuonerangaistukseen. Sippola oli 30. heinäkuuta 1932 Pohjois-Esplanadinkatu 37:ssä sijainneessa Riikonen & K:ni nimisen liikkeen huoneistossa lyönyt de Pontia nyrkillä kaksi kertaa alaleukaan sillä seurauksella että de Pont oli kuollut vammoihinsa 15. elokuuta. Huoneistossa oli ollut useampia henkilöitä nauttimassa väkijuomia.[7][8]
Sippola on suunnitellut 1916 valmistuneen Ylistaron säästöpankin talon joka on nykyisin perinne- ja monitoimitalona. [9]
Ahto Sippola oli naimisissa Aune Neoviuksen kanssa. Heidän poikansa oli työnjohtaja, isännöitsijä, luutnantti ja Mannerheim-ristin ritari Ahto Kullervo Kaj Sippola joka kaatui jatkosodan lopulla kesäkuussa 1944 Siiranmäessä.[10]
Ahto Sippola on päähenkilönä kirjailija Antti Tuurin romaanissa Tammikuu 18 (Otava 2017). Tuuri on tehnyt myös käsikirjoituksen 2017 valmistuneeseen dokumenttielokuvaan Tammikuu 1918, joka käsittelee tammikuun 1918 tapahtumia Etelä-Pohjanmaalla. Ahto Sippola oli Tuurin äidin sukulainen. [11][12]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Kansaneläkelaitoksen henkilökortit -arkisto > Vuosina 1939-1945 kuolleiden henkilöiden hakemistokortit
- ↑ a b c d e Veikko Huuska : Sippolan pojat - muuan huomionarvoinen veljessarja Pohjanmaalta, Uusi Suomi Puheenvuoro 11.9.2017
- ↑ As. Oy Wecksellintie 6; Wecksellintie 6; Helsinki, Helsingin kaupunginmuseo (Finna) (Arkistoitu – Internet Archive)
- ↑ Vapaustaistelun valmistelun ajoilta, Vaasa 07.07.1927, nro 153, s. 2, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot
- ↑ Vimpelin sotakoulun 10-vuotismuisto, Vaasa 05.01.1928, nro 4, s. 4, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot
- ↑ Vienan Karjalan kuvia. Muistoja Vienan-retkeltä keväällä 1918 VI Vienan Kemin taistelu 9-10.4.18 Suomen Sotilas, 25.03.1922, nro 12, s. 4, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot
- ↑ Kirjailija de Pontin kuolema. Rakennusmestari Sippola tuomittu vuodeksi ja kuudeksi kuukaudeksi kuritushuoneeseen, Helsingin Sanomat, 10.11.1932, nro 306, s. 3, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot
- ↑ Kirjailija Klaus de Pontin kuoleman syy, Helsingin Sanomat, 22.09.1932, nro 257, s. 8, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot
- ↑ Perinnetalo eli monitoimitalo, Ylistaron oppaat : netikka.net[vanhentunut linkki]
- ↑ Mannerheim-ristin ritarit : Kullervo Sippola
- ↑ Itsenäistyneen Suomen taru alkoi venäläisten varuskuntien aseistariisunnalla tammikuun yönä 1918, Yle uutiset 29.1.2017
- ↑ Tammisunnuntai, Jukka Kemppisen blogi 5.9.2017