Ahtialan kartano
| Ahtialan kartano | |
|---|---|
| Aktilaby gård | |
| Sijainti | Lohja, Uusimaa |
| Rakennustyyppi | Kartano |
| Perustettu | 1540-luku |
| Valmistumisvuosi | 1930 |
| Rakennuttaja | Juho Jännes |
| Omistaja | Metsäliitto |
| Tyylisuunta | Klassismi |
| Runkorakenne | Kivi |
| Julkisivumateriaali | Rappaus |
| Kerrosluku | 2 |
 |
|
Ahtialan kartano (ruots. Aktilaby gård) on kartano Lohjan Jalassaaressa, Uudellamaalla. Ahtialan kartanon omistajat tunnetaan aina 1540-luvulta alkaen. Tila on entinen perintötila, johon on liitetty Paavolan kylän Ala-Paavolan ja Yli-Paavolan perintötilat vuonna 1899 ja Jalassaaren kylässä sijaitsevat Heinun ja Iivarin perintötilat vuonna 1908.[1][2][3]
Tilan nykyinen päärakennus on rakennettu vuosina 1929–1930.[3]
Omistajat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Lista Ahtialan kartanon omistajista[1][4]:
| Nimi | Vuodet |
|---|---|
| Olof Larsson | 1540–1571 |
| Mårten Olofsson | 1572–1583 |
| Magnus Mårtensson | 1584–1592 |
| Matts Nilsson | 1595–1596 |
| Nils Mattsson | 1600–1628 |
| Matts Nilsson | 1629–1644 |
| Johan Mattsson | 1645–1670 |
| Johan Mattssonin leski Hebla | 1671–1675 |
| Olof Mattsson (kruununvouti) | 1676–1678 |
| Olof Mattssonin leski Kerstin | 1687 |
| Hans Classon | 1692 |
| Johan Henriksson | 1712 |
| Olof Johansson | 1724 |
| Henrik Johansson | 1725–1741 |
| Johan Simonsson | 1742–1748 |
| Johan Simonssonin leski Greta | 1749–1754 |
| Erik Henriksson | 1755–1763 |
| Henrik Eriksson | 1764–1789 |
| Johan | 1790–1804 |
| Johanin leski Hedda | –1812 |
| Adolf Dahl | 1812–1820 |
| Gustav Henrik Sarén | 1821–1853 |
| Anders Johan Sarén | 1853–1861 |
| Herman Mailander | 1861–1897 |
| Axel Konstantin Mailander | 1897–1898 |
| Arvid Oskar Gustav Genetz (senaattori) | 1898–1907 |
| Juho Jännes | 1907–1965 |
| Metsäliitto | 1965– |
Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Vuoden 1645 aikoihin kerrotaan, että Ahtialan kartano oli autiona ja kappalaisen herra Henrikin omistuksessa. Kirkniemen kartanon omistajan laamanni Flemingin vouti Olof Mattsson omisti Ahtialan kartanon vuosina 1676–1679. Vuosina 1853–1861 Ahtialan kartanon omisti Anders Johan Sarén ja hänen vaimona Maria Lovisa Sarén, joka oli Mailan rusthollarin Gustav Henrik Mailanderin tytär. Anders Sarén tosin luopui tilasta ja se siirtyi hänen vaimonsa nuoremman veljen Herman Mailanderin omistukseen. Herman puolestaan luovutti tilan pojalleen Axelille Mailanderille vuonna 1897. Axel kuitenkin katsoi tilinpidon ja sitä rasittavan syytinkin liian raskaaksi ja päätti myydä Ahtialan kartanon Arvid Genetzille.[1][3][4]
Genetzin suku, joka myöhemmin suomensi nimensä muotoon Jännes, omisti Ahtialan kartanon pitkään. Arvid Genetz, josta myöhemmin tuli senaattori ja kirkollisasiain toimituskunnan päällikkö uhrasi paljon aikaa kartanolle. Hän paransi muun muassa tieyhteyksiä, raivasi uutta peltoalaa ja korjasi rakennuksia. Vuoden 1918 maanvuokralain nojalla Ahtialan kartanosta erotettiin yksi torppa, yksi muu lohkotila, kolme mäkitupaa ja yksi lisämaa-alue.[3][1][4]
Rouva Eva Gentzin ansiosta taas luotiin Ahtialan puutarha. Puutarha tunnettiin laajoista hedelmätarhoista ja taimistoista. Vuonna 1929 puutarhaan oli kirjattu 590 omenapuuta, 180 päärynäpuuta, 300 kirsikkapuuta, 860 luumu- ja kriikunapuuta, sekä 1 100 marjapensasta. Ahtialan kartanoa hoiti vuodesta 1907 Genetzin vanhin poika Juho Jännes. Myöhemmin tila siirtyi kokonaan hänen omistukseensa.[3][1]
Jännes pyrki maatalouden kehittämiseen ja maaseutuväestön yhteishengen luomiseen. Hän oli mukana perustamassa Maataloustuottajain Keskusliittoa ja toimi pitkään liiton johdosssa. Juho Jänneksen aikana kartanossa keskityttiin pelkästään omenan tuottamiseen ja taimituotanto laantui. Ahtialan kartano siiryi Juho Jänneksen kuoltua vuonna 1965 Metsäliiton omistukseen Metsäliiton virkailijain eläkesäätiölle.[3][1][4]
Ahtialan kartanon toiminta maatilana päättyi vuonna 1999, jolloin jo aiemmin vuokrattujen hedelmätarhojen lisäksi myös pellot vuokrattiin.[3][1]
Rakennukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Ahtialan kartanon nykyinen päärakennus on valmistunut vuonna 1928 tulipalossa tuhoutuneen vanhan päärakennuksen paikalle vuosina 1929–1930. Klassismivaikutteisen, satulakattoisen rakennuksen on suunnitellut arkkitehti Aulis Kalma. Rakennuksessa on kaksi kerrosta. Päärakennuksen yksityiskohtiin kuuluvat esimerkiksi eteläisen julkisivun kuuden doorilaispylvään kannattama kuistirakennelma. Ahtialan kartanon päärakennus sijaitsee korkealla mäellä ja sitä ympäröi laaja puisto- ja puutarha-alue.[3][4]
Nykyisin puisto ja puutarha ovat osin luonnontilaiset. Kartanon alueelta on purettu useita rakennuksia ja jäljellä ovat vain päärakennus, päärakennuksen itäpuolella sijaitseva hirsirakenteinen asuinrakennus vuodelta 1860, sekä renkitupa vuodelta 1910. Lisäksi renkituvan länsipuolella on konttori- ja pakkaamorakennus vuodelta 1955 ja kauempana lounaassa sauna vuodelta 1906.[3]
Ahtialan kartanon päärakennusta ei ole remontoitu moniin vuosiin ja se on osittain huonossa kunnossa.[3]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c d e f g Ahtiala – Lohjan historiaseura ry lohjanhistoria.fi. Viitattu 15.7.2022.
- ↑ Aktilaby, Lojo - Finlandssvenska bebyggelsenamn bebyggelsenamn.sls.fi. Viitattu 15.7.2022.
- ↑ a b c d e f g h i j Hirvonen, Auli: Maisemanhoitosuunnitelma - Lohjan saaristo 2016-2018. Maa- ja kotitalousnaiset Etelä-Suomi. Viitattu 15.7.2022.
- ↑ a b c d e Luonnollinen Lohjan saaristo, kyläsuunnitelma 2014 2014. Lohjan Saaristo -seura Ry. Viitattu 15.7.2022.