Ahlhornin lentotukikohta
| Ahlhornin lentotukikohta | |||||||||
|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
| RAF Ahlhorn | |||||||||
 |
|||||||||
| ICAO-koodi | EDHA | ||||||||
| Koordinaatit | |||||||||
| Tyyppi | sotilaskenttä | ||||||||
| Ylläpitäjä | Saksan ilmavoimat | ||||||||
| Valmistumisvuosi | 1916 | ||||||||
| Suljettu | 1990-luvun alkup. (2005) | ||||||||
| Korkeus | 162 jalkaa m | ||||||||
| Liikenneyhteydet | |||||||||
| Tärkein keskus ja etäisyys | Oldenburg 27,2 km | ||||||||
| Kiitotie | |||||||||
|
|||||||||
| Huomioita | |||||||||
| Huomioita | ammus- ja polttoainevarasto | ||||||||
Ahlhornin lentotukikohta oli Saksan ilmavoimien tukikohta.
Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Saksan keisarikunnan laivasto rakensi 1915-1916 Ahlhornin Zeppeliini-tukikohdaksi, jonne valmistui kuusi suurta hangaaria ilmalaivojen suojaamiseksi. Lopulta tukikohtaan sijoitettiin 25 ilmalaivaa ja sen henkilöstövahvuus oli 2 500 henkeä. Tammikuussa 1918 tapahtunut kaasuräjähdys tuhosi tai vaurioitti hangaareja ja se mikä jäi jäljelle purettiin ensimmäisen maailmansodan päätyttyä.[1]
Saksan ilmavoimat lunasti alueen vuonna 1938 aloittaen lentokentän rakennustyöt. Kentällä oli kolme kolmion muotoon valmistettua kiitotietä. Kentän käyttöaste oli kuitenkin vähäinen ennen vuotta 1944. B-17 Fortressit pommittivat 21. helmikuuta 1944 aluetta, jolloin kentän lounaiskulmassa olleet rakennukset kärsivät pahoja vaurioita samoin kuin luoteesta kaakkoon kulkenut kiitotie.[1]
Kentälle oli sijoitettuna heinäkuusta syyskuuhun 1944 Kampfgeschwader 6:n III laivue, minä aikana VIII Fighter Commandin P-51:t tekivät kentälle kaksi hyökkäystä. Seuraavien kahden kuukauden aikana tukikohdassa oli Kampfgeschwader 3:n 8. lentue ja sen jälkeen Kampfgeschwader 53:n 2. lentue. Joulukuusta 1944 alkaen tukikohdassa oli LG 1:n esikunta ja II laivue, jotka siirtyivät 6. maaliskuuta 1945 Brandisiin. Kenttä joutui 21. maaliskuuta 61 B-24 Liberatorin pommittamaksi ja seuraavana päivänä 99 B-17 Fortressin. Iskujen seurauksena tukikohdan kiitotiet tulivat käyttökelvottomiksi. Sodan lopun tukikohdassa oli NAGr 6:n 1. lentue.[1]
RAF Ahlhorn[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Toisen maailmansodan jälkeen Britannian kuninkaalliset ilmavoimat käyttivät tukikohtaa jo ennen laajaa uudelleen rakentamista 1950-luvun alussa. Tukikohtaan oli sijoitettu seuraavat joukko-osastot ja yksiköt[2]:
- 418 lentovarikko (engl. Air Stores Park) 5.-7. toukokuuta 1945
- 427 tankkaus- ja ammustäydennysosasto (engl. Refuelling and Re-arming Party) huhti-toukokuu 1945
- 146 lennoston esikunta 30. huhtikuuta - 6. kesäkuuta 1945
- 193 laivue, Hawker Typhoon 1B 30. huhtikuuta - 8. kesäkuuta 1945
- 6193 kolonna (engl. Servicing Echelon) 30. huhtikuuta - 8. kesäkuuta 1945
- 197 laivue Hawker Typhoon 1B 30. huhtikuuta - 8. kesäkuuta 1945
- 6197 kolonna 30. huhtikuuta - 3. toukokuuta ja 5. toukokuuta - 8. kesäkuuta 1945
- 263 laivue Hawker Typhoon 1B 30. huhtikuuta - 8. kesäkuuta 1945
- 6263 kolonna 30. huhtikuuta - kesäkuu 1945
- 266 laivue Hawker Typhoon 1B 4.-8. kesäkuuta 1945
- 6266 kolonna 4.-8. kesäkuuta 1945
- 8/422 lentovarikko (engl. Aviation Fuel and Ammunition Park) 29. kesäkuuta 1945 - 1. kesäkuuta 1948
- 302 laivue Spitfire XIV 27.-31. elokuuta 1945 ja 16. syyskuuta - 7. lokakuuta 1946
- 317 laivue Spitfire XVI 15. syyskuuta 1945 - heinäkuu 1946 ja 16. elokuuta - 7. lokakuuta 1946
- 6302 kolonna 16. syyskuuta 1945 - 16. lokakuuta 1946
- 308 laivue Spitfire XIV 16. syyskuuta 1945 - 22. tammikuuta 1946 ja 9. helmikuuta - 7. lokakuuta 1946
- 6308 kolonna 16. syyskuuta 1945 - 16. lokakuuta 1946
- 16 laivue Hawker Tempest F2 8.-20. toukokuuta 1947
- 33 laivue Hawker Tempest F2 8.-20. toukokuuta 1947
- 96 laivue Gloster Meteor NF11 17. marraskuuta 1952 - 12. helmikuuta 1958
- 256 laivue Gloster Meteor NF11 17. marraskuuta 1952 - 12. helmikuuta 1958
- TDU/2. taktinen ilma-armeija 18. helmikuuta - 19. lokakuuta 1953
- 125 lennoston esikunta 1. huhtikuuta 1953 - 1. syyskuuta 1958
- 149 laivue English Electric Canberra B2 24. elokuuta - 17. syyskuuta 1954
- 213 laivue English Electric Canberra B2 1. syyskuuta 1955 - 22. elokuuta 1957
- 20 laivue Hawker Hunter F6 23. syyskuuta 1957 - 30. elokuuta 1958
- 14 laivue Hawker Hunter F6 26. syyskuuta 1957 - 15. syyskuuta 1958
- 6015 kolonna 26. syyskuuta 1957 - 15. syyskuuta 1958
- 26 laivue Hawker Hunter F6 7. kesäkuuta - 8. syyskuuta 1958
Saksan ilmavoimien tukikohtana[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Loppuvuodesta 1958 tukikohta luovutettiin Saksan ilmavoimille, joka perusti tukikohdassa 1959 hävittäjälennostot Jagdgeschwader 71 ja Jagdgeschwader 73. Kummankin lennoston kalustona olivat Canadair Sabret. JG 71 siirtyi 1961 Wittmundin lentotukikohtaan.[2]
Hubschraubertransportgeschwader 64 oli tukikohdassa vuodesta 1971 alkaen.
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c Henry L. deZeng IV, Luftwaffe Airfields 1935-45 Germany (1937 Borders) ww2.dk
- ↑ a b baor-locations.org
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Ahlhornin lentotukikohta Wikimedia Commonsissa
