Idänverijuuri
| Idänverijuuri | |
|---|---|
 Idänverijuuren kukinto. |
|
| Uhanalaisuusluokitus | |
| Suomessa: | Erittäin uhanalainen |
|
|
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Kunta: | Kasvit Plantae |
| Kladi: | Putkilokasvit Tracheophyta |
| Kladi: | Siemenkasvit Spermatophyta |
| Kladi: | Koppisiemeniset Angiospermae |
| Kladi: | Aitokaksisirkkaiset |
| Kladi: | Rosidit |
| Lahko: | Rosales |
| Heimo: | Ruusukasvit Rosaceae |
| Alaheimo: | Rosoideae |
| Tribus: | Agrimonieae |
| Alatribus: | Agrimoniinae[2] |
| Suku: | Verijuuret Agrimonia |
| Laji: | pilosa |
| Kaksiosainen nimi | |
|
Agrimonia pilosa |
|
| Muunnoksia | |
|
|
| Katso myös | |
Idänverijuuri (Agrimonia pilosa) on kookas, Euraasiassa tavattava ruusukasvien heimoon kuuluva kasvi. Suomessa idänverijuuri on luokiteltu erittäin uhanalaiseksi ja se on luonnonsuojeluasetuksessa erityisesti suojeltava laji.[4]
Ulkonäkö ja koko[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Idänverijuuri on monivuotinen ja kasvaa 40–100 senttimetriä korkeaksi. Varsi on pitkäkarvainen. Päätöparisessa lehtilavassa on kolmesta neljään lehdykkäparia. Lehdykät ovat kärkiosiltaan isohampaisia, vastapuikeita, suippotyvisiä ja vain alapuolelta suonia pitkin karvaisia. Noin puolen senttimetrin levyiset kukat ovat kalpeankeltaisia ja muodostavat latvaan pitkän, hoikan tähkän. Idänverijuuri kukkii heinä-elokuussa. Kasvi leviää eläimiin ja ihmisiin tarttuvien koukkupiikkisten kukkapohjusten avulla. Syysväritykseltään kasvi on loistavan punainen.[5][6]
Levinneisyys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Idänverijuuren levinneisyys on laaja, itäinen ja mantereinen. Sitä tavataan Baltian maista ja Itä-Euroopasta Kaakkois-Aasiaan ja Japaniin saakka. Pohjoismaissa lajia tavataan vain Suomessa. Suomen levinneisyysalue on suppea, sillä sitä tavataan vain Etelä-Hämeestä Hollolasta, Asikkalasta, Padasjoelta sekä Keski-Suomesta Kuhmoisista. Lähimmät Suomen ulkopuoliset esiintyvät löytyvät Karjalankannakselta ja Laatokan Karjalasta.[6] Suomessa idänverijuuri on muiden verijuurien tapaan muinaistulokas.[7]
Elinympäristö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Idänverijuuri on kulttuurin seuralaiskasvi, joka on hyötynyt erityisesti karjan laidunnuksesta. Laji viihtyy kuivilla ja tuoreilla niityillä, valoisissa metsänreunoissa ja polkujen varsilla. Idänverijuuren siemenet tarvitsevat itääkseen rikkoutunutta maanpintaa. Perinteisen karjanlaidunnuksen taantuminen ja kasvupaikkojen umpeenkasvu ovat harvinaistaneet lajia. Niinpä idänverijuuren kantoja hoidetaan raivaamalla kasvupaikkoja ja rikkomalla maanpintaa siementen itämisen turvaamiseksi.[6]
Käyttö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Idänverijuurta on aikaisemmin käytetty lääkkeenä, sillä kasvilla on uskottu olleen verenvuotoa tyrehdyttävä vaikutus. Lajin suomenkielinen nimi saattaa juontua tästä käyttötarkoituksesta.[6]
Uhat ja suojelu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Idänverijuuren esiintyminen on taantunut perinteisen karjanhoidon loputtua sen kasvupaikoilla. Vaikka idänverijuuri selviää hyvin korkeassakin ruohikossa, ei se pysty kilpailemaan korkeiden kasvien kanssa. Tienvarsiesiintymien riskeinä ovat muun muuassa tienlevennykset ja pientareiden kunnostukset.[8]
Idänverijuuren kasvupaikkoja on saatu pelastettua raivaamalla ja niittämällä pensaikkoa. Tämän myötä useimmat kasvustot ovat säilyneet elinvoimaisina ja noin kolmannes niistä vaikuttaa elinvoimaisilta. Monet populaatiot eivät kuitenkaan ole elpyneet todennäköisesti huonon siemenellisen uudistumisen vuoksi.[8]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Retkeilykasvio. Toim. Hämet-Ahti, Leena & Suominen, Juha & Ulvinen, Tauno & Uotila, Pertti. Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo, Helsinki 1998.
- Ryttäri, Terhi: Idänverijuuri. Teoksessa Uhanalaiset kasvimme. Toim. Terhi Ryttäri ja Taina Kettunen. Suomen ympäristökeskus, Helsinki 1997, s. 46.
- Terhi Ryttäri & Mika Kalliovirta & Raino Lampinen: Suomen uhanalaiset kasvit. Tammi, 2012. ISBN 978-951-31-6593-2.
Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Rasomavicius, V.: Agrimonia pilosa IUCN Red List of Threatened Species. Version 2021-1. 2011. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 2.4.2021. (englanniksi)
- ↑ Stevens, P. F.: Rosaceae Angiosperm Phylogeny Website. Viitattu 2.4.2021.
- ↑ Suomen Lajitietokeskus: Idänverijuuri (Agrimonia pilosa) Viitattu 17.8.2021.
- ↑ Osara, Matti: Rauhoitetut lajit - ymparisto.fi Luonnonsuojeluasetuksen liitteet 2 ja 3 1.7.2013. Ymparisto.fi. Viitattu 29.01.2018.
- ↑ Retkeilykasvio 1998, s. 247.
- ↑ a b c d Ryttäri 1997, s. 46.
- ↑ Pykälä, Juha: Perinteinen karjatalous luonnon monimuotoisuuden ylläpitäjänä, s. 189. Liite 1/2. Helsinki: Suomen ympäristökeskus, 2001. Teoksen verkkoversio (pdf) (viitattu 29.01.2018).
- ↑ a b Suomen uhanalaiset kasvit s. 30