Agnico Eagle Mines
| Agnico Eagle Mines Limited | |
|---|---|
 |
|
| Yritysmuoto | pörssiyhtiö |
| Osake | TSX:AEM, TO, NYSE:AEM |
| ISIN | CA0084741085 |
| Perustettu | 1972 |
| Toimitusjohtaja | Sean Boyd |
| Avainhenkilöt | James D. Nasso, hpj. |
| Kotipaikka | Toronto, Ontario, Kanada |
| Toiminta-alue | kaivostoiminta |
| Liikevaihto |
 1985,4 milj. USD (2015)[1] |
| Nettotulos |
 24,6 milj. USD (2015) |
| Henkilöstö | 6700 (2016) |
| Kotisivu |
www |
Agnico Eagle Mines Limited on kanadalainen kaivosyhtiö, jolla on kotimaansa lisäksi toimintaa Meksikossa, Suomessa ja Yhdysvalloissa. Yritys omistaa Kanadan laajimmat kultavarannot sekä Kittilän Suurikuusikossa Euroopan suurimmaksi arvioidun [2] kultakaivoksen, jonka toiminta alkoi vuoden 2008 lopulla.[3] Yhtiön hallituksessa toimii myös suomalainen Pertti Voutilainen vuodesta 2005.[4]
Tuotanto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Lokakuussa 2007 yhtiön kultavarannot olivat 15,8 miljoonaa unssia ja se ennakoi saavuttavansa 18–20 miljoonan unssin varannon puolessatoista vuodessa. Vuonna 1998 yhtiöllä oli hallussaan vain 1,3 miljoonan unssin kultavarannot. Se ennakoi tuottavansa vuonna 2007 kultaa 240 000 unssia, hopeaa 4,9 miljoonaa unssia, kuparia 7 800 tonnia ja sinkkiä 71 000 tonnia.[5]
Kultavaranto arvioitiin vuoden 2015 lopulla noin 19 miljoonaksi unssiksi.[6] Vuoden 2016 tuotantoennusteet olivat yli 1,5 miljoonaa unssia kultaa, 3,9 miljoonaa unssia hopeaa sekä kuparia ja sinkkiä molempia yli 4000 tonnia.[7]
Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Agnico-Eagle Mines muodostettiin 1972, jolloin Ontarion Cobaltissa sijainnut Agnico Mines Ltd. -hopeantuotantoyritys sekä kullanetsintäyritys Eagle Gold Mines Ltd. yhdistyivät. Agnico Mines oli perustettu nimellä Cobalt Consolidated Mining Company vuonna 1953 viiden pienemmän hopeakaivosyhtiön fuusioituessa. Eagle Gold Mines alkoi kullanetsintätoiminnan valtauksillaan luoteis-Quebecissä 1966.
Vuonna 2000 yhtiö hankki mittavan kultaesiintymän luoteis-Quebecistä. Vuonna 2004 se hankki muun muassa 14 % osuuden ruotsalaisesta Riddarhyttan Resources AB:sta, jolla oli yksinoikeus Suurikuusikon kultaesiintymään Kittilässä. Yhtiö osti koko Riddarhyttanin osakekannan marraskuussa 2005. Kaivoksen rakentaminen Kittilässä alkoi 2006.[8]
Yhtiö on kasvanut tasaiseen tahtiin ja on kyennyt maksamaan osinkoa vuosittain 1980-luvun alkupuolelta lähtien. Yhtiö vaihtoi nimensä nykyiseen muotoon vuonna 2013.
Kittilän kultakaivos[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Yritys on rakentanut Kittilän Kiistalaan Suurikuusikon kaivoksen, minkä nykyiset tuotantomäärät tekevät siitä Euroopan suurimman kultakaivoksen. Kaivos aloitti tuotannon avolouhintana vuonna 2008 ja siirtyi vuodesta 2013 lähtien kokonaan maanalaiseen tuotantoon.[9] Esiintymän arvioitiin aluksi sisältävän noin 75 tonnia kultaa, mutta malminetsintään investoimalla on esiintymä laajentunut vuosittain. Kaivos työllistää suoraan noin 900 henkilöä, minkä lisäksi epäsuorina johdannaisvaikutuksina 300 henkilöä lisää.[2] Kaivoksen toiminnan arvioidaan jatkuvan vuoteen 2035.[10]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ http://s1.q4cdn.com/150142668/files/doc_financials/2015/2016March-AACFS.pdf
- ↑ a b Euroopan suurimman kultakaivoksen rakentaminen käynnistyi Lapissa Nordkalottrådet, Nyhetsbrev November. 2006. Pohjoiskalotin neuvosto. Arkistoitu 15.10.2007. Viitattu 11. tammikuuta 2008.
- ↑ Ensimmäinen kultaharkko 2009 (Kaivoksen historia) Agnico Eagle Finland. Arkistoitu 15.8.2016. Viitattu 12.7.2016.
- ↑ http://www.agnicoeagle.com/en/About-Us/Pages/Management.aspx
- ↑ Investor Fact Sheet (pdf) agnico-eagle.com. 25. lokakuuta 2007. Arkistoitu 23.1.2008. Viitattu 11. tammikuuta 2008. (englanniksi)
- ↑ Reserves and Resources Agnico Eagle Mines Limited. Viitattu 12.7.2016.
- ↑ Operations Agnico Eagle Mines Limited. Viitattu 12.7.2016.
- ↑ History Agnico Eagle Mines Limited. Viitattu 12.7.2016.
- ↑ Riku Lavia: Suurikuusikon rikastamo valmistuu eläkeläisvoimin. Lapin Kansa, 6. elokuuta 2008. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 12. elokuuta 2008. [vanhentunut linkki]
- ↑ Kittila (Perustiedot kaivoksesta) Agnico Eagle Mines. Viitattu 12.7.2016. (englanniksi)
