Nelivarvassiili
| Nelivarvassiili | |
|---|---|
 |
|
| Uhanalaisuusluokitus | |
|
|
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: | Eläinkunta Animalia |
| Pääjakso: | Selkäjänteiset Chordata |
| Alajakso: | Selkärankaiset Vertebrata |
| Luokka: | Nisäkkäät Mammalia |
| Alaluokka: | Theria |
| Osaluokka: | Istukkanisäkkäät Eutheria |
| Lahko: | Erinaceomorpha |
| Heimo: | Siilit Erinaceidae |
| Alaheimo: | Varsinaiset siilit Erinaceinae |
| Suku: | Atelerix |
| Laji: | albiventris |
| Kaksiosainen nimi | |
|
Atelerix albiventris |
|
 Nelivarvassiilin levinneisyysalue |
|
| Katso myös | |
Nelivarvassiili (Atelerix albiventris) on siilien heimoon kuuluva nisäkäslaji, joka elää luonnonvaraisena keskisen Afrikan kuivilla savanni- ja pensasalueilla.
Nelivarvassiilistä on tullut viime vuosina suosittu lemmikkieläin. Se kesyyntyy, kun omistaja seurustelee sen kanssa säännöllisesti. Lemmikkiharrastajat käyttävät lajista nimityksiä ”afrikkalainen kääpiösiili”, ”valkovatsasiili” ja ”pygmisiili”.[2][3]
Nisäkäsnimistötoimikunta on ehdottanut, että lajin suomenkieliseksi nimeksi vaihdettaisiin afrikansiili[4].
Koko ja elintavat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Suomalaisen luonnonvaraisen siilin (Erinaceus europaeus) tapaan nelivarvassiili on yöeläin, joka nukkuu päivisin ja aktivoituu illalla.
Nelivarvassiilit kasvavat noin 15–20 cm:n pituisiksi ja painavat noin 300–550 g. Naaraiden ja urosten koossa tai luonteessa ei ole eroja, mutta yksilöeroja esiintyy. Kääpiösiilit saattavat elää luonnossa jopa yli kahdeksanvuotiaiksi, mutta Suomen Siiliyhdistyksen siilirekisteriin kerättyjen tietojen perusteella suomalaiset lemmikkisiilit elävät keskimäärin 3–5-vuotiaiksi. Erittäin harvinaisissa tapauksissa lemmikkisiili voi saavuttaa 7–8 vuoden iän.[5]
Ravinto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Luonnossa nelivarvassiilit syövät hyönteisten lisäksi esimerkiksi sammakoita, munia, hedelmiä, siemeniä ja raatoja. Lemmikkieläiminä siilien ruokavalioon kuuluvat pääsääntöisesti elävät, kuivatut tai säilötyt hyönteiset, kuten esimerkiksi jauhomadot, erilaiset sirkat, perhostoukat, vahakoisan toukat ja etanat. Vaihtelun vuoksi voi myös antaa esimerkiksi keitettyä vähärasvaista jauhelihaa, hedelmä- ja kasvissoseita tai vaikkapa keitettyä kananmunaa. Pähkinöiden ja siemenien antamista nelivarvassiilille tulisi välttää tai ne tulisi ennen tarjoilua murskata, koska ne voivat vaarallisesti takertua nelivarvassiilin kurkkuun tai hampaisiin.[5] Kissoille tarkoitetut viljattomat kuivaruoat sopivat myös pienissä määrin (pari raksua päivässä) osaksi siilin ruokavaliota ja auttavat pitämään siilin hampaat kunnossa.[5]
Yleisestä uskomuksesta poiketen niin villit kuin lemmikkisiilitkin ovat laktoosi-intolerantteja. Vesi tai laktoositon maitojuoma ovat huomattavasti parempia vaihtoehtoja kuin esimerkiksi tavallinen maito tai piimä.
Nelivarvassiileillä voi olla ruokailun suhteen suuriakin yksilökohtaisia eroja, jotkut ovat erittäin nirsoja, kun taas toiset syövät kaiken tarjotun ruoan. Jotkut harrastajat ovat opettaneet siilejään uusiin ruokiin sekoittamalla aluksi epämiellyttävän ruoan lempiruuan sekaan. Joillekin yksiöille tämä auttaa, toisille ei.
Siili lemmikkinä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Lemmikkeinä nelivarvassiileillä on taipumus lihoa ja stressaantua, jos niillä ei ole juoksupyörää tai muuta liikuntamahdollisuutta. Siilille hankittavan juoksupyörän pitää olla riittävän suuri, jotta siili ei joudu juoksemaan siinä selkä notkolla: sopiva halkaisija noin 40 cm, riippuen kuitenkin siilin koosta. Toistaiseksi valmiina myytävien, lemmikkieläimille tarkoitettujen juoksupyörien joukosta ei ole löytynyt riittävän suurta juoksupyörää täysikasvuiselle nelivarvassiilille, ja sen vuoksi suuri osa harrastajista on joutunut rakentamaan juoksupyörän itse tai ostamaan sen muilta harrastajilta. Lisäksi valmiina myytävät juoksupyörät ovat lähes poikkeuksetta niin äänekkäitä, että siili pitää yöllä juoksupyörässä juostessaan ihmisiäkin hereillä, erityisesti jos siili on samassa huoneessa, jossa ihmiset nukkuvat.
Siilin asumuksessa tulisi olla vähintään kaksi neliömetriä pinta-alaa, koska siilit ovat todella aktiivisia eläimiä ja saattavat stressaantua liian pienessä tilassa. Lyhytaikaisena asumuksena voi käyttää pienempää tilaa. Asumuksessa ei myöskään saa olla metalliverkkoa pohjalla, jotteivät siilin tassut vaurioidu.[5]
Suomalaiset luonnonvaraiset siilit ovat rauhoitettuja, eikä niitä saa ottaa lemmikiksi.
Kulttuurissa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Sonic the Hedgehog, Amy Rose, Shadow the Hedgehog ja Silver the Hedgehog ovat nelivarvassiilejä.
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Hutterer, R.: Atelerix albiventris IUCN Red List of Threatened Species. Version 2014.1. 2008. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 23.7.2014. (englanniksi)
- ↑ Liisa Sarakontu: Pienet lemmikkinisäkkäät (Arkistoitu – Internet Archive) Luettu 29.3.2011
- ↑ Faunatar: Afrikkalainen kääpiösiili (Arkistoitu – Internet Archive) Luettu 29.3.2011
- ↑ Nisäkäsnimistötoimikunta: Maailman nisäkkäiden suomenkieliset nimet. (vahvistamaton ehdotus nisäkkäiden nimiksi) 2008. Arkistoitu 26.5.2012. Viitattu 29.3.2011.
- ↑ a b c d Siili: Suomen Siiliyhdistys ry Suomen Siiliyhdistys ry. Viitattu 3.8.2019.
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Suomen siiliyhdistys
- Lemmikkisiilit.net (Arkistoitu – Internet Archive)
| ||||||||||