Tämä on lupaava artikkeli.

Afrikan tähti

Wikipediasta
(Ohjattu sivulta Afrikan Tähti)
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Tämä artikkeli kertoo lautapelistä. Englannin kruununjalokiviin kuuluvasta Suuri Afrikan tähti -timantista kerrotaan artikkelissa Cullinan. Afrikan tähti on myös Tuure Kilpeläisen ja Kaihon Karavaanin albumi.
Afrikan tähti
Suunnittelija Kari Mannerla
Julkaisuvuosi 1951
Pelaajia 2–6
Ikäsuositus 5+
Pelin kesto 15–60 min
Monimutkaisuus matala
Strategisuus matala
Satunnaisuus korkea (nopat)

BoardGameGeek

Afrikan tähti on Kari Mannerlan laatima suomalainen lautapeli, jossa pelaajien tavoitteena on löytää Afrikan tähti -niminen jalokivi. Mannerla suunnitteli pelin alun perin 19-vuotiaana vähäisen taustatutkimuksen pohjalta. Vuonna 1951 julkaistusta Afrikan tähdestä tuli hyvin suosittu Suomessa, ja sitä on myyty kansainvälisesti yli neljä miljoonaa kappaletta.

Pelin säännöt ovat yksinkertaiset: pelaajat etenevät Afrikan kartan pohjalta tehdyllä pelilaudalla noppaa heittämällä ja kääntävät pahvisia laattoja aarteiden löytämiseksi. Aarteista saaduilla rahoilla voi nopeuttaa pelilaudalla etenemistä. Pelin voittaa pelaaja, joka löytää Afrikan tähden ja vie sen aloituspisteeseen Tangeriin tai Kairoon.

Pelistä on julkaistu myös digitaaliset versiot Commodore 64:lle ja mobiililaitteille. Vuonna 2014 lautapeliin julkaistiin lisäosa, joka tuo siihen uusia elementtejä, kuten hahmo- ja tapahtumakortteja. Eläkepäivillään Mannerla laati myös uuden version vanhasta lautapelistään Inkan aarre, joka sijoittuu Etelä-Amerikkaan ja muistuttaa pelimekaniikaltaan Afrikan tähteä.

Säännöt[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Afrikan tähden pelilauta ja muut tarvikkeet Mini-versiossa.

Pelissä on tavoitteena löytää Afrikan tähti -niminen jalokivi ja viedä se turvaan Tangeriin tai Kairoon, jotka ovat myös pelin aloituspisteitä. Alkutilanteessa jokainen pelaaja saa kassasta 300 puntaa pelirahaa. Lähtöjärjestys määräytyy noppaa heittämällä.

Pelin alussa kiekot, joita on kaikkiaan 30, sijoitetaan laudan punaisiin ympyröihin sattumanvaraisesti selkäpuoli ylöspäin. Ne näyttävät selkäpuolelta samoilta, mutta poikkeavat kuvapuoleltaan. Yksi kiekoista on Afrikan tähti; lopuissa kiekoissa on kaksi rubiinia, kolme vihreää smaragdia, neljä keltaista topaasia, kolme rosvoa ja viisi hevosenkenkää. Loput kiekoista ovat tyhjiä eikä niillä ole vaikutusta pelin kulkuun.

Pelaajat siirtävät pelinappulaansa Afrikan karttaa esittävää pelilautaa pitkin nopan silmäluvun mukaisesti. Pelilaudalla on kolme erityyppistä reittiä. Mustin pistein kuvattu maatie on yleisin, ja sitä pitkin pelaaja liikkuu ilmaiseksi. Meritie on kuvattu sinisin pistein, ja sitä pitkin voi joko matkustaa 100 punnan maksua vastaan tai ilmaiseksi kaksi askelta per vuoro. Lentotie on piirretty punaisin viivoin. Pelaajan pitää maksaa kahden punaisen pisteen välisen lentoreitin käyttämisestä 300 puntaa.[1]

Jos pelaaja saapuu punaiseen ympyrään, jossa on pahvinen kiekko, hän voi noppaa heittämällä (4, 5 tai 6) tai 100 puntaa maksamalla kääntää kiekon ympäri.[1] Pelaaja voi pysähtyä punaiseen ympyrään, vaikka nopan silmäluku oikeuttaisi matkustamaan pidemmälle.[1] Jos kiekossa on muu jalokivi kuin Afrikan tähti, pelaaja saa siitä rahaa (topaasista 300, smaragdista 600 ja rubiinista 1 000 puntaa), mutta jos siinä on rosvo, hän menettää kaikki rahansa.

Kun pelaaja löytää Afrikan tähden, hänen pitää viedä se jompaankumpaan aloituskaupunkiin pelin voittamiseksi. Jos joku toinen pelaaja löytää hevosenkengän Afrikan tähden löytymisen jälkeen, hänellä on mahdollisuus voittaa peli ehtimällä Tangeriin tai Kairoon ennen Afrikan tähden löytänyttä pelaajaa.[1]

Alkuperäisten sääntöjen mukaan pelaaja joutui lainaamaan merimatkaa varten rahaa toisilta pelaajilta tai jäämään jumiin loppupelin ajaksi, jos hän käänsi saarella rosvolaatan ja menetti rahansa.[2] Vuonna 2005 sääntöjen meriteitä koskevaan kohtaan tehtiin lisäys, jonka mukaan rahattomana meritse voi matkustaa kaksi askelta kerrallaan, noppaa heittämättä. Vanhaa sääntöä on pidetty nostalgisena, sillä turhautuminen saarelle jäämiseen oli monia pelaajasukupolvia yhdistävä kokemus.[3][4]

Pelilaudalla esiintyvät paikannimet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Paikkakuntien nimet ovat pelilaudalla englanninkielisissä muodoissaan. Peli laadittiin aikana, jolloin useimmat Afrikan maat olivat vielä siirtomaita. Niiden itsenäistymisen jälkeen monia paikannimiä on muutettu, eivätkä kaikki pelilaudan nimistä ole enää todellisuudessa käytössä. Alkuperäistä pelilautaa ja siinä käytettyjä nimiä ei kuitenkaan ole muutettu.[2][4]

Pelilaudan paikkakunnat

Pelin aloituspaikat, joihin myös Afrikan tähti pelin lopussa viedään, ovat:[2]

Paikkakunnat, joita pelilaudalla esittää punainen ympyrä ja joihin pelikiekot sijoitetaan, ovat aakkosjärjestyksessä seuraavat:

Pelin synty[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kari Mannerla oli jo 14-vuotiaasta asti suunnitellut erilaisia lautapelejä, kuten Totalisaattoriravit, Gangsterit kiinni, Radiumtaistelu Marsissa, Merien kauhu (1948) ja Inkan aarre. Nämä hän myi pienestä kertakorvauksesta, eikä niistä tullut Afrikan tähden kaltaisia kestosuosikkeja. Afrikan tähti oli nuoren Mannerlan peleistä viimeinen. Sen tehdessään hän oli 19-vuotias ja jo kokenut pelinkeksijä.[2]

Cullinan-timantista hiottu ”Afrikan suuri tähti”, jonka mukaan peli on nimetty. Kuvassa kopio Reich der Kristalle -museossa Münchenissä; alkuperäinen timantti on kiinnitetty Ison-Britannian hallitsijan valtikkaan.

Mannerlan mukaan pelin idea syntyi, kun hän katseli Humphrey Bogart -elokuvien huumassa ryppyistä Afrikan karttaa ja sen kiehtovia paikannimiä, kuten Casablanca ja Dar es Salaam. Pelin nimen Mannerla keksi artikkelista, jossa kerrottiin Etelä-Afrikasta löytyneestä maailman suurimmasta timantista, Cullinanista. Sen suurin hiottu kappale tunnetaan nimellä Suuri Afrikan tähti (engl. Great Star of Africa).[6] Kartasta hän valitsi jännittävältä kuulostavia paikannimiä. Hän piirteli mielivaltaisesti maanteitä sekä laiva- ja lentoreittejä. Sitten hän keksi, ettei pelissä aina tarvitse kulkea tiettyä määrättyä reittiä, vaan jokainen pelaaja voi itse valita kulkutiensä. Tärkein oivallus oli kuitenkin käännettävät ja sekoitettavat nappulat.[7]

Mannerla tarjosi peliä kustannettavaksi kirjapainotalo Tilgmannille.[8] Hinnasta neuvoteltiin pari vuotta. Mannerla tyytyi melko vaatimattomaan palkkioon kymmenen tuhannen pelin painoksesta sillä ehdolla, että seuraavista painoksista sovittaisiin erikseen. Tilgmann suostui, sillä peleistä ei yleensä otettu uusia painoksia. Sopimus oli Mannerlan kannalta onnistunut.[9] Ensimmäinen Afrikan tähti tuli painokoneesta syksyllä 1951,[6] ja seitsemän vuoden kuluttua oli ylitetty jo sadan tuhannen myydyn pelin määrä.[8] Pelin ikonisen kansikuvan maalasi Seppo Heinonen, joka oli myös vuosina 1957–1961 töissä pelin alkuperäisellä kustantajalla Tilgmannilla.[10]

Mannerla kävi paikan päällä Afrikassa ensimmäistä kertaa vasta 1980-luvulla, jolloin hän oli seuramatkalla Marokossa. Myöhemmin 1990-luvun lopulla hän totesi huvittuneena pelilaudan suunnittelusta, että ”on liikuttavaa, miten lapsellisella tietämyksellä se on tehty”. Toisaalta hän myös totesi, että ”jos tekee opetusohjelman, ei tule hyvää peliä”.[4]

Eläkepäivinään Kari Mannerla herätteli henkiin myös vanhan pelikeksintönsä Inkan aarteen täysin uudistettuna versiona.[6] Molempien pelien tekijänoikeudet kuuluvat nykyisin Kari Mannerlan viidelle tyttärelle. Afrikan tähti on rekisteröity tuotenimi.

Vastaanotto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suosio[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Afrikan tähti on pysynyt myydyimpien lautapelien joukossa Suomessa jo yli 60 vuotta. Peliä on kutsuttu sukupolvia yhdistäväksi suomalaisten kestosuosiksi.[3] Vuoteen 2013 mennessä sitä oli kansainvälisesti myyty yhteensä neljä miljoonaa kappaletta.[8] Se on aikojen saatossa käännetty yli kuudelletoista kielelle,[6] ja suurimman suosion se on saavuttanut Pohjoismaissa.[9] Ensimmäinen kansainvälinen versio julkaistiin Norjassa vuonna 1956.[8] Ruotsissa peli on myynnissä nimellä Den Försvunna Diamanten, Norjassa nimellä Den Försvunne Diamanten ja Tanskassa nimellä Afrikas Stjerne.

Kritiikki[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

” Tosikot voisivat väittää, että Afrikan tähti on kolonialistinen peli, koska pelaajat ovat siellä vain rohmuamassa luonnonvaroja. Epäilemättä peli kantaakin mukanaan siirtomaavallan perintöä, mutta toisaalta pelin rosvotkin näyttävät eurooppalaisilta. Onko lopultakaan suurta eroa pelaajien ja pelilaudalla lymyävien western-henkisten ryöväreiden välillä? ”

– Kulttuurihistorian professori Hannu Salmi. [11]

Akateemisessa tutkimuksessa pelin on esitetty toisintavan kolonialistisia myyttejä Afrikasta ja sen hyväksikäytöstä: esimerkiksi timantti pitää ”viedä turvaan” eurooppalaisten hallitsemiin kaupunkeihin.[12][13] Julkaisuajankohtanaan 1951 eurooppalaiset valtiot pitivätkin vielä useita Afrikan maita siirtomainaan.[4] Henna Yläsen mukaan Afrikan tähti on hyvä esimerkki siitä, kuinka vähän pelejä julkaisualustana kontrolloidaan verrattuna lehdistöön ja koulukirjoihin. Afrikan tähden stereotyyppiset kuvitukset asettuvat ”pelin, leikin ja huumorin risteäville kentille, joissa liikkumatilaa myös kyseenalaisille tai ristiriitaisille tulkinnoille on enemmän”. Arvostelusta huolimatta peliä julkaistaankin yhä lähes samanlaisena kuin ilmestyessään 1951.[13] Pelilaudan kuvitusten ja nimitysten vanhanaikaisuutta on myös pidetty osana pelin viehätystä.[2]

Boardgamegeek-sivuston listauksessa peli on saanut huonoimmat arvostelut 1950-luvun lautapeleistä.[14] Lautapelioppaan mukaan peli on ”armoton tuuripeli, jossa ei juuri taidolla juhlita”, ja lautapeliharrastajille pelin vihaaminen on ”tärkeä yhdistävä tekijä”.[2]

Kulttuurissa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Helinä Rautavaaran museossa oli vuosina 2007−2008 esillä Afrikan tähti -näyttely.[15] Näyttelytilan lattiaan oli maalattu pelilaudan reittejä muistuttava kulkureitti, jolla pelinappuloina toimivat museovieraat itse. Opetuskäyttöön suunniteltu näyttely kertoi pelilaudalla tutuksi tulleista paikoista.[4]

Janne Saarakkalan näytelmä Cape Town on saanut innoitusta Afrikan tähti -pelistä.[16]

Iskelmälaulaja Laila Kinnunen levytti vuonna 1958 kappaleen ”Afrikan tähti”. Kappale ei kuitenkaan suoraan liity Mannerlan lautapeliin, vaan se on peräisin vuoden 1956 saksalaisesta elokuvasta Hävittäjälentäjä (alkuperäiskieliseltä nimeltään Der Stern von Afrika, "Afrikan tähti").[17] Myös Riki Sorsa on julkaissut vuonna 1993 ”Afrikan tähti” -nimisen kappaleen, jonka on säveltänyt ja sanoittanut Edu Kettunen.[18]

Versiot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lautapelit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pelin alkuperäisen julkaisun nimi oli Kadonnut Afrikan tähti – Den försvunna diamanten. Afrikan tähden nykyinen kustantaja on Martinex, jolle oikeudet siirtyivät vuonna 2003 liiketoimintakaupan myötä.[8]

Pelistä on tehty myös deluxe-versio,[19] 60-vuotisjuhlaversio,[8] 70-vuotisjuhlaversio, jonka suunnitteli Matti Pikkujämsä,[20] ja matkaversio, jossa on magneettiset nappulat.[21] Lisäksi on julkaistu muistipeli sekä pelilaudasta 350 palan palapeliversio.

Retkikunnat-lisäosa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkeli: Afrikan tähti: Retkikunnat

Pelille julkaistiin vuonna 2014 Retkikunnat-niminen lisäosa, joka tekee peruspelistä monimutkaisemman. Jokaisen pelaajan pitää valita yksi pelihahmo ja kasata retkikunta korteista, joita löytää pelilaudalta. Ympyräkiekkoja on laudalla kaksi kerrosta, ja afrikan tähti sijaitsee alimmassa kerroksessa. Pelihahmot antavat pelaajille erilaisia ominaisuuksia: esimerkiksi Pohatalla saa jokaisesta pelaajan löytämästä varuste- tai kulkuneuvoretkikuntakortista 100 puntaa. Lisäksi lisäosassa on vaara- ja tapahtumakortteja, jotka vaikuttavat pelilaudan tapahtumiin. Punaisen ruudussa käytyään pelaaja nostaa tapahtumakortin, josta voi saada esimerkiksi lentopelon tai merisairauden. Uutena ominaisuutena Afrikan tähden voi myös yrittää ryöstää sen löytäneeltä pelaajalta. Lautapelioppaan arvostelun mukaan uudet lisäominaisuudet lisäävät pelin sattumanvaraisuutta ja tuuripohjaisuutta eikä taidon merkitys kasva.[22]

Korttipeli[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kari Mannerla kehitti Afrikan tähdestä myös korttipeliversion, jonka Peliko Oy julkaisi vuonna 1996.[8] Pelipakka koostuu Afrikan paikoilla kuvitetusta korttipakasta, jossa on tavanomaiset neljä maata ja kolmetoista numeroarvoa, mutta ei jokereita. Lisäksi siinä on Afrikan tähti- ja rosvokortit. Pelissä lyödään korkeampaa korttia pienemmän päälle pottiin, jonka voittoa tavoitellaan. Palkintoina ovat timantit sekä hevosenkengät ja sakkoina rosvomerkit. Pakkauksessa on myös ohjeet pasianssiin, joka menee aina läpi huijaamatta.[23][24]

Videopelit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Afrikan tähdestä on tehty mobiilipeli Androidille ja iOS:lle[25] sekä tietokonepeli Commodore 64:lle.

Kuvakaappaus pelitilanteesta Commodore 64 -versiossa.

Vuonna 1985 julkaistu Commodore 64 -versio on käytännössä identtinen lautapelin kanssa.[26] Digitaalisen version kehittivät Otso Pakarinen ja Jari Heikkinen Mannerlan suostumuksen turvin[27], ja sen julkaisi AmerSoft. Pelissä voi pelata kerrallaan maksimissaan neljä pelaajaa. Pienemmällä pelaajamäärällä tietokone ohjaa muita pelaajia, mutta tekoäly on alkeellinen eikä tarjoa ihmispelaajille haastetta. Kartta on jaettu segmentteihin, ja äänimaailma koostuu yksinkertaisista ääniefekteistä.[26] Peli ohjelmoitiin Promal-kielellä, ja Pakarinen teki suurimman osan ohjelmointityöstä. Kaikki ohjelmointityökalut grafiikan ja äänien luomiseen tehtiin itse, ja esimerkiksi pelilaudan vieritysalgoritmi piti ohjelmoida suoraan konekielellä. AmerSoft maksoi työstä ohjelmoijille 10 000 markkaa, mikä oli ajalle suuri summa. Markkinoilla peli ei ollut myyntimenestys.[27]

Kilpailut[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Afrikan tähden Maailmanmestaruuskilpailut on järjestetty viisi kertaa: vuosina 2005, 2007, 2009, 2011 ja 2014. Turnaukseen saa osallistua kuka tahansa yli neljävuotias. Finaalit, joihin karsitaan ympäri Suomea, pidetään Espoossa. Maailmanmestaruuden on voittanut kaksi kertaa Maxemilian Grönblom.[28][29]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Mannerla, Kari: ”Afrikan tähti”, 100 sosiaalista innovaatiota Suomesta. Helsinki: Itämerenkeskussäätiö, 2006.
  • Simula, Timo: Afrikan Tähti lumoaa sukupolvesta toiseen. Keräilyharvinaisuus: Aktiivikeräilijän lehti, 1998, 10. vsk, nro 2, s. 56–57. Kauvatsa: T. Simula. 0787-7102.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. ↑ a b c d Afrikan tähti. Peliohjeet (pdf) 2013. Martinex. Arkistoitu 22.2.2016. Viitattu 19.3.2016.
  2. ↑ a b c d e f Saari, Mikko: Peliarvostelu: Afrikan Tähti, Lautapeliopas. Viitattu 27.7.2015.
  3. ↑ a b Alatalo, Inkeri & Karhumäki, Antti: Puoli seiskan klassikko: Afrikan Tähti yle.fi. 3.3.2016. Viitattu 19.3.2016.
  4. ↑ a b c d e Laine, Pia: Afrikan tähden kääntöpuoli (Arkistoitu – Internet Archive) Maailman Kuvalehti 3.12.2007. Viitattu 21.10.2014.
  5. ↑ Torsti tietää: Heikkeneekö lukutaito, jos vain kuuntelee kirjoja? Helsingin Sanomat. 31.12.2022. Viitattu 11.1.2023.
  6. ↑ a b c d Kaseva, Tuomas: Kari Mannerla, mainostoimiston johtaja, Helsingin Sanomat 12.7.2006. Viitattu 21.10.2014.
  7. ↑ Afrikan Tähden isä Kari Mannerla on kuollut. Kaleva 31.7.2006. Viitattu 21.10.2014.
  8. ↑ a b c d e f g Lelukauppias 3 / 2013 (pdf) (s. 13, arkistoitu linkki) web.archive.org. 2013. Arkistoitu 21.10.2014. Viitattu 20.3.2016.
  9. ↑ a b Afrikan Tähti täyttää 50 vuotta, Kauppalehti 12.09.2001, sivu 42. Viitattu 21.10.2014. (Arkistoitu linkki)
  10. ↑ Vainio, Jyrki: Piirtäjän tunnustuksia: Afrikan tähti -pelin kansikuva Kirjamessuilla jivetoons.blogspot.fi. 28.10.2014. Viitattu 21.3.2016.
  11. ↑ Salmi, Hannu: Afrikan tähden salaisuus Turun Sanomat. 28.7.2009. Viitattu 22.3.2018.
  12. ↑ Lindfors, Anne-Marie: West African Novels in Finnish Translation: Strategies for Africanised English (pdf) helda.helsinki.fi. 2015. Viitattu 19.3.2016.
  13. ↑ a b Ylänen, Henna: Kansakunta pelissä. Nationalismi ja konfliktit 1900-luvun alun suomalaisissa lautapeleissä www.ennenjanyt.net. 11.1.2017. Viitattu 22.3.2018.
  14. ↑ Hiro, Jukka: Afrikan tähti valittiin maailmalla 1950-luvun huonoimmaksi peliksi Helsingin Sanomat. 10.1.2015. Viitattu 19.3.2016.
  15. ↑ Afrikan tähti - pelilaudan kääntöpuoli (arkistoitu linkki) Näyttelyesite. Helinä Rautavaaran museo. Arkistoitu 25.11.2010. Viitattu 19.3.2016.
  16. ↑ Kajava, Jukka: Cape Town -draama tänään sekä näyttämöllä että radiossa. Helsingin Sanomat 8.9.1998.
  17. ↑ Harto Hänninen: Pois kauas halajan, iloihin itämaan ja rummunrytmien Afrikkaan : Afrikan ja Lähi-idän kuvat suomalaisissa 1920–1960-luvun iskelmäsanoituksissa, s. 52. Jyväskylän yliopisto, 2020.
  18. ↑ Afrikan tähti Kansalliskirjaston hakupalvelu. Viitattu 22.8.2022.
  19. ↑ Afrikan Tähti Deluxe Martinex. Arkistoitu 31.3.2016. Viitattu 19.3.2016.
  20. ↑ Lindén, Jean: Afrikas stjärna fyller 70 år – leoparder ersätter rövare. Hufvudstadsbladet, 16.4.2021, s. 24–25. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 20.4.2021.
  21. ↑ Afrikan Tähti -Matkapeli Martinex. Arkistoitu 21.3.2014. Viitattu 19.3.2013.
  22. ↑ Saari, Mikko: Afrikan tähti: Retkikunnat -lautapelin arvostelu Lautapeliopas. 8.9.2014. Viitattu 19.3.2016.
  23. ↑ Afrikan tähti -korttipelin pakkaus sisältöineen
  24. ↑ http://www.lautapelit.fi/Afrikan_Tahti_korttipeli (Arkistoitu – Internet Archive)
  25. ↑ Afrikan Tähti pädillä! Martinex. Arkistoitu 31.3.2016. Viitattu 19.3.2016.
  26. ↑ a b Kuorikoski, Juho: Sinivalkoinen pelikirja: Suomen pelialan kronikka 1984–2014, s. 22. Fobos, 2014.
  27. ↑ a b Pärssinen, Manu: Näin syntyi Afrikan tähti kotitietokoneelle V2. 17.9.2014. Viitattu 19.3.2016.
  28. ↑ Afrikan Tähden MM! (arkistoitu linkki) Martinex. Arkistoitu 31.10.2014. Viitattu 19.3.2016.
  29. ↑ Afrikan Tähden maailmanmestaruus Raaseporiin Yle Uutiset. Viitattu 19.3.2016.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]


 

Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Afrikan_tähti&oldid=21351099”