Adolf Molnár

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Adolf Molnár (10. maaliskuuta 1905 Wien20. kesäkuuta 1988) oli Itävallasta kotoisin ollut kirjailija ja toimittaja, joka muutti vähän ennen toista maailmansotaa Suomeen.

Wienissä syntynyt Molnár ehti toimia merimiehenä, toimittajana, kirjailijana ja maankiertäjänä, ennen kuin hän joutui vasemmistolaisten sympatioidensa johdosta pakenemaan Adolf Hitlerin hallintoa 1930-luvun lopulla, asettuen lopulta 1939 Helsinkiin. Talvisodan aikana Molnár pestautui vapaaehtoisena Lapualla koulutettuun ulkomaalaispataljoonaan, mutta vasta jatkosodan aikana 1941 hän joutui rintamapalvelukseen. Molnár palveli Suomen armeijassa vapaaehtoisena Er.P 1:ssä Hangon rintamalla.

Molnár kirjoitti vaiheistaan omaelämäkerrassaan Suuri ilveily (saks. Unstet und flüchtig). Markus Viljanen ohjasi 1987 samannimisen tv-dokumentin Molnarin elämäkerran perusteella.

Ronald Bonimair laati vuonna 2008 Adolf Molnárista yliopistollisen diplomityön Exil in Finnland: Adolf Molnar und sein autobiographischer Roman "Unstet und flüchtig!".[1]

Teoksia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Hangon mottia härnäämässä, saksankielisestä käsikirjoituksesta Wir lagen vor Hangö suom. Lauri Hirvensalo. WSOY 1942
  • Vi drog genom landet, översättning från manuskriptet Wir zogen durch Land av Brita Hiort af Ornäs. Söderström 1944
  • Det svarta fåret. Söderström 1945
  • Aurinko kutsuu, suom. Toini Kivivuori. Suomen kirja 1945
  • Suuri ilveily, romaani. Fennia 1946
  • Sol över livet, översättning av Brita Hiort af Ornäs. Söderström 1946
  • Väg utan mål, översättning från författarens tyska manuskript av Per Jansson. Söderström 1947
  • Unstet und flüchtig : eine Lebensgeschichte. Luchterhand, Darmstadt 1982 (suomeksi nimellä Suuri ilveily, suom. Taisto Nieminen, runot suom. Anna-Maija Raittila. Kirjayhtymä 1983)
  • Des deutschen Volkes Wunderborn, roman. Löcker 1983

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. [1].