Adams Filmin tulipalo

Wikipediasta
(Ohjattu sivulta Adams-Filmin tulipalo)
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Adams Filmin pääkonttori sijaitsi Mikonkadun ja Kaisaniemenkadun kulmauksessa.
Nitraattifilmi on erittäin tulenarkaa.

Adams Filmin tulipalo oli 27. heinäkuuta 1959 Adams Filmin pääkonttorissa Helsingissä osoitteessa Mikonkatu 13 sattunut onnettomuus,[1] jossa tuhoutui kolmetoista kotimaista elokuvaa sekä muuta filmimateriaalia. Tuhoutuneiden elokuvien joukossa olivat muun muassa Teuvo Tulion kolmen ensimmäisen ohjaustyön ainoat tunnetut kokonaiset kopiot.

Tulion Taistelu Heikkilän talosta ja Nuorena nukkunut -elokuvista sekä Nyrki Tapiovaaran Herra Lahtinen lähtee lipettiin -elokuvasta on myöhemmin löytynyt osittaisia katkelmia.

Tapahtumien kulku[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kesällä oli ollut helteistä, ja nitraattifilmit ovat erityisen paloherkkiä.[2] 27. heinäkuuta 1959 Adams Filmin toimiston ylimmässä kerroksessa tapahtui lämpöräjähdys, jonka jälkeen liekit nousivat silminnäkijöiden mukaan useiden kymmenien metrien korkeuteen.

Seuraukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ylimmässä kerroksessa sijainnut elokuvavarasto tuhoutui tulipalossa kokonaan. Varastossa olevat filmit oli tarkoitus luovuttaa myöhemmin Suomen elokuva-arkistoon, mutta niitä ei ollut voitu luovuttaa arkiston säilytystilojen puutteen vuoksi.[1] Kolmetoista elokuvaa tuhoutui tulipalossa siten, että niistä ei ole vielä tähän päivään mennessä löytynyt kokonaista kopiota.

Tuhoutuneet elokuvat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lisäksi tuhoutui muun muassa Suomen puolustusvoimien filmimateriaalia.

Vuonna 2007 Kansallisesta audiovisuaalisesta arkistosta löytyi kela, jossa oli Taistelu Heikkilän talosta (1936) -elokuvan alku- ja loppukohtaukset, yhteensä seitsemän minuuttia.[3] Lisäksi vuonna 2015 Cinémathèque françaisen kokoelmista löytyi Nuorena nukkunut -elokuvan esityskopion kela 3/5, jonka pituus on noin 20 minuuttia.[4]

Kalle Kaarnan elokuvien Tukkijoella (1937) ja Elinan surma (1938) luultiin myös tuhoutuneen lopullisesti tulipalossa, mutta niistä löytyivät kopiot vuonna 1998 Yhdysvalloista Michiganista.[5]

Myös Kaarnan elokuva Isoviha (1939) tuhoutui tulipalossa, mutta siitä oli myyty Ruotsiin vuonna 1940 leikkaamaton kopio, joka oli säilynyt. Kun Suomen elokuva-arkisto käynnisti 1972 vanhojen suomalaisten nitraattielokuvien pelastamisprojektin, elokuva-arkiston erikoistutkija oli etsimässä Nyrki Tapiovaaran kadonnutta Herra Lahtinen lähtee lipettiin (1939) -elokuvaa. Hattulassa sijaitsevasta kellarista ei kuitenkaan löytynyt Tapiovaaran elokuvaa mutta sen sijaan ruotsalaisen Ragnar Friskin Huomispäivän sävel (1942). Kun elokuva-arkisto lähetti tämän ja vastikään Suomesta löytyneen Pauline Bruniuksen Elä elämäsi hymyillen (1921) Tukholmaan, sai Suomen elokuva-arkisto vuonna 1978 vastineeksi säilyneen kopion vuoden 1939 Isoviha-elokuvasta.[6] Elokuvasta löytyi lopulta vuonna 1975 Herttoniemen nitraattivarastosta filmimateriaalia, joista on saatu konservoitua yhteensä 43 minuuttia, eli noin puolet elokuvan kokonaiskestosta.[7]

Muiden elokuvien osalta ollaan täysin käsikirjoitusten, silminnäkijäkuvausten ja valokuvien varassa. Tulion Kiusaus (1938) oli erityisen arvokas, koska se kuvattiin ennen sotia Suomenlahdella sijaitsevassa Tytärsaaressa, jonka Suomi joutui luovuttamaan talvisodan jälkeisessä rauhassa Neuvostoliitolle.

Tulion elokuva Taistelu Heikkilän talosta (1936) on saatettu esittää Yhdysvalloissa tai Kanadassa, koska sillä on englanninkielinen nimi Struggle for the House of Heikkila ja elokuva Nuorena nukkunut (1937) tiedetään varmuudella esitetyn Tanskassa 13. lokakuuta 1939 nimellä Pigen Silja – 18 Aar (suom. Silja-tyttö – 18 vuotta).

Muuta tietoa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Teuvo Tulion DVD-elokuvasarjan lisämateriaaleissa on otteita Ylen uutiskuvasta, jossa tulipalo näkyy.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Toiviainen, Sakari: Filmin tähden Kansallinen audiovisuaalinen arkisto. Viitattu 9.6.2013.
  2. Suomen elinkeinoelämän keskusarkisto (Arkistoitu – Internet Archive) (DOC-tiedosto) (Viitattu 9.6.2013)
  3. Römpötti, Harri: Teuvo Tulion palaneen esikoiselokuvan alku ja löytyivät. Helsingin Sanomat, 16.3.2007, s. C1. Sanoma News. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 9.6.2013.
  4. Nuorena nukkunut Kansallinen audiovisuaalinen instituutti. Viitattu 18.01.2021.
  5. Kadonneita suomalaisia elokuvia löytyi USA:sta Nordisk Medie Nyt. Toinen neljännesvuosijulkaisu 1998. 1998. Arkistoitu 4.3.2016. Viitattu 9.12.2012.
  6. Herra Lahtinen lähtee lipettiin – Muut tiedot www.elonet.fi. Viitattu 7.7.2012.
  7. Herra Lahtinen lähtee lipettiin Kansallinen audiovisuaalinen instituutti. Viitattu 18.01.2021.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]