Achille Castiglioni

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Mezzadro-istuin 1957.
Taccia-valaisin (1962), valmistaja Flos.

Achille Castiglioni (26. helmikuuta 1918 Milano2. joulukuuta 2002) oli italialainen teollinen muotoilija. Hän sai innoituksensa usein tavallisista arkiesineistä ja arkisista materiaaleista.[1] Castiglioni tunnetaan muun muassa Flos-yhtiölle suunnittelemistaan valaisimista. Hän työskenteli paljon yhteistyössä veljensä Pier Giacomo Castiglionin kanssa. Heidän isänsä oli arkkitehti Giannino Castiglioni.[2]

Elämä ja ura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Achille Castiglioni opiskeli arkkitehtuuria Politecnico di Milano -korkeakoulussa ja perusti muotoilutoimiston 1944 yhdessä veljiensä Livion ja Pier Giacomon kanssa.[3] Vuonna 1956 Castiglioni oli mukana perustamassa teollisen muotoilun järjestö ADIa (Associazione per il Disegno Industriale).[4]

Castiglioni opetti ensin Politecnico di Torinossa ja 1970-luvun alusta lähtien Politecnico di Milanon arkkitehtiosastolla, jossa hän ehti toimia tuhansien opiskelijoiden ohjaajana.

Vuodesta 1947 lähtien Castiglionin töitä oli näytteillä jokaisessa Milanon triennalessa, ja hän sai uransa aikana seitsemän Compasso d'Oro -palkintoa. Useimmat Castiglionin muotoilemat tuotteet ovat yhä tuotannossa, ja monet niistä kuuluvat New Yorkin Museum of Modern Artin pysyvään kokoelmaan.

Castiglionin veljesten tuotanto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Achille, Livio ja Pier Giacomo Castiglionin yhteistyötä (josta Livio erkani 1952) on pidetty hyvin luovana ja innovatiivisena. He pitivät lähtökohtanaan, että tuotteen käyttötarkoitusta, muotoa ja valmistusprosessia piti aina tarkastella täysin puhtaalta pöydältä. Achille Castiglioni muotoili ajatuksen sanoiksi: ”Aloita tyhjästä, käytä arkijärkeä, tunne tavoitteesi ja keinosi.”

1950-luvulla Castiglionin veljekset tulivat tunnetuiksi rei’itetystä metallilevystä prässätystä traktorinistuimestaan nimeltä Mezzadro sekä nykyaikaisten satulatuolien edeltäjästä, polkupyörän satulasta ja pallopinnan muotoisesta keinupohjasta syntyneestä Sella-istuimesta. Molemmat sopivat puoli-istuvaan, liikkuvaan työhön; Castiglioni sanoi saaneensa innotuksen Sella-satulatuoliin tavastaan käyttää puhelinkioskin puhelinta: ”Haluan liikkua ympäriinsä, ja välillä istuakin, mutten kokonaan.”

Muita Castiglionin veljesten töitä ovat olkahihnan varassa kannettava Spalter-pölynimuri (1956)[5] sekä minimalistiset Luminator- ja Bulb-valaisimet (1955 ja 1957) paljaine hehkulamppuineen.[6]

Brionvega RR126 -stereolaitteisto, joka liikkuu pyörillä ja kaiuttimet voi irrottaa.

Vuonna 1962 Castiglionit esittelivät auton etuvalaisinta käyttävän, ylöspäin valonsa suuntaavan lattiavalaisimen Toio. Vuonna 1962 syntyi klassikko Arco, suuri lattiavalaisin, jonka varsi kaartuu melkein kolmen metrin päähän raskaasta marmorijalustastaan. Valaisimen siirtämiseksi jalustassa on reikä, johon voi pujottaa harjanvarren kahden nostajan käytettäväksi. Vuoden 1967 Snoopy-pöytävalaisin sai nimensä ja innoituksensa Tenavat-sarjakuvan Ressu-koirasta. Siinäkin marmorijalusta toimii rakenteen tasapainottajana.

Vuonna 1982 Castiglioni muotoili Alessille Dry-aterinsarjan kommenttina pitkään jatkuneelle skandinaaviselle äärifunktionalistiselle aterinmuotoilulle.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Käännös suomeksi
Tämä artikkeli tai sen osa on käännetty tai siihen on haettu tietoja muunkielisen Wikipedian artikkelista.
Alkuperäinen artikkeli: en:Achille Castiglioni
  1. Achille Castiglioni Biography, London Design Museum. Viitattu 22.7.2014.
  2. Lo "Studio Castiglioni" - Una storia lunga un secolo, di Carlo Livio Castiglioni, Internet Archive 2.1.2014. Viitattu 24.4.2017.
  3. Hamilton, William: Achille Castiglioni, 84, Italian Home Designer, Is Dead. The New York Times 5.12.2002, viitattu 22.7.2014.
  4. Official Achille Castiglioni Biography, viitattu 22.7.2014.
  5. Spalter, MoMA Collection.
  6. Luminator, MoMA Collection.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]