Abd al-Mu'min
Abd al-Mu'min (berberiksi ⵄⴰⴱⴷ ⵍⵎⵓⵎⵏ ⵍⴳⵓⵎⵉ, arab. عبد المؤمن) oli Almohadi-dynastian ensimmäinen kalifi vuosina 1145-63.
Abd al-Mu'min oli liittynyt mahdi Ibn Tumartin joukkoihin Itä-Algeriassa vuonna 1118. Mahdi taisteli Almoravidi-kalifeja vastaan ja saavuttikin jonkinlaista menestystä, vaikka hänen täytyi 1129 luopua haaveistaan Marrakechin valtaamisesta piiritettyään kaupunkia 40 vuorokauden ajan ja jouduttuaan sen jälkeen pakenemaan. 1130 mahdi kuoli ja tämä kuolema salattiin kolmen vuoden ajan uskonnollisen yhteisön hajoamisen ehkäisemiseksi. Tänä aikana Abd al-Mu'min valittiin Ibn Tumertin puhemieheksi.[1]
Abd al-Mu'min ryhtyi kasvattamaan valtaansa ensin vuoristossa ja vuoteen 1139 mennessä hän hallitsi Atlas-vuoristoa, jonka jälkeen hän kävi hyökkäykseen kalifeja vastaan ja voitti heidät 1144 Tlemcenin taistelussa ja viimeinen Almoravidiemiiri teki itsemurhan Oranin satamakaupungissa. Tämän jälkeen kukistui Marrakech ja uusi kalifi lähetti joukkojaan myös Espanjaan,[2] missä muslimivalta oli hajaantunut pieniksi itsenäisiksi ruhtinaskunniksi. Saamatta kuitenkaan mitään merkittävää aikaan Euroopan puolella kalifi vei joukkonsa takaisin Afrikkaan ja vuonna 1151 hän valloitti Algerin 1153 sai murskavoiton arabiratsuväestä.[3]
Abd al-Mu'min korosti uskonnollisen oppi-isänsä Ibn Tumartin merkitystä ja aloitti tämän henkilöpalvonnan. Lisäksi lupaavimpia heimonsa jäseniä nimitettiin uskonnollisiin ja maallisiin virkoihin.[4] Näin lujitettuaan valtakuntaansa kalifi jatkoi 1159 sotaretkeään itään ja valtasi Tunisian ja Tripolitanian. Seuraavaksi hän suunnitteli paluuta Espanjan sotanäyttämölle, mutta kuoli 1163 kesken sotaretken valmisteluiden.[5] Kalifina seurasi neljän kuukauden ajan hänen poikansa Muhammed, jonka heimoneuvosto kuitenkin kelvottomana erotti. Tämän jälkeen vallan otti toinen poika Abu Ya'qub Yusuf I.[6]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Rogerson, B.: Matkaopas historiaan. Pohjois-Afrikka. Suomi: Oy UNIpress Ab, 2006. ISBN 951-579-089-1.