Aarre Savolainen
Aarre Savolainen (27. tammikuuta 1920 Viipuri – 15. toukokuuta 2009 Joensuu)[1] oli suomalainen kirjailija, runoilija ja veturinkuljettaja[2].
Savolainen kävi koulunsa Viipurissa. Viipurin suomalaisessa lyseossa suoritetun keskikoulun jälkeen hän opiskeli Valtion rautateiden kolmivuotisessa oppilaskoulussa ja sodan jälkeen Rautatieopistossa. Talvisodan syttyessä Savolainen toimi Elisenvaarassa veturinlämmittäjänä. Sodan aikana hän palveli Jalkaväkirykmentti 8:n 1. konekiväärikomppaniassa ampujana ja ryhmänjohtajana. Lapin sodassa Savolainen määrättiin jääkärikomppaniaan. Sodan päätyttyä hän työskenteli Pasilassa Ukko-Pekka-vetureiden lämmittäjänä ja siirtyi sieltä Joensuuhun, missä ajoi vetureita 27 vuotta.[3][4][2][5] Hän avioitui Tyyne Savolaisen kanssa vuonna 1946 ja avioliitosta syntyi kaksi tytärtä.[4]
Kirjoitusharrastuksen Savolainen aloitti jo koululaisena Viipurissa lyseon ainekirjoituksen opettajan rohkaisemana. Kirjallinen ura alkoi novelleilla ja kertomuksilla, mutta rautatieläisten kirjoituskilpailun runosarjan voitto vuonna 1965 sai hänet keskittymään runoihin. Samassa kilpailussa hän sai novellisarjassa kolmannen palkinnon.[6][5]
Ensimmäinen runokokoelma Veturit, oi veturit, joka ilmestyi vuonna 1972, käsittelee vetureita, junia, ratapihoja ja rautatieasemien elämää yöllä. Vertauskuvallisen veturin avulla runoilija välittää työhön, rakkauteen ja ajan tapahtumiin liittyviä tuntoja.[7][6] 1980-luvulla ilmestyneen kokoelman Runoja Syväriltä : I KKK/JR 8 ja vuonna 1991 ilmestyneen kokoelman Tultasäkenöivät vuodet runot kertovat sotakokemuksista, vuosista rintamalla ja elämästä sotaveteraanina.[8][3][9] Päiväkirjamuistiinpanojen pohjalta kirjoitettu[2] vuonna 1991 julkaistu Risteysasemalla on romaani tai pitkä kertomus, joka dokumentoi sodan tapahtumia mm. Elisenvaarassa. Teoksen toisena aiheena ovat jälleen höyryveturit, jotka eivät ole vain työkaluja vaan myös ystäviä.[2] Savolaisen tekstejä on julkaistu myös lehdissä ja kokoomateoksessa Ryhmä 78.[4]
Aarre Savolainen kuului Pohjois-Karjalan kirjailijayhdistys Ukriin ja toimi sen puheenjohtajana 1970-luvun alussa.[6][3] Hänen runojaan on julkaistu useissa Ukrin antologioissa.[8][5] Säveltäjä Tauno Marttinen ja muusikko Rauno Saari ovat säveltäneet hänen runojaan.[3]
Teokset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Veturit, oi veturit. Itäkirja 1972
- Runoja Syväriltä : I KKK/JR 8. Omakustanne 198?
- Tultasäkenöivät vuodet. Omakustanne 1991
- Risteysasemalla. Omakustanne 1999
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Savolainen, Aarre Kirjasampo.fi. Viitattu 26.7.2018.
- ↑ a b c d Juurisoja, Vuokko: Veturimies lämmittää talvisodan muistoja. Karjalan maa, 16.11.1999, s. 4.
- ↑ a b c d JR 8:n historia runoina. Aarre Savolaisen toinen runoteos. Tuntemattoman sotilaan rykmentistä. Karjalainen, 12.10.1991, s. 12.
- ↑ a b c Väisänen, Ritva: Korvissa kiertokankien jyly. Karjalainen, 9.4.2002, s. 16.
- ↑ a b c Huhtanen, Ritva: Tomupyörre ratalinjalla - veturin riemukas huuto!. Karjalainen, 24.9.1972, s. 6.
- ↑ a b c Koponen, Mattijuhani: Vetureitten runoilija. Me, 1974, s. 20-22.
- ↑ Savimiemi, Kari: Aarre Savolainen: Veturit, oi veturit. Demari, 8.3.1973, nro 48.
- ↑ a b Latvavesiltä – Pohjoiskarjalaisia kirjailijoita Joensuun seutukirjaston maakuntaosasto. Arkistoitu 8.5.2016. Viitattu 29.11.2016.
- ↑ Timonen, Terttu: Runoja rintamalta. Karjalainen, 19.10.1991, s. 13.
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Partanen, Hilkka: Tuokiokuvia rintamamiehen sotavuosilta. Karjalainen, 22.11.1991, s. 16
- Veturien harppaus runoon. Veturimies 1973: 1