Aarno Ruusuvuori

Aarno Ruusuvuori 1960-luvun keskivaiheilla.

Hyvinkään kirkko.

Aarno Emil Ruusuvuori (14. tammikuuta 1925 Kuopio – 22. helmikuuta 1992 Helsinki) oli tunnetuimpia 1960–1980-luvun arkkitehteja Suomessa. Hän valmistui Teknillisestä korkeakoulusta 1951 arkkitehdiksi ja tuli myöhemmin professoriksi. Hän työskenteli vuosien varrella monissa arkkitehtitoimistoissa ja perusti myöhemmin oman toimistonsa. Hän toimi pitkään myös Teknillisessä korkeakoulussa opetustehtävissä.

Ruusuvuori tunnetaan moderneista töistään. Kuuluisin näistä on Hyvinkään kirkko (1961). Muita hänen suunnittelemiaan kirkkoja ovat Huutoniemen kirkko Vaasassa (1964) sekä Tapiolan kirkko Espoossa (1965). Hän suunnitteli myös Hyvinkään Rauhanummen hautausmaan kappelin (1972). Kirkkojen lisäksi Ruusuvuori suunnitteli monia yksityisasuntoja, toimistorakennuksia ja muita rakennuksia. Rakennusmateriaalina hän käytti betonia ja puuta.

Hyvinkään kirkko toi Ruusuvuorelle paljon kansainvälistä mainetta. Kirkon geometrinen muoto perustuu kahteen erikokoiseen, vastakkain asetettuun tetraedriin. Toisiinsa liittyvinä ne luovat talosta pyramidia muistuttavan monumentaalisen teoksen. Rakennuksen pohjakaava muodostuu kahdesta kolmiosta, joista pienempi on sakasti ja suurempi on itse kirkkosali. Yhdessä ne muodostavat epäsäännöllisen nelikulmion. Kolmioaihe toistuu kirkkosalissa monin tavoin. Kirkkosalin yläosassa ja alttarin vieressä on ikkunat, joista tuleva valo korostaa rakennuksen muotoja. Hyvinkään kirkkoon piirtämiään muotoja Ruusuvuori käytti myöhemminkin: selkeä rakenteellinen ajattelu yhdistettynä pelkistettyyn, askeettisen runolliseen muotokieleen.

Ruusuvuoren suunnittelema Mikkelin poliisitalo on minimalistisen betoniarkkitehtuurin taidonnäyte. Mittavin Ruusuvuoren työ on Helsingin kaupungintalokorttelien saneeraus, joka kaikkine vaiheineen kesti lähes 30 vuotta (1961–1988). Ulkomailla toteutettuja Ruusuvuoren töitä ovat esimerkiksi Etiopian Addis Abebaan rakennettu kolmen tornitalon kompleksi Real Estate Development Center Building (1976), Sveitsin Grenolier’n Stünkel-talo (1972) ja Tukholman ateljee Klingspor (1983).

Ruusuvuori voitti Tampereen Hervannan yleissuunnitelmakilpailun 1968, mutta myöhemmin Tampereen kaupungin virkamiehet paljolti vesittivätkin Ruusuvuoren suunnitelman kompromisseillaan, mistä Ruusuvuori pahoitti mielensä.

Ruusuvuori oli Arkkitehti-lehden päätoimittaja 1956–1957 ja Suomen rakennustaiteen museon johtaja kahteen otteeseen, vuosina 1975–1978 ja 1983–1988. Museon johtamisen välissä olleen viisivuotiskauden 1978–1983 hän oli taiteilijaprofessorina.

Töitä

Entinen Paragonin konttori, nykyinen koulurakennus Helsingin Kimmontieltä nähtynä.

• Etelä-Haagan Shell-huoltoasema Haagan liikenneympyrän vieressä Helsingissä, 1955
• Kolmas linja 16, 1959
• Hyvinkään kirkko, 1961
• Merimiehenkatu 32, Helsinki 1962
• Huutoniemen kirkko, Vaasa 1964
• Hämeenlinnan kirkon korjaus 1964

• 

  Tapiolan kirkko.

  Tapiolan kirkko, Espoo 1965
• WeeGee-talo (entinen painotalo, nykyinen museokeskus), Espoo 1964–66
• Roihuvuoren kansakoulu, Helsinki 1967
• Marimekon painotalo, Helsinki 1967 (purettu)
• Mikkelin Poliisitalo 1968
• Kluuvin virastotalon saneeraus ja Kluuvin galleria, Helsinki 1968
• Helsingin kaupungintalon saneeraus 1970 ja 1988
• Paragonin toimistorakennus, (nyk. Helsingin luonnontiedelukio), Helsinki 1973
• Parate-painotalo (nyk. Liikuntamylly), Helsinki 1979
• Sauna Bonsdorff Padasjoella 1987

Kirjallisuutta

• Tuomi, Timo: ”Ruusuvuori, Aarno (1925–1992)”, Suomen kansallisbiografia, osa 8, s. 426–427. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2006. ISBN 951-746-449-5. Teoksen verkkoversio.
• Norri, Marja-Riitta – Kärkkäinen, Maija (toim.): Aarno Ruusuvuori: Structure is the Key to Beauty — Järjestys on kauneuden avain. Helsinki: Suomen rakennustaiteen museo, 1992. ISBN 951-9229-75-2.

Aiheesta muualla

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Aarno Ruusuvuori Wikimedia Commonsissa

• Aarno Ruusuvuori Suomen arkkitehtuurimuseon arkkitehtitietokannassa. (Arkistoitu – Internet Archive) Viitattu 29.3.2011.