Aarne Möttönen
| Aarne Möttönen | |
|---|---|
 |
|
| Henkilötiedot | |
| Muut nimet | Aarne Wennfrid Möttönen |
| Syntynyt | 23. heinäkuuta 1893 Tampere |
| Kuollut | 29. tammikuuta 1943 (49 vuotta) |
| Jääkäri | |
| Korkein sotilasarvo | jääkärimajuri |
Aarne Wennfrid Möttönen (23. heinäkuuta 1893 Tampere – 29. tammikuuta 1943) oli suomalainen jääkärimajuri. Hän sai sotilaskoulutuksensa ensimmäisen maailmansodan aikana Saksassa, missä hän sai myös tulikasteensa Saksan itärintamalla, myöhemmin hän osallistui myös Suomen sisällissotaan.[1][2]
Perhetausta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Hänen vanhempansa olivat työmies Heikki Oskar Möttönen ja Ulrika Heikkinen. Hänet vihittiin avioliittoon vuonna 1929 Suoma Esteri Vitelin kanssa.[1][2]
Opinnot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Möttönen kävi kansakoulun ja suoritti yksityisesti viidennen luokan Lappeenrannan yhteiskoulussa vuonna 1921. Hän suoritti tykistöupseerien täydennyskurssin vuonna 1919 ja komppanianpäällikkökurssin Suojeluskuntain päällystökoulussa vuonna 1929 sekä tykistön ampumakoulun vuonna 1933 ja asekurssin vuonna 1934.[1][2]
Jääkärikausi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Möttönen työskenteli liikeapulaisena ennen liittymistään vapaaehtoisena Saksassa sotilaskoulutusta antavan jääkäripataljoona 27:n pioneerikomppaniaan 7. helmikuuta 1916, josta hänet siirrettiin pataljoonan haupitsipatteriin 13. joulukuuta 1916. Hän otti osaa taisteluihin ensimmäisessä maailmansodassa Saksan itärintamalla Misse-joella, Riianlahdella ja Schmardenissa sekä Aa-joella.[1][2]
Suomen sisällissota[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Möttönen saapui Suomeen (Vaasaan) vääpeliksi ylennettynä 3. maaliskuuta 1918 aselaiva SS Virgon mukana. Hänet komennettiin Suomen sisällissotaan Jääkäritykistön 1. patteriin. Hän otti osaa sisällissodan taisteluihin ensin Vöyrin sotakoulun 6. komppanian mukana Sorilassa, josta hänet komennettiin 21. maaliskuuta 1918 alkaen Mäntän pataljoonaan liitetyn Hämeen ryhmän 8. komppanian päälliköksi. Hän otti komppanianpäällikkönä osaa Takahuhdin-Messukylän taisteluihin, missä hän haavoittui jälkimmäisessä 25. maaliskuuta 1918. Hänet siirrettiin Tampereen valtauksen jälkeen Jääkäritykistöprikaatin 2. jääkäripatteristoon, jonka mukana hän otti osaa taisteluihin Säiniöllä ja Viipurissa.[1][2]
Sisällissodan jälkeinen aika[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Möttönen palveli sisällissodan jälkeen Suomen tykistökoulussa, josta hänet siirrettiin 25. elokuuta 1918 alkaen päälliköksi Kenttätykistörykmentti l:n 6. patteriin, mistä hänet komennettiin edelleen 4. tammikuuta 1919 niin ikään päälliköksi Kenttätykistörykmentti 3:n 3. patterin ja 26. toukokuuta 1919 alkaen päälliköksi 7. patteriin. Hän toimi Porajärvelle komennetun 9. patterin päällikkönä 19. maaliskuuta - 12. syyskuuta 1920 välisen ajan. Hänet määrättiin 24. helmikuuta 1921 Kenttätykistön aliupseerikoulun opettajaksi ja 24. syyskuuta 1923 alkaen Kenttätykistörykmentti 3:n 3. patterin päälliköksi.[1][2]
Möttönen erosi armeijasta 12. joulukuuta 1923 ja siirtyi seuraavan vuoden alusta Suojeluskuntajärjestön palvelukseen, ja hänet sijoitettiin päälliköksi Viipurin suojeluskuntapiirin VIII alueelle, missä tehtävässä hän oli 29. helmikuuta 1924 saakka. Seuraavaksi hän toimi 1. helmikuuta 1929 - 1. maaliskuuta 1930 välisen ajan päällikkönä Satakunnan suojeluskuntapiirin VII alueella ja myöhemmin niin ikään päällikkönä uudelleen Viipurin suojeluskuntapiirin XIII alueella. Suojeluskunnasta hän erosi 30. marraskuuta 1931 ja astui takaisin vakinaiseen palvelukseen armeijaan 30. toukokuuta 1932, ja hänet sijoitettiin Kenttätykistörykmentti 1:een, mutta komennettiin takaisin suojeluskuntajärjestöön Viipurin suojeluskuutapiirin päällikön käytettäväksi. Viipurista hänet siirrettiin 1. marraskuuta 1932 alkaen päälliköksi Pohjois-Uudenmaan suojeluskuntapiirin VII alueelle (Lohja), josta hänet siirrettiin 1. lokakuuta 1935 edelleen III alueen päälliköksi.[1][2]
Talvi- ja jatkosota[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Möttönen osallistui talvisotaan Jalkaväkirykmentti 64:n kuormastopäällikkönä, josta hänet siirrettiin myöhemmin 9. divisioonan ilmatorjunta- ja Hyökkäysvaunukomppanianpäälliköksi (Osasto Möttönen). Hän otti osaa taisteluihin talvisodassa Suomussalmen-Raatteen akselilla, Kuhmossa, Saunajärvellä ja Löytövaaralla.[2]
Välirauhan aikana Möttönen toimi 9. Raskaan Pataljoonan komentajana ja myöhemmin 9. Erillisen Panssarintorjuntatykkikomppanian (myöh. 10. Tykkikomppania) päällikkönä. Tykkikomppaniasta hänet siirrettiin myöhemmin Kainuun suojeluskuntapiirin V alueen päälliköksi.[2]
Jatkosodan puhjettua Möttönen komennettiin pataljoonan komentajaksi 14. divisioonan Raskaaseen pataljoonaan, josta hänet siirrettiin myöhemmin Jalkaväkirykmentti 31:een ja otti osaa jatkosodan taisteluihin Rukajärvellä. Vuonna 1942 Möttönen siirrettiin pois rintamalta ja sijoitettiin aluepäälliköksi Kainuun suojeluskuntapiiriin, missä hän palveli aina kuolemaansa saakka. Hänet on haudattu Sotkamoon.[2]
Ylennykset ja kunniamerkit .svg){kind=small}
| Ylennykset | Kunniamerkit | |
|
         |
|
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Puolustusministeriön Sotahistoriallisen toimiston julkaisuja IV, Suomen jääkärien elämäkerrasto, WSOY Porvoo 1938.
- Sotatieteen Laitoksen Julkaisuja XIV, Suomen jääkärien elämäkerrasto 1975, Vaasa 1975 ISBN 951-99046-8-9.
- Fröberg, Hellgrén, Roms, Ruusuvuori, Toppari, Sinivalkoinen Lohja, Gummerus Jyväskylä 2004 ISBN 951-9188-35-5.