Aarne Manninen

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Aarne Manninen ent. Thonberg (16. syyskuuta 1896 Enontekiö20. kesäkuuta 1922) oli suomalainen jääkärikapteeni. Hän oli sotilaskoulutuksensa ensimmäisen maailmansodan aikana Saksassa saanut jääkäri, joka sai tulikasteensa Saksan itärintamalla Misse-joella vuonna 1916. Myöhemmin hän osallistui Suomen sisällissotaan komppanian päällikkönä.[1][2]

Perhetausta ja koulutus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Mannisen vanhemmat olivat maalari Viktor Thonberg ja Helmi Viktoria Gustava Ahlgren, mutta kasvatusisänsä oli nimismies Artturi Aleksanteri Manninen. Manninen kävi Oulun suomalaista reaalilyseota, josta hän erosi seitsemänneltä luokalta liittyäkseen jääkäriliikkeeseen.[1][2]

Jääkärikausi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Jääkäripataljoona 27:n 4. komppania.

Manninen liittyi vapaaehtoisena Saksassa sotilaskoulutusta antavan jääkäripataljoona 27:n 4. komppaniaan 3. helmikuuta 1916. Hän otti osaa taisteluihin ensimmäisessä maailmansodassa Saksan itärintamalla Misse-joella, Riianlahdella ja Aa-joella. Pataljoonan rintamalta paluun jälkeen Manninen Libaussa vuonna 1917 järjestetyille moottoripyöräkursseille.[1][2]

Suomen sisällissota[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Manninen astui Suomen Valkoisen armeijan palvelukseen Saksassa 7. helmikuuta 1918 ensin vannottuaan sotilasvalan ja allekirjoitettuaan palvelusitoumuksen armeijalle. Tässä yhteydessä hänet ylennettiin vänrikiksi. Takaisin Suomeen hän palasi 18. helmikuuta 1918 jääkärien etujoukon mukana Vaasaan. Vaasasta hänet komennettiin Ouluun, missä hänen tehtävänään oli kouluttaa värvättyjä joukkoja. Koulutusvaiheen jälkeen hän sai päällikkyyden kouluttamistaan joukoista muodostetun 1. Krenatöörirykmentin III Oulun krenatööripataljoonan 2. komppaniasta. Hän osallistui tämän komppanian päällikkönä taisteluihin Luhalahdella, Viljakkalassa, Mannanmäen-Kyröskosken akselilla, Epilän-Tampereen akselilla, Mouhijärvellä (Häijään), Karkussa ja Lempäälässä sekä rykmentin etenemiseen Valkeakosken, Tuuloksen ja Lammin kantta Koskelle.[1][2]

Sisällissodan jälkeinen aika[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Manninen palveli sisällissodan jälkeen edelleen komppanianpäällikkönä 1. Krenatöörirykmentissä ja siitä myöhemmin muodostetussa Tampereen vartiopataljoonassa. Hänet siirrettiin 17. lokakuuta 1918 alkaen adjutantiksi Sortavalan rajavartioryhmään. Sortavalasta hänet siirrettiin 2. huhtikuuta 1919 komppanianpäälliköksi Keski-Suomen rykmenttiin.[1][2] Manninen on haudattu Haapaveden Jaananmäen hautausmaalle.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Puolustusministeriön Sotahistoriallisen toimiston julkaisuja IV, Suomen jääkärien elämäkerrasto, WSOY Porvoo 1938.
  • Sotatieteen Laitoksen Julkaisuja XIV, Suomen jääkärien elämäkerrasto 1975, Vaasa 1975 ISBN 951-99046-8-9.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e Suomen jääkärien elämäkerrasto 1938
  2. a b c d e Suomen jääkärien elämäkerrasto 1975