Aarne Tanskanen

Kohteesta Wikipedia
(Ohjattu sivulta Aarne Elias Tanskanen)
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Aarne Elias Tanskanen (29. tammikuuta 1888 Keitele - 5. helmikuuta 1932) oli suomalainen jääkärikapteeni. Hänen vanhempansa olivat rovasti Juho Tanskanen ja Maria Sofia Kolström.[1][2]

Opinnot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tanskanen kirjoitti ylioppilaaksi Kuopion klassillisesta lyseosta vuonna 1907 ja liittyi Savolaiseen osakuntaan. Opintojaan hän jatkoi Helsingin yliopiston lainopillisessa tiedekunnassa vuosina 1907 – 1914 ja suoritti ylemmän hallintotutkinnon alkututkinnon ja osan loppututkinnoista.[1][2]

Jääkärikausi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Jääkäripataljoona 27:n 1. komppania.

Tanskanen liittyi vapaaehtoisena Saksassa sotilaskoulutusta antavan jääkäripataljoona 27:n 1. komppaniaan 31. lokakuuta 1915. Hän otti osaa taisteluihin ensimmäisessä maailmansodassa Saksan itärintamalla Misse-joella, Riianlahdella ja Aa-joella. Rintamakomennuksensa jälkeen hänet siirrettiin pataljoonan 1. konekiväärikomppaniaan 10. heinäkuuta 1917.[1][2]

Suomen sisällissota[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tanskanen saapui Suomeen (Vaasaan) jääkäreiden pääjoukon mukana vänrikiksi ylennettynä 25. helmikuuta 1918. Hänet komennettiin Suomen sisällissotaan joukkueenjohtajaksi 1. jääkärirykmentin 1. jääkäripataljoonan konekiväärikomppaniaan, josta hänet siirrettiin 13. maaliskuuta 1918 alkaen 3. jääkäripataljoonan konekiväärikomppaniaan. Hän otti osaa sisällissodan taisteluihin Tampereella, Kämärässä ja Viipurissa.[1][2]

Sisällissodan jälkeinen aika[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tanskanen siirrettiin sisällissodan jälkeen 14. kesäkuuta 1918 nuoremmaksi upseeriksi Kaartin jääkäripataljoonan konekiväärikomppaniaan, josta hän sai nimityksen komppanianpäälliköksi 3. helmikuuta 1919. Tampereen rykmenttiin hänet siirrettiin 2. syyskuuta 1920 ja hänet sijoitettiin 3. konekiväärikomppanian päälliköksi. Tanskanen toimi rykmentin aliupseerikoulun johtajana vuosina 1921 - 1922. Armeijasta hän erosi 25. helmikuuta 1925 ja siirtyi virkaatekeväkis nimismieheksi Puolangalle, missä hän palveli 1. marraskuuta 1927 saakka, jonka jälkeen siirtyi Kymin lauttausyhdistyksen palvelukseen, jossa hän työskenteli kesäisin.[1][2]


Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Puolustusministeriön Sotahistoriallisen toimiston julkaisuja IV, Suomen jääkärien elämäkerrasto, WSOY Porvoo 1938.
  • Sotatieteen Laitoksen Julkaisuja XIV, Suomen jääkärien elämäkerrasto 1975, Vaasa 1975 ISBN 951-99046-8-9.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e Suomen jääkärien elämäkerrasto 1938
  2. a b c d e Suomen jääkärien elämäkerrasto 1975