Aachenin sopimus

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Aachenin sopimus, muodollisesti Ranskan ja Saksan yhteistyön ja integraation sopimus (saks. Aachener Vertrag, Vertrag von Aachen, ransk. Traité d’Aix-la-Chapelle) on Saksan liittotasavallan ja Ranskan tasavallan kahdenvälinen sopimus. Saksan liittokansleri Angela Merkel ja Ranskan presidentti Emmanuel Macron allekirjoittivat sen Aachenin kaupungintalon kruunaussalissa 22. tammikuuta 2019.

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Emmanuel Macron teki ensimmäisen ehdotuksen vanhan vuoden 1963 Élysée-sopimuksen uusimisesta 26. syyskuuta 2017 Sorbonnessa pitämässään puheessaan[1] Élysée-sopimuksen 55. vuosipäivänä sekä Macron että Angela Merkel puhuivat jälleen yhteistyön syventämisestä talouden, yhteiskunnan, politiikan ja tekniikan aloilla .[2]

Historiallisen Aachenin kaupungintalon kruunaussalissa allekirjoitettiin presidentti Macronin ja liittokansleri Merkelin allekirjoittama uusi sopimus 22. tammikuuta 2019, Élyséen sopimuksen 56. vuosipäivänä, koska Aachen, Kaarle Suuren pääasiallisena asuinpaikkana edustaa maiden yhteistä historiaa[3]

Allekirjoittamisseremoniaan osallistui Macronin ja Merkelin lisäksi myös muita korkean tason poliitikkoja, Romanian presidentti Klaus Johannis Euroopan unionin neuvoston vuoden 2019 puheenjohtajan roolissa ja Euroopan komission puheenjohtaja Jean-Claude Juncker, Eurooppa-neuvoston puheenjohtaja Donald Tusk ja Nordrhein-Westfalenin ministeri-presidentti Armin Laschet .[4]

Sisältö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aachenin sopimus koostuu yhteensä 28 artiklasta. Perussopimuksen kuusi pääluokkaa on :

  1. Eurooppa-politiikka
  2. Rauha, turvallisuus ja kehitys
  3. Kulttuuri, koulutus, tutkimus ja liikkuvuus
  4. Alueellinen ja valtioiden välinen yhteistyö
  5. Kestävä kehitys, ilmasto-, ympäristö- ja talousasiat
  6. Organisaatio

Muiden aiheiden joukossa sopimuksen tavoitteena on vahvistaa kulttuurista monimuotoisuutta (9 §) sekä yhdenmukaistaa molempien maiden turvallisuusetuja.[5]

Lisäksi sopimuksen tavoitteena on tiivistää molempien maiden puolustuspolitiikan yhteistyötä, mukaan lukien keskinäinen apu mahdollisissa kriisitilanteissa.[6]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]