A Complete Unknown
| A Complete Unknown | |
|---|---|
 Elokuvan juliste |
|
| Ohjaaja | James Mangold |
| Käsikirjoittaja |
|
| Perustuu | Elijah Waldin kirjaan Dylan Goes Electric! |
| Tuottaja |
|
| Kuvaaja | Phedon Papamichael |
| Leikkaaja |
|
| Pääosat |
|
| Valmistustiedot | |
| Valmistusmaa | Yhdysvallat |
| Tuotantoyhtiö | Searchlight Pictures |
| Levittäjä | Searchlight Pictures |
| Ensi-ilta |
|
| Kesto | 140 minuuttia |
| Alkuperäiskieli | englanti |
| Aiheesta muualla | |
| IMDb | |
| Elonet | |
| AllMovie | |
A Complete Unknown on vuonna 2024 ensi-iltansa saanut yhdysvaltalainen elämäkertaelokuva laulaja-lauluntekijä Bob Dylanista. Elokuvan on ohjannut James Mangold, joka on myös käsikirjoittanut sen yhdessä Jay Cocksin kanssa. Elokuva perustuu Elijah Waldin kirjaan Dylan Goes Electric! vuodelta 2015 ja se kertoo Dylanin uran alusta folklaulajana aina tämän esiintymiseen vuoden 1965 Newport Folk Festivalilla saakka, jolloin hän siirtyi käyttämään sähkökitaraa. Dylania esittää Timothée Chalamet (joka on myös tuottaja) ja muissa päärooleissa esiintyvät Edward Norton, Elle Fanning, Monica Barbaro, Boyd Holbrook, Dan Fogler, Norbert Leo Butz, Eriko Hatsune, Big Bill Morganfield, Will Harrison ja Scoot McNairy. Elokuvan nimi tulee Dylanin kappaleen ”Like a Rolling Stone” kertosäkeestä.
A Complete Unknown sai ensi-iltansa Los Angelesissa 10. joulukuuta 2024, jonka jälkeen se sai teatteriensi-illan Yhdysvalloissa 25. joulukuuta 2024.[1][2] Elokuva sai kahdeksan Oscar-ehdokkuutta muun muassa parhaasta elokuvasta, ohjauksesta, miespääosasta (Chalamet), miessivuosasta (Norton) ja naissivuosasta (Barbaro). Se sai myös kolme Golden Globe -ehdokkuutta, kuusi Bafta-palkintoehdokkuutta ja neljä SAG-palkintoehdokkuutta, joista Chalamet voitti parhaasta miespääosasta.
Juoni
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Vuonna 1961 Bob Dylan liftaa New Yorkiin tavatakseen musiikki-idolinsa Woody Guthrien, joka sairastaa Huntingtonin tautia. Dylan tapaa Guthrien sairaalassa tämän läheisen ystävän, folkmuusikko Pete Seegerin, kanssa. Dylan esittää Guthrielle kirjoittamansa kappaleen ja tekee kaksikkoon vaikutuksen. Pete kutsuu Dylanin asumaan perheensä luo ja esittelee tämän New Yorkin folk-skenelle.
Joan Baezin esityksen jälkeen Pete esittelee Dylanin avoimen mikrofonin tilaisuudessa, jossa on paikalla alan johtajia ja levytuottaja Albert Grossman. Dylan flirttailee Baezin kanssa ja tekee vaikutuksen yleisöön, minkä seurauksena Grossman ottaa hänet asiakkaakseen saman tien. Dylan alkaa työstää albumia, mutta levy-yhtiö pakottaa hänet äänittämään pääasiassa cover-kappaleita. Levy myy heikosti, mikä turhauttaa Dylania.
Dylan tapaa Sylvie Russon konsertissa ja hurmaa tämän ristiriitaisilla mielipiteillään ja tarinoillaan karnevaalissa työskentelystä. He aloittavat suhteen, ja Dylan muuttaa Sylvien asuntoon. Ennen pitkää opintoretkeä Eurooppaan Sylvie riitelee Dylanin kanssa. Hän on järkyttynyt miehen välinpitämättömästä luonteesta ja tahallisesta yrityksestä salata menneisyytensä häneltä. Tästä huolimatta Sylvie kannustaa Dylania vaatimaan omien kappaleidensa levyttämistä. Sylvien ollessa poissa Dylan tuottaa joukon yhteiskunnallisesti tiedostavia kappaleita poliittisen ja sosiaalisen levottomuuden vaikutuksesta. Tämä herättää Baezin huomion, ja he aloittavat suhteen ja taiteellisen yhteistyön. Sylvie alkaa epäillä nähdessään Dylanin läheisyyden Baezin kanssa, ja vuoteen 1965 mennessä Dylan ja Sylvie ovat eronneet.
Saavutettuaan tähteyden mutta ei taiteellista vapautta, Dylan valittelee olevansa sidottu alan ja folk-musiikkiyhteisön odotuksiin. Pitkään odotettu kiertue Baezin kanssa päättyy katastrofiin; riita Dylanin egoa koskien sekä Baezin vaatimukset soittaa hänen suosittuja kappaleitaan uuden materiaalin sijaan johtavat siihen, että Dylan kävelee lavalta kesken esityksen.
Dylanin halu vapautua odotuksista ajaa hänet kokeilemaan sähkökitaraa ja rock-instrumentteja, mikä on kiistanalaista folk-skenessä, joka ylivoimaisesti suosii yksinkertaisia akustisia sovituksia. Dylan kokoaa yhtyeensä ja alkaa nauhoittaa Highway 61 Revisited -albumia. Dylanin uusi suunta huolestuttaa erityisesti Newport Folk Festivalin suunnittelukomiteaa, joka on palkannut Dylanin vuoden 1965 tapahtuman pääesiintyjäksi, mutta pelkää, että hän debytoisi uuden mielipiteitä jakavan soundinsa.
Dylan kutsuu Sylvien mukaan festivaalille toivoen samalla elvyttävänsä heidän suhteensa. Sylvie suostuu, mutta katsellessaan Baezin ja Dylanin duettoa (”It Ain’t Me Babe”), hän lähtee kun tajuaa, ettei koskaan tulisi olemaan sujut kaksikon suhteen kanssa. Dylan seuraa häntä ajaen Triumph-moottoripyörällään satamaan, josta Sylvie on lähdössä saarelta, mutta ei vakuuta tätä jäämään, ja he hyvästelevät, jakaen viimeisen savukkeen. Komitea yrittää vaikuttaa Dylaniin, jottei tämä soittaisi sähköisesti, ja lopulta turvautuu Peten tunteelliseen vetoomukseen, joka muistuttaa Dylania, että hänen oman elämäntyönsä on vaakalaudalla. Päihtynyt Johnny Cash kannustaa Dylania soittamaan sähköisen esityksen, ja Dylan toteuttaa suunnitelmansa. Yleisön reaktio on raivokas, ja he solvaavat ja heittelevät esineitä esiintyjää kohti. Komitea, mukaan lukien Pete, yrittää katkaista äänen, mutta Grossman ja Peten vaimo Toshi estävät sen. Dylan kieltäytyy aluksi Peten ja festivaalijärjestäjien pyynnöstä esittää folk-kappaleen encorena, mutta leppyy, kun Cash tarjoaa hänelle akustisen kitaransa.
Seuraavana aamuna, poistuessaan Newportista, Baez tavoittaa Dylanin ja huomauttaa, että tämä ”voitti”, että hän sai vihdoin kaikilta muilta haluamansa vapauden. Dylan vierailee Guthrien luona viimeisen kerran ja kuuntelee tallenteen yhdestä Woodyn kappaleesta ennen kuin lähtee kaupungista moottoripyörällään.
Näyttelijät
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]| Timothée Chalamet | … | Bob Dylan |
| Edward Norton | … | Pete Seeger |
| Elle Fanning | … | Sylvie Russo |
| Monica Barbaro | … | Joan Baez |
| Boyd Holbrook | … | Johnny Cash |
| Dan Fogler | … | Albert Grossman |
| Norbert Leo Butz | … | Alan Lomax |
| Eriko Hatsune | … | Toshi Seeger |
| Big Bill Morganfield | … | Jesse Moffette |
| Will Harrison | … | Bob Neuwirth |
| Scoot McNairy | … | Woody Guthrie |
| P. J. Byrne | … | Harold Leventhal |
| Michael Chernus | … | Theodore Bikel |
| Charlie Tahan | … | Al Kooper |
| Ryan Harris Brown | … | Mark Spoelstra |
| Eli Brown | … | Mike Bloomfield |
| Nick Pupo | … | Peter Yarrow |
| Laura Kariuki | … | Becka |
| Stephen Carter Carlsen | … | Paul Stookey |
| Eric Berryman | … | Tom Wilson |
| David Alan Basche | … | John Hammond |
| Joe Tippett | … | Dave Van Ronk |
| James Austin Johnson | … | Gerdes M.C. |
| Kayli Carter | … | Maria Muldaur |
| Sarah King | … | Barbara Dane |
| Alaina Surgener | … | Gena Russo |
| Will Price | … | Joe Boyd |
| Molly Jobe | … | CBS-vastaanottovirkailija |
Palkinnot ja ehdokkuudet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]A Complete Unknown sai kahdeksan Oscar-ehdokkuutta vuoden 2025 gaalassa parhaasta elokuvasta, ohjauksesta, miespääosasta (Chalamet), miessivuosasta (Norton), naissivuosasta (Barbaro), sovitetusta käsikirjoituksesta, puvustuksesta ja äänityksestä.[3]
Golden Globe -ehdokkuuksia elokuva sai kolme parhaasta draamaelokuvasta, miespääosasta draamaelokuvassa ja miessivuosasta.[4]
Bafta-palkintoehdokkuuksia elokuva sai kuusi parhaasta elokuvasta, miespääosasta, miessivuosasta, sovitetusta käsikirjoituksesta, roolituksesta ja puvustuksesta.[5]
Screen Actors Guild -ehdokkuuksia elokuva sai neljä parhaasta näyttelijäkokoonpanosta, miespääosasta, miessivuosasta ja naissivuosasta, joista Chalamet palkittiin parhaasta miespääosasta.[6]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Lang, Robert: 'A Complete Unknown' World Premiere Red Carpet Photos: Timothée Chalamet, Elle Fanning & Monica Barbaro Deadline. Arkistoitu Viitattu 28.1.2025.
- ↑ D'Alessandro, Anthony: Timothée Chalamet Bob Dylan Searchlight Movie 'A Complete Unknown' Gets Christmas Release Deadline. 6.8.2024. Arkistoitu Viitattu 28.1.2025. (englanniksi)
- ↑ List of nominations in full for Oscars 2025 BBC. 23.1.2025. Viitattu 28.1.2025. (englanniksi)
- ↑ Rufo, Yasmin & McIntosh, Steven: Golden Globes: The full list of winners and nominees BBC. 6.1.2025. Viitattu 25.2.2025. (englanniksi)
- ↑ Ritman, Alex & Shafer, Ellise: BAFTA Awards: ‘Conclave’ Scores Best Film as ‘The Brutalist’ Ties With Four Wins and Mikey Madison Surprises in Leading Actress Variety. 16.2.2025. Viitattu 25.2.2025. (englanniksi)
- ↑ NOMINEES & RECIPIENTS | The 31st Annual Screen Actors Guild Awards sagawards.org. 24.2.2025. SAG-AFTRA. Viitattu 24.2.2025. (englanti)
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- A Complete Unknown Internet Movie Databasessa (englanniksi)