AN-11

AN-11 oli Ranskan ensimmäinen ydinase.

AN-11 oli Ranskan taktisen luokan ydinase, joka otettiin käyttöön vuonna 1963. Se hyväksyttiin virallisesti 1964 Ranskan sotilasarsenaaliin. Ranska teki ensimmäisen ydinkokeensa Algerian Regganessa 1960. Tämä tapahtui samaan aikaan, kun Ranska kävi samalla alueella siirtomaasotaa. AN-11:ta varten kehiteltiin oma nopea suihkupommittaja Mirage IV, jonka huippunopeus oli 2,2 Machia. Mirage IV A:n koelennot ja niitä seurannut käyttöönotto tapahtuivat jokseenkin samanaikaisesti AN-11:n käyttöönoton kanssa 1964.

Mirage IV oli ainut eurooppalainen yliäänisuihkupommittaja, joka oli nimenomaan suunniteltu ydinaseen kuljettamiseen. Toissijainen pommituskone tämän ydinaseen kuljetukseen oli Sud-Ouest SO.4050 Vautour II. Tuohon aikaan Ranska alkoi kehitellä myös ydinohjuksia. Force de Frappen mukaan tähän kolmikantaiseen (aseen toimitustapa: maa/meri/ilma) järjestelmään sisältyivät kiinteät maatukikohdat laukaisualustoineen ja sukellusveneohjukset. Ainakin Pierrelattessa sijaitsevassa Tricastinin ydinvoimalaitoksessa tuotettiin soveltuvaa materiaalia näihin aseisiin.

AN-11 palveli vain 5 vuotta (1963–1968). Pommeja valmistui arviolta 40. Sen korvasi vuodesta 1967 alkaen AN-22.

Pommi oli varsin aerodynaaminen eli virtaviivainen. Pommin omamassa oli 1 500 kg ja tuhovoima 2,5-kertainen verrattuna Fat Maniin (n. 22 kT), jonka omamassa ylitti 4 500 kg. AN-11:n räjäytysvoima oli 60 kilotonnia. Vuonna 1966 tehtiin ensimmäinen pomminpudotuskoe. Pommi piti pudottaa korkealta, sillä siinä ei ollut mekanismeja matalalla räjäyttämistä varten, kuten laskuvarjoa taikka niin sanottua lay-down -mekanismia eli viivästettyä sytytystä. AN-22:ssa oli jo jarruvarjo matalalla räjäyttämistä varten.

Lähteet

• https://nuclearweaponarchive.org/France/FranceArsenalDev.html
• https://www.globalsecurity.org/wmd/world/france/nuke.htm