Vytegra

Wikipediasta
Tämä on arkistoitu versio sivusta sellaisena, kuin se oli 25. heinäkuuta 2022 kello 12.59 käyttäjän InternetArchiveBot (keskustelu | muokkaukset) muokkauksen jälkeen. Sivu saattaa erota merkittävästi tuoreimmasta versiosta.
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Vytegran vaakuna

Vytegra (ven. Вы́тегра) on kaupunki Vologdan alueella Venäjällä. Se sijaitsee Vytegrajoen varrella varrella 15 kilometriä Äänisestä etelään. Vytegrassa on Volgan ja Itämeren välisen vesireitin satama. Kaupunki on Vytegran piirin keskus. Asukkaita on 11 200 (vuonna 2005).

1400–1500-luvulla seutu kuului Novgorodin Äänisen viidenneksen Vytegran pogostaan, jossa sijaitsi paikallisen suola- ja viljakaupan keskus.[1] Vuodesta 1710 lähtien tunnetaan Vjangin satamapaikka, joka toimi PietariArkangeli -kauppareitin välietappina. Vuonna 1773 kylä sai kaupunkioikeudet ja samalla nimeksi otettiin Vytegra paikkakuntaa halkovan joen mukaan.

1700-luvulla kaupungin asukkaat harjoittivat lähinnä kauppaa ja pienten jokilaivojen rakentamista. Vuonna 1810 avatun Marian kanavan ansiosta Vytegrasta tuli huomattava kauppakeskus, mutta rautateiden rakentamisen seurauksena sen merkitys väheni. 1800-luvun lopulta lähtien Vytegra oli Novgorodin lääniin kuulunut hiljainen kihlakaupunki, jota käytettiin poliittisesti epäluotettavien henkilöjen karkotuspaikkana.

Vuonna 1964 Marian kanavan korvasi Volgan–Itämeren vesitie, joka huomattavasti elvytti kaupungin talouselämää. Nykyään Vytegrassa on metalli- ja elintarviketeollisuutta.

Nähtävyyksiä ovat vuosina 1796–1800 rakennettu Ylösnousemuksen kirkko ja sitä ympäröivät 1700-luvun lopun – 1800-luvun alun kauppiastalot. Vytegrajoen vasemmalla rannalla on pseudovenäläiseen tyyliin rakennettu Herran temppeliin tuomisen kirkko (1869–1873). Sen lähellä on runsaasti koristeltu puinen Iisakin kappeli. Seitsemän kilometrin päässä Vytegrasta, entisellä pogostalla on Kristuksen käsittä tehdylle ikonille omistettu kirkko (1780).

Kaupungissa toimii siellä asuneelle talonpoikaisrunoilija Nikolai Kljujeville omistettu museo sekä alueen kansanperinnettä ja henkistä kulttuuria esittelevä kotiseutumuseo.[2]

Lähteet

  1. Kirkinen, Heikki: Karjala idän ja lännen välissä, s. 13–14, 112. Helsinki: Kirjayhtymä, 1970.
  2. Goroda Rossii: entsiklopedija, s. 97. Moskva: Bolšaja Rossijskaja Entsiklopedija, 1994. ISBN 5-85270-026-6

Aiheesta muualla

Tämä Venäjään liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.